Pohjalaislähtöinen sairaanhoitaja kirjoitti omintakeisen esikoisdekkarin maalaiskylästä

Sairaanhoitaja Kaisla perii maalaiskylässä yllättäen kuolleen tätinsä mökin. Samaan aikaan hänelle tulee tarve päästä eroon naimisissa olevasta Mikasta, jonka valheellisuus on hänelle paljastunut. Mutta mies ei niin vain luovu omaksi ajattelemastaan.

Niinpä Kaisla muuttaa mökkiin ja hankkii työpaikan kiireisestä kotihoitotiimistä. Kylä ei kuitenkaan toivota tervetulleeksi. Katseet kyräilevät, savupiippu tukitaan ja muutakin outoa sattuu.

Tädin kuolinsyyksi paljastuu myrkytys. Itsemurha ei voinut olla kyseessä, sen Kaisla torjuu mielessään heti. Mistä tai keneltä myrkky oli peräisin? Täti oli hullaantunut erilaisista yrteistä, mutta niistä ei löydy selitystä.

Kylällä on salaisuutensa, joista visusti vaietaan. Kaisla pyrkii niitä vähä vähältä avaamaan.

Lapsuustrauma velloo hänen unissaan. Toisinaan psyyke huojuu arjessakin, jos pelko ja stressi kuormittavat tajuntaa.

Vaasalaislähtöinen Eija Laine (s. 1966) kirjoittaa omintakeista kieltä.

Koin sen osin ristiriitaisesti. Kieli on luovaa, kliseitä karttavaa:

”Kaisla napsuttelee suhteen katkaisijaa”, ”muistoja huovutetaan”, ”kylmä nipistelee hereille” ja ”matto on yhtä rosoinen kuin hänen teinivuotensa”.

Mutta välillä vertauksissa tuntuu pinnistely. Lennokkuus pysäyttää lukijan maistelemaan kuvauksen toimivuutta: ”Avoimia kysymyksiä roikkuu huoneessa kuin siipiinsä kietoutuneita lepakoita.” ”Uppoaako hän maisemahaitarin osaksi vai jääkö näytteille kuin pöydälle nostettu vieras esine.”

Silti pidän kieltä kirjoittajan vahvuutena, samoin kuin ammatin hyödyntämistä kerronnassa. Kaisla tarkkailee kyläläisiä sairaanhoitajan silmin. Laine havainnollistaa tiukasti aikataulutetut työvuorot, jotka eivät mitenkään riitä takaamaan monisairaitten vanhusten hyvinvointia.

Erityisesti kaipasin tarinan kannalta merkityksellisen Mikan hahmoon uskottavuutta. Mihin pohjasi Kaislan aiempi kiintymys, luottamus ja toiveet? Entä Mikan silmitön vimma pitää rakastajattaresta kiinni ja tarve kostaa? Nyt hän jäi perustelemattomaksi.

Romaanin loppu vihjaa, että tarinalle voi syntyä jatkoa. Kylän ihmisissä ja salaisuuksissa riittäisikin syventämistä. Sitä paitsi Kaislasta paljastui rosoja, jotka voisivat viedä hänet kokijasta tekijäksi.

Ennen tätä esikoisdekkaria Eija Laine on julkaissut omakustanteena romaanin Kivun alla (2021).

Romaanin loppu vihjaa, että tarinalle voi syntyä jatkoa.  Kuva: WSOY