Kulttuurien kohtaamista karhukuvauskojulla – Elli Salon Keräilijät hurmaa hykerryttävällä huumorilla

Elli Salon esikoisromaani Keräilijät kertoo kolmen naisen kesästä Kainuun rajaseudulla.

GPS-paikannukseen ja Exceliin turvautuva arkeologi Heini saapuu tutkimaan joukkohautoihin unohdettuja ruumiita ja saa majoittajakseen ja paikallisoppaakseen palkitun luontokuvaajan, viinaanmenevän Anin. Kolmikon täydentää Kostamuksesta miehen perässä Suomeen muuttanut kirjastonhoitaja Ljudmila.

Kolme elämän koulimaa naista kohtaavat toisensa surkuttelematta, meininki on vähäeleistä ja tragikoomista.

Anin mukaan perukassa on kaksi puheenaihetta: sää ja suurpedot. Hän tuhahtelee turisteille, jotka lentävät kaukaa, kuskataan kojulle, jossa he ottavat sarjatulella 3 000 kuvaa ja lentävät takaisin.

Pikkuveljensä menettänyt kertoja-Heini kuljettaa surua mukanaan ja saa huomata, miten nykyihminen edelleen tarvitsee toista ihmistä ja perinnetietoa.

Naisten edesottamuksiin on helppo samastua. Aivan kuin olisi itsekin mukana hikoilemassa hillasuolla tai saunassa pesemässä uuden tuttavuuden selkää.

Myös vanhan rajakoiran, Ystävän, löyhkäävän hengityksen pelkääjän paikan jalkatilassa pystyy melkein haistamaan.

Suorasukainen, jaarittelematon kerronta on romaanin vahvuus. Salo onnistuu kertomaan paljon vähin sanoin.

Nautinnollista on myös luonnon kuvaus.

”Punainen metsälauha loimusi Ladojen välissä.”

Teos leikittelee eri tekstilajeilla. Mukana on lehtileike, katkelmia eräkirjallisuudesta sekä itäautosta löytynyt arabiankielinen päiväkirjateksti.

Hupaisinta koko kirjassa on litteroitu haastattelunauha, jossa haastatellusta kainuulaisukosta ei saa irti kertakaikkiaan mitään.

Jos kaipaa kertomusta, jossa on selkeä alku, keskikohta ja loppu, Keräilijät ei ole se, johon kannattaa ensimmäisenä tarttua.

Jos kuitenkin on vähänkään lakonisen huumorin ystävä, siihen kannattaa tarrata kaksin käsin.

Kirja on lyhyt ja nopealukuinen, mutta jättää paljon ajattelemisen aihetta siitä, mitä on elämä kaukana kaikesta mutta kuitenkin nykytodellisuuden keskellä.

Salo on kirjoittanut myös Keräilijät-näytelmän, jonka kantaesitys oli Kajaanin kaupunginteatterissa vuosi sitten.

Romaani on osoitus siitä, kuinka kulttuuri ruokkii kulttuuria. Voin vain kuvitella, miten teksti elää näyttämön lavalla.

Toivottavasti näytelmä rantautuu myös muualle Suomeen, sillä olisi sääli, jos kainuulainen tragikomiikka jäisi vain kainuulaisten nautittavaksi.

Keräilijät valittiin juuri kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi.

Elli Salo: Keräilijät. 206 sivua. Otava. Kuva: Otava