

Ville Witka on varannut jo kahdesti kirkon astellakseen alttarille. Molemmilla kerroilla hän on joutunut kuitenkin perumaan kirkon.
Kummassakaan tapauksessa vihkimispäivä ei ollut onneksi vielä lähellä. Esimerkiksi hääkutsuja ei oltu laitettu postiin.
Witka sanoo, että kummassakaan tapauksessa loppuelämän sitoutuminen ei tuntunut oikealta. Molemmat suhteet kuitenkin jatkuivat, vaikka häät peruttiin.
”Katsotaan, jos kolmas kerta toden sanoo. Nyt olisi mahdollista, että tällä kertaa pääsen naimisiin, jos vain löytyy oikeanlainen ihminen”, Witka toteaa hymyillen ja viittaa syksyllä alkavaan Maajussille morsian -ohjelman 18. tuotantokauteen.
15 vuotta sitten Witka teki ison elämänmuutoksen. Hän luopui kokonaan alkoholista, tupakasta ja alkoi tähdätä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
”Tuli sellainen rauha elämään. Jos ei ole ollut elämässä pimeää, ei voi ymmärtää, mitä on valo.”
Ravintoloissa hän on nauttinut sittemmin kivennäisvettä ja kahvia. Aamut hän aloittaa shotilla, johon tulee sitruunaa, kaksi ruokalusikallista oliiviöljyä ja loraus hunajaa.
Elämänmuutoksen myötä mies kiinnostui myös henkisestä ja hengellisestä kirjallisuudesta.
”En koe itseäni uskonnolliseksi, mutta hengelliset asiat kiinnostavat. Olen avoin esimerkiksi itämaisille uskonnoille. Ajattelen, että me kaikki voimme ilmentää teoissamme Jumalan rakkautta.”

Espanjaan Witka muutti vuonna 2013. Maahan hänet houkutteli ystävä, joka oli viettänyt siellä yhden talven. Tuolloin Witka suunnitteli moderneja puutaloja.
”Minua on aina vienyt intohimo ja rohkeus tehdä uusia juttuja.”
Espanjassa hän rakastui talvellakin loistavaan valoon ja sen antamaan energiaan sekä pitkiin aamukävelyihin ja istumiseen rantakahvilassa, jossa voi ystävien kanssa ”haukkua Trumpia ja Putinia”.
Hän asettui asumaan talvet Fuengirolan kaupunkiin, josta löysi kerrostaloasunnon.
Uusien ruokainnovaatioiden kehittäminen on aina kiinnostanut Witkaa. Sana kehittäminen toistuu hänen puheessaan.
”Olen vähän sellainen pellepeloton.”
”En ole mikään perinteinen maajussi.”
Maanviljelysuransa Witka aloitti 16-vuotiaana pullottamalla ja myymällä koivunmahlaa. Joku kyläläisistä oli kehunut sen terveellisyyttä ja ohjeistanut keruussa. Witkan lapsuudenperheellä oli Salossa omaa metsää.
”Sain isältäni luvan. Hän sanoi, että jos puut kuolevat, en saa selkääni”, hän sanoo ja purskahtaa nauruun.
Witkan mukaan hänellä oli yksi asiakas, nykyinen Sokos Hotel Rikala Salossa.
”Olin aikaani edellä, noin 40 vuotta. Osaan aina nähdä, mitä ihmisiltä puuttuu ja miten jokin asia voitaisiin tehdä paremmin.”
Hän tosin myöntää, että koivunmahlayrittäjän ura jäi vain parin kuukauden mittaiseksi. Hotelli totesi, ettei sen menekki aamiaispöydässä ole kovin iso.
”Nythän se menisi kuin kuumille kiville.”
”Sain isältäni luvan. Hän sanoi, että jos puut kuolevat, en saa selkääni.”

Espanjassa Witka kuuluu paikalliseen osuuskuntaan, jonka kanssa hän tuottaa ekstraneitsytoliiviöljyä. Etenkin sadonkorjuuaikana Witka matkustaa tiheästi La Manchan kylään, jossa hän valvoo oliivien poimintaa ja kuljetusta puristamolle.
Witkan mukaan Espanjassa jokaisessa kylässä on oma osuuskunta, jolla on öljynpuristamo. Lähes kaikki kyläläiset ovat osuuskunnan omistajia ja tuovat sinne omat oliivinsa.
Kun öljyä myydään maailmalle, osuuskunta jakaa rahat sen mukaan, kuinka paljon jokainen kyläläinen on tuonut oliiveja puristamolle.
”Meidän kylässämme tehdään yli 2 miljoonaa litraa oliiviöljyä vuodessa. Se on keskikokoinen tuotantolaitos Espanjassa. Kyläläiset vahtivat toinen toisiaan, että kaikki tuovat varmasti hyvälaatuisia oliiveja.”
Miten oliiviöljyä voisi sitten kehittää? Witkan mukaan itse tuotetta ei juuri mitenkään, mutta suunnitelmia hänellä on jakelun parantamiseen.
Tällä hetkellä espanjalaista oliiviöljyä tuodaan Suomeen varastoihin ja myydään täältä eteenpäin. Witka haluaisi saada öljyn vieläkin nopeammin asiakkaalle.
”Jos vaikka nyt tilaisin oliiviöljyä verkkokaupasta, se pullotettaisiin samana päivänä Espanjassa. Jo muutaman päivän päästä tuore pullo tulisi esimerkiksi Woltilla”, hän avaa liikeideaansa.

Jos Witka löytää rinnalleen oikean naisen Maajussille morsian -ohjelmasta, hänellä on siihenkin korkea tavoite.
”Aion säveltää hänelle maailman kauneimman rakkauslaulun.”
Witka etsii ohjelmassa itselleen naista, jossa olisi samoja ominaisuuksia kuin hänessä. Kansainvälisyyttä, suvaitsevuutta mutta myös luovuutta.
”Viihdyn naisen kanssa kenkäostoksilla ja designia katsomassa, mutta yhtä lailla voin istua hänen kanssaan kirkkokonsertissa. En ole mikään perinteinen maajussi.”
Witka linjaa, että elämän perusasiat on oltava naisella kunnossa. Työ pitää olla ja laskut saada maksettua.
”Totta kai elämässä voi tulla ongelmia, kuten sairauksia, mutta kaikkiin asioihin pystyy suhtautumaan. Kaikki kyllä järjestyy.”

Yksi asia silti mietityttää. Miksi kohteliaan, siististi pukeutuneen ja monilahjakkaan miehen aiemmat parisuhteet eivät ole onnistuneet?
Witka muistelee, että nuorena hänellä oli turhan paljon vauhtia päällä.
”Periaatteessa naisasiat ovat menneet hyvin. Pisin parisuhteeni on ollut lähes kymmenen vuotta. Mutta ehkä minun ja naisen luonteet eivät ole olleet yhteensopivia.”
Mitään pahoja virheitä Witka ei koe tehneensä naisten kanssa.
”Olen ollut aina yhden naisen mies. En ole sellainen mies, että minun pitäisi testata omaa vetovoimaani toisten naisten kanssa.”
Mustasukkaisuuttakaan ei Witkasta omien sanojensa mukaan löydy.
”Naisella saa olla miespuolisia ystäviä.”
Yksi maajusseista tämän vuoden Maajussille morsian -sarjassa.
Vuonna 1966 syntynyt oliiviöljyn tuottaja ja muotoilija.
Suunnitellut muun muassa puujakkaramalliston ja modernista CLT-puulevystä ovia.
Asuu talvikaudet Espanjan Fuengirolassa ja kesät kotiseudullaan Salossa.
Kahden lapsen isä, yhden lapsen ukki.
Julkaissut kaksi pop-albumia yhdessä Pinja Hanskin kanssa.
Tuottajana myös Aleksi Mäkelän elokuvassa Olinkin jo lähdössä (1991) ja Spede-yhtiöiden tuottamassa elokuvassa Romanovin kivet (1993).
Harrastaa pitkiä aamukävelyitä, säveltämistä pianolla ja laulaen sekä henkisen ja hengellisen kirjallisuuden lukemista.
Perso kahville ja suklaalle.