Olen aina ollut ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta kyllä tässä hommia saa tehdä, tuore maallemuuttaja ja leipomonomistaja Ari Vainio kertoo. Kuva: Mikko Soini
Ari rakensi hirsitalon kaupunkiin mutta kyllästyi hälinään – uusi talo maalta poiki myös sivutyön
Maallemuutto kummitteli poliisi Ari Vainion mielessä pitkään. Lopulta tuli ostettua sekä talo että yrityksen liiketoiminta.TilaajalleTuulos
Halkoa uuniin. Poliisina työskentelevä Ari Vainio lämmitti viime tiistaina kolme uunia 260 asteisiksi seuraavan päivän tarpeisiin. Kuva: Mikko Soini”Olimme matkalla Johannan vanhempien luokse, ja ajoimme Tuuloksen kautta. Huomasin, että Tuulosrievä kiinteistöineen oli edelleen myynnissä, ja kysyin repsikan paikalta, että kävisimmekö joskus katsomassa, ei kai se maksa vielä mitään. Sillä tiellä tässä ollaan”, nelikymppinen Ari Vainio nauraa.
Tuulosrievä on Hämeessä tunnettu leipomoyritys, jonka tuotteet valmistuvat perinteisissä puulämmitteisissä uuneissa. Vuodessa puuta kuluu Vainion arvion mukaan noin 130 kiintokuutiota, kun leipiä kypsytellään keskimäärin kolmesti viikossa.
Tuulos puolestaan on entinen Suomen kunta ja vuonna 2009 tehdyn kuntaliitoksen jälkeen osa Hämeenlinnaa. Matkaa Hämeenlinnasta kylille tulee reilut 25 kilometriä, eli mailla ollaan.
Muuttoa maalle Vainio ja Johanna Ylistalo olivat kypsytelleet jo mielessään.
”Rakensimme Hämeenlinnaan hirsitalon, mutta aika nopeasti huomasimme, että meille ehkä hiukan liiankin keskeiselle paikalle. Siksi maallemuuttoa ja maaseudun rauhaan muuttamista pohdittiin jo ennen ajatusta Tuulosrievästä”, Vainio kertaa.
Yritystoiminnan ja siihen kuuluvien kiinteistöjen sekä suuren omakotitalon ostaminen Tuuloksesta eivät olleet viime keväänä ainoita muutoksia pariskunnan arjessa. Ari on nimittäin ammatiltaan poliisi ja Johanna sairaanhoitaja.
Piti siis opetella ja omaksua lyhyellä aikataululla paljon, Ari sivutöinään, Johanna nykyään kokopäiväisesti.
”Kävimme keskustelut leipurin kanssa, että mitä hän tuumaisi, jos me ostaisimme paikan. Että jäisikö töihin, vai mitä tapahtuisi. Hän kertoi, että jatkaisi mielellään firmassa.”
”Ilman sitä päätöstä emme todennäköisesti olisi uskaltaneet lähteä tällaiseen mukaan”, Vainio suitsuttaa kokenutta leipuria Vesa Vuorista.
”Meillä on vain puu-uunit, ja olen kuullut, että näin olisi ainoana Suomessa. Sähköuuneja on ehdoteltu varalle, mutta tuntuu, että paikan sielu menee, jos sellaiseen leikkiin alkaa.”
Uudet yrittäjät ottivat Tuulosrievän haltuunsa vappuna, ja tietenkin teemana olivat vappumunkit. Tätä ennen he kävivät perehtymässä ja harjoittelemassa leipomolla. Leipomisen lisäksi pariskunta opiskeli esimerkiksi uunien lämmitystä ja tutustui yrityksen myyntiin ja markkinointiin.
”Meillä on vain puu-uunit, ja olen kuullut, että näin olisi ainoana Suomessa. Sähköuuneja on ehdoteltu varalle, mutta tuntuu, että paikan sielu menee, jos sellaiseen leikkiin alkaa. Kyllä tämä päätös ainakin toistaiseksi pitää”, Ari Vainio pohdiskelee.
”Puulämmitteiset uunit ovat selkeästi vahva osa meidän brändiä, ja haluamme pitää näistä perinteistä kiinni.”
”Olen aina ollut ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta kyllä tässä hommia saa tehdä.”
Sanakirjamääritelmä riuskasta tekijästä ei ehkä suoraan sisällä Ari Vainion nimeä, mutta sellaisen vaikutelman hänestä heti saa. Silti Vainiokin on huomannut jo muutamassa kuukaudessa, ettei Tuulosrievässä välttämättä tehdä eläkehommia sitten joskus.
”Olen aina ollut ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta kyllä tässä hommia saa tehdä”, Vainio sanoo otsa hiessä ja halkoja siirrellessä.
Joskus voi tulla aika, jolloin lonkka vaihdetaan, polvi oireilee, olkapää leikataan tai sormet oikuttelevat. Mutta nyt on nyt; se tuntuu olevan Vainion katsontakanta.
”Olen tietysti pohtinut, että olisin kokopäivätoiminen täällä, kotipihapiirissä. Tiedän, kuinka raskaita nämä hommat ovat, joten on vaikea jättää Johanna niitä hoitamaan ja lähteä itse töihin Hämeenlinnaan”.
Polttopuuta kuluu yrityksessä arviolta 130 kiintokuutiota vuodessa. Kuva: Mikko SoiniRievä on paksu, happamaton, reiätön limppu, joka valmistettiin alun perin ohrapitoisesta sekajauhotaikinasta. Rievä on tunnettu esimerkiksi Hämeessä ja Satakunnassa. Se on myös valittu aikoinaan Tampereen perinneruoaksi.
Hieman erikoisempiakin tuotteita yrityksen sortimentista löytyy. Esimerkiksi ruiskarpalovuokaa valmistetaan jonkin verran, mutta kauppojen tekoälyvermeet tuntuvat olevan varsin konservatiivista porukkaa.
”Tekoäly tekee yhä useammin tilauksen kauppaketjuihin, ja jos esimerkiksi ruiskarpaloa ei ole myyty viime aikoina kuin kolme, se ehkä vaikuttaa siihen, että sitä ei tilatakaan. Tosin niitä ei ole alunperinkään ollut kuin kolme. Tekoäly yrittää käsittääkseni parhaansa mukaan ennustaa, mikä on kysyntä, mikä menee varmimmin kaupaksi ja mikä on volyymi”, Vainio kertoo.
Siksi uusien tuotteiden on ehkäpä aikaisempaa vielä vaikeampi päästä algoritmien suosioon. Tarvittaisiin jalkatyötä, markkinointia ja aikaa, ja sitä on kahden työn Vainiolla varsin rajallisesti.
”Ei ole ainakaan enää tekemisen puutetta vapaa-ajalla”, hän hymyilee.
Ari Vainio
Tuore maallemuuttaja, leipomoyrittäjä yhdessä puolisonsa Johanna Ylistalon kanssa.
Pihapiirissä pidetään lisäksi aittakahvilaa ja kotieläimiä.
Leipomon yhteydessä on myös aittakauppa, joka on poikkeuksellisesti aina auki. Maksut tehdään käteisellä tai kännykällä.
Työskentelee edelleen myös poliisina.
Tuulosrievän liikevaihto oli viime vuonna reilut 260 tuhatta euroa, ja tilikausi pikkuisen voitollinen. Samantyyppisiä lukuja Ari Vainio odottaa kuluvalta vuodelta.
”Brändimielikuvaa pitää vahvistaa, ja uusia jakelureittejäkin miettiä, mutta ensiarvoista ja ensisijaista tietenkin on, että tuotteemme kelpaavat kuluttajille ovat laadukkaita ja niitä halutaan ostaa”, tuore yrittäjä miettii.
”Olemme saaneet valtavasti positiivista palautetta, sillä ihmiset varmasti ajattelivat, että tämä touhu loppuu Tuuloksessa, niin kuin moni asia maaseudulla yleisesti onkin loppunut.”
Heinäkuu taitaa olla Vainiolle ja koko yritykselle spesiaalitapaus, siltä hänestä ainakin tuntuu. Uunikapasiteettikin on välillä koetuksella.
”Väkimäärä täällä kasvaa varmasti kolmin-, nelinkertaiseksi mökkiläisten ansiosta. Sillä on suora vaikutus suoramyyntiin, samoin kauppojen tilausmääriin. Tammikuussa on varmasti hiljaisempaa, mutta yritämme miettiä, miten saisimme myyntiä myös silloin.”
Tuoreen yrittäjän katse on jo tiukasti tulevassa, niin kuin pitääkin.
Ari Vainio on tuore yrittäjä ja poliisi, joka vielä miettii, voiko yrittäjyys olla hänelle kokopäivätoimista. Kuva: Mikko SoiniArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
