Urho-vauva ja oma kesäpuoti ovat tuoneet Natukan emännälle täyteläistä maalaisonnea

Oriveden Pitkäjärvellä sijaitsevan Natukan tilan isäntäparilla on takanaan vaiheikas vuosi. Karjatilan pyörittämisen, peltotöiden ja metsätalouden harjoittamisen ohella nuoren pariskunnan on pitänyt kiireisenä Urho-pojan vauvavuosi.

”Oikeaa aikaa perheen perustamiselle ei tule, jos odottaa siihen asti, että työkiireet hellittävät. Pian huomaa olevansa eläkeläinen”, toteavat Jutta ja Topias Orsama.

Hiljattain toteutui toinenkin yhteinen unelma, kun Jutta ja Topias astelivat syyskuussa vihille.

”Olemme tienneet haluavamme naimisiin, mutta tarkkaa aikataulua ei ollut. Meillä ei esimerkiksi ollut mitään pakottavaa tarvetta avioitua ennen lapsen syntymää”, Jutta kertoo.

”Naimisiin meno tuntui oikealta juuri nyt. Kirkossa oli meidän lisäksi kaksi todistajaa. Juhlien aika on ehkä myöhemmin, kun kädet eivät ole niin täynnä.”

Natukan tila on Pitkäjärven kylän vanhoja kantatiloja, ja se on ollut Topiaksen suvun omistuksessa jo viiden sukupolven ajan.

Tilan pääelinkeinona on sonnien kasvatus ternivasikasta teuraaksi. Eläinpaikkoja tilalla on 240, ja pelloilla viljellään nurmea ja viljaa. Sivuelinkeinona on metsätalous, joka pitää Topiaksen kiireisenä talvikuukaudet.

Nyt tila on ollut viiden vuoden ajan myös Jutan koti. Oriveden kaupunkikeskustasta maalle muuttaneelle Jutalle maisemanmuutos ei ollut hetken mielijohde.

”En tiennyt, millaista arkea Topias tilalla elää, ja halusin keskustella eri vaihtoehdoista. Onko tilaa esimerkiksi mahdollista pyörittää niin, että asuinpaikka olisi muualla? Sitten ymmärsin, että muualla asuminen olisi mahdotonta.”

Yhdessä tilalla vietetty aika vakuutti Jutan siitä, että hänenkin kotinsa voisi olla maalla.

”Nyt en voisi kuvitellakaan asuvani kaupungissa, ja olen todella onnellinen siitä, että päädyin tänne.”

Jutan perhevapaa on tarjonnut yllättävän paljon yhteistä perheaikaa, vaikka Topias-puolisolla riittää kiireitä tilan töissä. Kuva: Rami Marjamäki

Edellisten sukupolvien jäljiltä talosta löytyi jo valmiiksi esimerkiksi paljon huonekaluja. Niiden kunnostaminen on tuonut pirttiin uuden isäntäparin kädenjäljen.

Matkaa harrastusten ja palveluiden pariin on yli kymmenen kilometriä, joten arkielämän muodostaminen kodin piiriin on ollut Jutalle luontevaa.

“Minulle oli alusta asti tärkeää, että minulla on täällä ihan omia juttuja. Tila on Topiaksen sukutila ja hänelle tuttuakin tutumpi. Halusin saada näkyviin myös oman kädenjälkeni.”

Kaupunkiasunnossa Jutan haaveena oli ollut koira, mutta maatila tarjosi tilat muihinkin harraste-eläimiin. Nyt Natukan pihamaalta löytyy lauma lampaita ja parvi kanoja.

Pihapiiriin vanhaan aittaan perustettu lahjatavarapuoti Natukan Putikka on ollut tärkeä osa Jutan kotiutumista Natukan tilalle. Idea syntyi, kun Jutan lähipiirin käsityöharrastajien tuotteille pohdittiin myyntipaikkaa.

Kolmena kesänä pyörinyt puoti on monelle mökkiläiselle jo vakituinen vierailukohde.

Ulkoiset paineet tai yhteiskunnan odotukset eivät vaikuttaneet päätökseen perheen perustamisesta.

”Korona-aikana maailmantilanne oli yleisesti vaikea. Olimme tuolloin vasta alkaneet seurustella, joten lapsiasiakaan ei ollut vielä silloin ajankohtainen. Aiheesta toki keskusteltiin heti suhteen alusta lähtien”, Jutta ja Topias kertovat.

Kun kotina on aktiivinen maatila, myös maatalouden suhdanteet vaikuttavat kokemukseen taloudellisesta vakaudesta. Yhteinen koti teki perhesuunnittelusta jälleen ajankohtaista.

Vastoin odotuksiaan he kokevat lapsen syntymän jopa lisänneen pariskunnan yhteistä aikaa. Tilalla työskentelevä Topias tekee pitkää päivää, mutta töidensä lomassa hänen on helppo piipahtaa perhevapaalla olevan Jutan ja Urho-pojan luo.

Orsamat iloitsevat siitä, että kylälle on syntynyt paljon lapsia. Urholle on luvassa leikkikavereita. Kuva: Rami Marjamäki

Viime vuosina pariskunnan kotikylään on syntynyt paljon lapsia, joten Urholla riittää ikätovereita. Jutta kertoo, että merkittävä yhteisöllisyyttä lisäävä tekijä on aktiivinen kyläyhdistys, jonka tapahtumissa kohtaavat kaikenikäiset kyläläiset vauvasta vaariin.

”Sekin tässä maaseutuasumisessa on hienoa, että voi kohdata hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia naapureita.”

Topiaksen aikanaan käymää kyläkoulua ei Pitkäjärven kylässä valitettavasti enää ole.

Orsamat toivovat, että lapsuus maaseudulla opettaa pikku-Urholle sopivasti maalaisjärkeä ja ymmärrystä siitä, mistä ruoka tulee. Myös omavaraisuuden tärkeys ja kestävän kulutuksen opit tarttuvat mukaan kodista, jossa lähimpään kauppaan ei niin vain poiketa.

Maaseutuasuminen on Jutan mielestä myös hyvä muistutus siitä, että kaiken ei tarvitse olla aina valmista eikä kodin joka hetki ”tip top täydellinen”.

”Olen oppinut, että omankaan elämän ei tarvitse olla valmis siinä vaiheessa, kun lasten hankkiminen tulee ajankohtaiseksi.”