Jos talon alle pyrkii kissan lisäksi kutsumattomia vieraita, on tuuletusaukkoon saatettu asentaa ritilä. Kuva: Taneli Laine
Rossipohjaisen rakennuksen voi saada homeeseen pienellä unohduksella – talotohtori kertoo, milloin erilaisten talojen kissanluukut uskaltaa sulkea
Vanhalla kansalla oli hyvä ohje, milloin kivijalan tuuletusluukut voi sulkea. Uudempaan, paksummin eristettyyn talokantaan muistisääntö ei välttämättä päde.Tilaajalle
Kivijalan tuuletusaukoista töihin kulkeva kotikissa on antanut reitille nimensä. Kuva: Markku VuorikariPerinteisen perustamistavan mukaan asuintalo rakennetaan kivijalan tai sokkelin päälle irti maasta niin, että ilma kiertää lattian alla.
Ulkoseinien alla kiertävä kivijalka oli aiemmin nimensä mukaisesti luonnonkivistä koottu, ja myöhemmin ne saivat tehdä tilaa betonille, tiilelle ja harkoille. Rossipohjan idea kuitenkin säilyi: alapohjan pitää saada tuulettua.
Tuuletus on ratkaisevan tärkeää, sillä talon alla olevassa ryömintätilassa jatkuva liiallinen kosteus kastelisi talon alapohjan rakenteita. Seurauksena voisivat olla homeongelmat, lattiasieni tai lahovaurioita – tai kaikki kolme yhdessä.
Riittävä alapohjan ilmanvaihto on vanhastaan toteutettu kivijalkaan jo rakentaessa tehdyillä tuuletusaukoilla, joita yleisimmän aukosta kulkijan mukaan nimitetään kissanluukuiksi.
”Mistä aineesta kivijalka tehtäneenkin, on siihen aina tehtävä riittävästi tuuletusreikiä, kun rakennuksen permanto ei ole maassa kiinni”, ohjeistaa Evert von Konow vuonna 1931 julkaistussa teoksessaan Maatalouden rakennukset.
Ja hän jatkaa:
”Reikiä tehdään joka seinään ja verraten tiheään niin, että pitämällä niitä auki koko lämpimän vuodenajan saataisiin voimakas ilmanveto kuivattamaan rakennuksen alustan. Se on välttämätön niin hyvin estämään huoneita turmeltumasta, kuin terveydellisistäkin syistä.”
Konowin rakennusohje päti satoja vuosia ennen julkaisuaan ja pätee yhä siellä, missä perinteinen kivijalka asuinrakennusta kannattelee.
1960-luvulta alkaen yleistynyttä betonilaattaperustusta ei edes voi samalla tavalla tuulettaa, vaan kosteuden nousu rakenteisiin katkaistaan laatan alla olevan murskekerroksen, kapillaarikatkon ja salaojien avulla.
Vanhojen oppien mukaan alapohjan tuuletusta voi talven pakkasilla pienentää. Pakkasilma on kuivaa, eikä talon alle päästessään aiheuttaisi vahinkoa. Asutun talon kylmä alusta voi toki tuntua asujan varpaille vilpoisana lattiana.
”Vanha nyrkkisääntö oli, että kissanluukut avataan ja suljetaan säiden mukaan. Siis jäiden lähdön aikaan avataan ja kantavan syysjään aikaan suljetaan”, kertoo talotohtori ja Oulun yliopiston professori emeritus Panu Kaila.
Ohje koskee vain talvisaikaan lämmitettyjä koteja. Lattian läpi talon alle hieman vuotava lämpö on vanhemmissa rakennuksissa riittänyt pitämään alustaa kuivana talven yli. Uudemmissa, lattiastaan paksummin eristetyissä taloissa tuuletus voi Kailan mukaan olla auki ohjetta pidempäänkin. Siis luukut kiinni vain, kun on oikeasti kylmä.
Uudemmissa taloissa luukut voivat olla auki pidempään kuin ennen.
Kissanluukun sulkemisen voi tehdä monella tapaa. Erityisen matalan kivijalan tuuletusluukut saattaa tukkia jo pieni lumikerros. Korkealla sijaitsevaa tuuletusaukkoon on aikanaan sullottu esimerkiksi olkituppo tai nikkarin tekemä puuluukku. Styroksia tai muuta muovia Kaila ei suosittele.
”Puuluukku on ilman muuta parempi. Ennen tehtiin aukkoon puukehys, johon luukku saranoitiin. Kaupungeissa oli kivijalkaan saranoituja rautaluukkuja.”
Sulki tuuletusreiän millä vain, tulee se jäiden lähdön aikaan ehdottomasti muistaa avata. Alapohja kaipaa raitista ilmaa, eikä maakosteus saa jäädä muhimaan.
”Tärkeintä on, ettei tuuletusta unohdeta kiinni kesäksi tai talon jäädessä kylmilleen.”
Hajamielisen asukkaan hommaa kissanluukkujen sulkeminen ei siis ole. Auki jäänyt luukku korkeintaan viilentää lattioita talvella, kesäksi tai iäksi suljettu tuuletus voi johtaa vakaviin vaurioihin.
”Veto pitää lattiasienen poissa”, talotohtori summaa.
Kaila tunnetaan vanhojen talojen puolustajana sekä vuonna 1997 julkaistusta tiiliskivimäisestä kirjastaan Talotohtori – Rakentamisen pikkujättiläinen. Kirjapinon viimeisin teos on pikkujättiläisen jatko-osaksikin kuvailtu Talotohtorin rakenneopas vuodelta 2022.
Teoksista löytyy surullisia esimerkkejä kiinni unohtuneesta tai jopa tarkoituksella suljetusta alustan tuuletuksesta. Yksi vaikuttavimmista on Ruoveden kirkon korjaustyö.
Kun Ruoveden kirkkorakennus korjattiin 200-vuotisjuhliinsa, kivijalan rumana pidettyjä tuuletusaukkoja pienennettiin. Pienet kissanluukut saivat eteensä nykyaikaisen tiheän säleikön ja alapohja luukkujen takana jaettiin osiin suurilla ilmanvaihtokanavilla.
”Tämä riitti lopettamaan 200 vuotta toimineen tuuletuksen. Vuotta myöhemmin suntio kurkisti sattumalta alustaan ja järkyttyi”, Kaila kirjoittaa.
Alustan vallannut lattiasieni olisi lahottanut kukaties koko permannon, mutta korjaus oli helppo tehdä: tuuletus palautettiin ennalleen. Toimivaa ei siis kannattanutkaan korjata.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
