Tiesitkö? Näin kauan sitten kouluissa kirjoitettiin viimeksi kaunoa

Kymmenen vuotta sitten koulutiensä aloittaneet olivat ensimmäisiä, joille opetettiin mallikirjaimisto, jota voi kutsua vaikka tekstaukseksi. Siihen asti pikkukoululaiset olivat opetelleet sidosteista käsialaa, jota tuttavallisemmin kaunokirjoitukseksi kutsutaan.

Vuoden 2016 opetussuunnitelmassa käyttöön otetut mallikirjaimet näyttävät pitkälti samanlaisilta kuin tämä teksti, jota parhaillaan luet. Selkeyden vuoksi numerossa 1 ei tosin ole lippaa, mutta numerossa 7 on poikkiviiva, jotta kyseiset numerot on mahdollista erottaa. Poikkiviivat kirjoitetaan myös merkkeihin Z, z ja q, jotta ne eivät mene sekaisin numeroiden 2 ja 9 kanssa.

Enää kirjoittajalta ei edellytetä merkkien kallistusta oikealle, mutta oikeakätisille se saattaa edelleen olla hyvä vaihtoehto. Vasenkätisten käsiala saattaa puolestaan olla luontevinta, jos merkit ovat suorassa.

Mallikirjaimissa ei siis enää ole juurikaan häntiä, jotka pakottaisivat sitomaan edeltävän kirjaimen seuraavaan, kuten kaunokirjoituksessa. Osalle oppilaista tosin kehittyy nykyisilläkin mallikirjaimilla vähitellen sidosteinen käsiala, mutta pakollista se ei ole.

Tekstauskirjaimilla on ollut hieman erikoisiakin seurauksia, sillä nykykoululaiset eivät välttämättä osaa lukea vanhempiensa ja isovanhempiensa kiehkuraisempaa käsialaa.

Myös sellainen entisaikojen perustaito kuin nopean allekirjoituksen raapustaminen paperille saattaa käydä hankalaksi, jos kirjainten sidostaminen ei tule luonnostaan. Joissain kouluissa opetetaankin kaunokirjoitusta valinnaisaineena oppilaiden toiveesta. Osa oppilaista toivoo oppivansa kaunon juuri siksi, että oppisi tekemään hienon nimmarin paperille.

Lähteet: Opetushallitus, Yle 30.9.2024