Yhteisöjen tie -hankkeessa työskentelevät Taru Pulliainen ja Katri Lagerström ovat tuttuja kasvoja Torituvalla. Tällä kertaa tapahtumana oli maanantainen Elämänrönsyt, jonne saa tulla vaikka siksi, että kahvihammasta kolottaa. Kuva: Rami Marjamäki
Hämeenkyrön Toritupa kutsuu yhteiseen ajanviettoon – ”Ikäihmiset tarvitsevat muutakin kuin virrenveisuuta”
Hämeenkyrössä yhdistykset ovat todenneet, että yhteistyö on voimaa. Tapahtumista tiedottamiseen tarvitaan niin sosiaalista mediaa kuin ikkunaakin.TilaajalleHämeenkyrö
Skip-bon pelaaminen osoittautui yhteisötila Torituvalla hauskaksi ajanvietteeksi. Kuvan keskellä siirtojaan miettivät Katri Valkila, Hilkka Tiikko ja Pia Toola. Kuva: Rami MarjamäkiPullantuoksu ja iloinen puheensorina ovat vastassa heti ovella, kun kävijä astuu yhteisötila Toritupaan. Hämeenkyrön Kyröskoskella sijaitsevassa tilassa on meneillään kaikille avoin kahvitteluhetki nimeltään Elämänrönsyt.
Ikkunapaikalle on istahtanut Maija Lehtinen. Hän osoittaa ovea ja huomauttaa eräästä olennaisesta asiasta, joka saa väen saapumaan paikalle.
”Täällä on kynnys aivan kirjaimellisesti matalalla ja kaikki on yhdessä kerroksessa. Tänne pääsee sisään ja pois ilman apua.”
”Sanon tämän kaikella kunnioituksella hengellisiä tapahtumia kohtaan, mutta kyllä ikäihmiset tarvitsevat muutakin kuin virrenveisuuta.”
Lehtinen on tullut paikalle ystävänsä Hely Mäkisen kanssa. He tutustuivat aikoinaan samassa työpaikassa ja ovat pitäneet yhteyttä vuosikymmenten ajan.
”Ajattelimme, että täällä voisi alkaa käydä vaikka joka viikko”, Hely Mäkinen pohtii.
”Sanon tämän kaikella kunnioituksella hengellisiä tapahtumia kohtaan, mutta kyllä ikäihmiset tarvitsevat muutakin kuin virrenveisuuta. Täällä saa tehdä, mitä haluaa”, Maija Lehtinen sanoo.
Mitäs Elämänrönsyissä sitten tehdään? Ennen kuin tähän saadaan vastausta, luodaan katsaus yhteisötila Toritupaan ja Hämeenkyrön vilkkaaseen yhdistyselämään.
Hämeenkyrö on 10 000 asukkaan kunta Pirkanmaan länsiosassa. Kuten monella muullakin pienellä paikkakunnalla, myös täällä väki vähenee ja vanhenee, joten erilaiset tapahtumat ja ajanvietteet syntyvät kaikkea muuta kuin tyhjästä.
Kyröskosken taajamassa sijaitsevalla Torituvalla majaansa pitävät useat paikalliset yhdistykset, ja Torituvalla onkin melkein jokaisena arkipäivänä jotain tapahtumaa kuorolaulusta perhekahvilaan ja ikämiesten kokkiryhmään. Näitä tapahtumia järjestävät kahdeksan yhdistystä, jotka ovat mukana Torituvan toiminnassa.
Kuten monella muullakin pienellä paikkakunnalla, myös Hämeenkyrössä käy helposti niin, että kaikenlainen vapaaehtoistoiminta kaatuu muutamien aktiivien niskaan. Tämän ongelman kitkemiseksi Hämeenkyrössä aloitti vuonna 2023 kolmivuotinen Yhteisöjen tie -hanke, jonka tarkoituksena on tukea yhdistysten elinvoimaisuutta ja yhdistysaktiivien hyvinvointia sekä muun muassa pyörittää yhteisötila Toritupaa.
”Kyllähän yhteistyö tuo voimaa monessa asiassa”, kuvailee Yhteisöjen tie -hankkeen hankepäällikkö Katri Lagerström.
Tapahtumista tiedottaminen on oma taiteenlajinsa, sillä esimerkiksi perhekahvilan kävijät tarvitsevat tiedot tapahtumista sosiaaliseen mediaan, mutta etenkin ikäihmiset tavoittaa parhaiten ihan muilla keinoin. Yhteisöjen tie -hankkeen hanketyöntekijä Taru Pulliainen kertoo, että paperille kirjoitettu viesti ja Torituvan ikkuna ovat tässä voittamaton yhdistelmä.
”Moni käy kauppareissun yhteydessä tarkistamassa ikkunasta, että mitäs täällä tapahtuu.”
Mikko Sairiala, Miia Lempinen ja Katri Nieminen pistäytyivät Elämänrönsyissä. Kuva: Rami MarjamäkiYhteisötila Torituvalla vakituisesti toimivat yhdistykset järjestävät kukin vuorollaan Elämänrönsyt-nimistä tapahtumaa maanantai-iltapäivisin. Elämänrönsyihin voi tulla kahville, juttelemaan, pelaamaan lautapelejä, saamaan apua älypuhelimen käyttöön tai vaikka mittauttamaan SPR:n terveyspisteelle verenpaineensa.
Usein tapahtuman yhteydessä on tarjolla myös paikallisen yhdistyksen järjestämä tietoisku vaikkapa sydänystävällisestä ruokavaliosta tai suunnilleen mistä tahansa muusta aiheesta. Tapahtuma rönsyilee siis nimensä mukaisesti moneen suuntaan.
Tällä kertaa tapahtumassa on mukana aika tavanomainen määrä ihmisiä, eli 17 henkeä, eikä osallistujilla ole paineita mihinkään. Koko kaksituntista ei ole pakko olla paikalla, eikä mihinkään aktiviteettiin ole pakko osallistua.
”Tänne saa todellakin tulla vaikka vartiksi pullakahville”, Katri Lagerström kuvailee.
”On aivan ymmärrettävää, ettei vaikka ystävänpäiväkorttien askartelu ole kaikkien juttu”, Taru Pulliainen lisää.
Katri Valkila, Hilkka Tiikko, Pia Toola, Pirkko Frantsila ja Pirkko Ojansivu pelasivat Triominos-nimistä peliä, joka on tutun dominopelin serkku. Peli oli useille uusi tuttavuus. Kuva: Rami MarjamäkiKun Elämänrönsyjen teemana on neulominen, Pia Toola on aina paikalla. Tänään neulepuikot jäivät kuitenkin kotiin, sillä tapaamisen teemana ovat lautapelit, joita onkin tuotu paikalle polvenkorkuinen pino.
Ison pöydän ääreen on kokoontunut viisihenkinen porukka mittelemään lautapelimestaruudesta. Ensimmäinen matsi käydään dominoa muistuttavalla Triominos-pelillä.
Katri Valkila innostui pelistä kertarysäyksellä.
”Jaahas, ei se paljoa maksaisi kotiin ostaa”, hän pohtii selvitettyään pelin hintaa puhelimestaan.
Myöhemmin peliksi vaihtuu korteilla pelattava Skip-bo. Hyvä tunnelma on ykkösasia, eikä se, kuka sattuu voittamaan.
Moni Torituvan kävijöistä kuuluu yhteen tai useampaan paikalliseen yhdistykseen. Esimerkiksi Terhi Matikainen ja Maire Kauppila ovat molemmat Suomen Punaisen Ristin jäseniä, mutta tällä kertaa he ovat mukana Elämänrönsyissä siksi, että Matikainen on vapaaehtoisena digineuvojana ja Kauppila kaipaa opastusta kuvien kaiveluun älypuhelimesta.
Kun kuva-asioihin on perehdytty riittävästi, on aika siirtyä tärkeämpiin asioihin.
”Jokos pullan saa syödä”, Kauppila naurahtaa.
Terhi Matikainen (vas.) näytti Maire Kauppilalle, miten kuvat löytyvät puhelimesta. Kauppila kertoi täyttävänsä keväällä 91 vuotta. Kuva: Rami MarjamäkiIkkunapöydässä istuva Hely Mäkinen on huomannut, että yhdistyksiltä ja vapaaehtoisilta toivotaan usein yhtä jos toistakin asiaa, mutta vastassa on yleensä aina raha.
”Jos puhutaan, että haluttaisiin sitä tai miksi ei ole tuota, pitäisi muistaa, että tilavuokra ja henkilökunta maksavat aina”, Mäkinen pohtii. Hän oli itse mukana ystävätoiminnassa vapaaehtoisena koronapandemiaan asti, mutta jätti sittemmin ne hommat nuoremmilleen.
Maija Lehtinen pohtii, tuleekohan jossain vaiheessa sellainen muutos, että pelkkien ajanvietteiden sijaan ihmiset kaipaavat syvällistä keskustelua, jossa puhuttaisiin myös tunteista.
”Kyllähän minä ja Hely puhumme kaikki asiat läpi, mutta ei kaikilla ole sellaista mahdollisuutta”, Lehtinen lisää.
Hely Mäkinen ja Maija Lehtinen pohtivat, että Elämänrönsyissä voisi alkaa käydä useamminkin. Kuva: Rami Marjamäki- Osaston luetuimmat
