Sami Repo aloitti Tarvaspäässä museomestarina huhtikuussa 2026 edeltäjänsä jäätyä eläkkeelle 35 työvuoden jälkeen. Taustalla Tarvaspään ateljeelinna, joka rakennettiin vuosina 1911–1913. Kuva: Sanne KatainenSami ajoi vuosia ruokarekkaa: Jättisijoitus vaihtui Gallen-Kallelaan
Moniosaaja Sami Repo aloitti keväällä museomestarina Akseli Gallen-Kallelan kotimuseossa Espoon Tarvaspäässä. Hän kokee hengenheimolaisuutta taiteilijaan, joka laajensi tekemisiään eri taiteenaloille.TilaajalleEspoon Tarvaspään ateljeelinnan kesäisessä pihassa moottoritien vaimeaan suhinaan sekoittuu lintujen liverrystä. Salossa liehuu punakeltavalkoinen isännänviiri toivottamassa tulijat tervetulleiksi.
Lipun suunnitteli Akseli Gallen-Kallela, ja se oli mukana yhtenä ehdokkaana, kun Suomelle suunniteltiin omaa lippua itsenäistymisen jälkeen. Nyt pihamaalla käyskentelee huhtikuussa museomestarin työssä aloittanut Sami Repo.
”Nykyihmisen silmään erikoiselta näyttävä värivalinta perustui Suomen suurruhtinaskunnan Leijona-vaakunaan”, Repo taustoittaa.
Lipun tarina on yksi lukuisista tiedonjyväsistä, joita hän on viime kuukausina uudessa työssään oppinut. Taiteilija Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931) suunnittelemassa ja rakennuttamassa ateljeessa on toiminut museo jo yli 60 vuotta. Opittavaa riittää edelleen, sillä museomestarin toimenkuva on laaja ja vastuullinen.
”Työpaikkailmoituksessa haettiin museoon monitoimiosaajaa, joka vastaa näyttelyiden rakentamisesta, tekniikasta, turvallisuudesta ja kiinteistöjen ylläpidosta. Tehtävänä on myös varmistaa, että museon tilat, valaistus, AV-laitteet ja esineet ovat kunnossa. Tarvitaan myös puu- ja rakennusteknistä osaamista, hyvää ongelmanratkaisukykyä sekä museoesineiden asianmukaista käsittelytaitoa”, Repo luettelee.
Museomestari Sami Repo viimeistelee Aurinkoa ja elämäniloa – 1910-luvun väritaidetta -näyttelyn ripustusta yhdessä muun museotiimin kanssa. Kuva: Sanne KatainenMillaisella ansioluettelolla Repo sitten erottautui 50 hakijan joukosta?
CV on pitkä ja monipuolinen. Repo on valmistunut valokuvaajaksi Lahden muotoiluinstituutista vuonna 1997 ja jatkoi maisteriopintoja Taideteollisessa korkeakoulussa. Ne kuitenkin hiipuivat, sillä lama oli takana, elettiin nousukautta ja työt veivät mennessään.
Revon erikoistuminen ruokakuvaukseen alkoi vuonna 1998, kun hän lähti tallentamaan ruokatoimittajien opintoretken satoa Espanjan Kataloniaan. Viikon aikana tulivat tutuksi niin toimittajat kuin ruoan kuvaaminen mitä erilaisimmissa miljöissä ja tilanteissa.
”Ruoasta tuli kuvaamiseni peruskallio. Asiakkaitani olivat ruoka- ja naistenlehdet, mainostoimistot ja elintarvikealan yritykset. Olen ollut kuvaajana mukana tekemässä lähes neljääkymmentä keittokirjaa niin ruokatoimittajien kuin keittiömestareiden kanssa. Sanna-vaimon vuotuiset käsityöaiheiset kirjat teemme yhteisvoimin ja kustannamme ne itse.”
Vuonna 2016 Repo marssi Mercedes-Benzin liikkeeseen ja osti Unimog-mallisarjan rekan. Auto maksoi helsinkiläisen yksiön verran.
Pariskunta on hakenut virikkeitä myös ulkomailta. Taannoin he viettivät kahdeksan talvea New Yorkissa. Sikäläinen ruokakulttuuri oli erilaista ja kiinnostavaa. Se tarjosi elämyksiä ja siemeniä uusiin ideoihin. San Franciscossa nähdyt ennennäkemättömän upeat ruokarekat alkoivat kiinnostaa Repoa.
”Kotiin tultuani istuin Harjutorin saunan lauteilla ja päätin, että haluan tehdä ruokarekan, jossa ruoka valmistetaan tulella.”
Niinpä vuonna 2016 Repo marssi Mercedes-Benzin liikkeeseen ja osti Unimog-mallisarjan rekan. Auto maksoi helsinkiläisen yksiön verran.
”Eiväthän ne ensin siellä minua ottaneet tosissaan. Pyytämäni koeajokin tehtiin vaatimattomasti hallin ympäri. Palasin kuitenkin ostamaan sen. Olen varmaan ainoa yksityishenkilö, joka on ostanut Unimogin uutena.”
Rekka oli vasta ravintolan aihio. Repo osti rautaa ja rupesi hitsaamaan isänsä kanssa. Näin syntyi yhden miehen ravintola, jota Repo myös vuokrasi. Hän ajoi vaunun asiakkaan haluamaan kohteeseen ja auttoi ruokafirmojen omaa väkeä kokkaamisessa. Vaunu kiersi tapahtumissa ja tilaisuuksissa ympäri Suomea ja myös ulkomailla. Kansa tykkäsi, ja burgerit tekivät kauppansa. Rekka oli menestys.
”Myin sen kaverille Parikkalaan ja rakensin toisen. Sitten iski korona, ja koko ravintolabisnes muuttui. Tyylikkäiden ruokarekkojen buumi tyrehtyi, kun alalle tuli ylitarjontaa. Laatu laski, ja porukka kyllästyi. Kuusi vuotta tuli ajeltua. Se oli fyysisesti rankkaa, mutta hauskaa.”
Kakkosrekasta ei Repo kuitenkaan luopunut. Auto on luottotyöntekijä erilaisissa projekteissa.
”Viimeksi kuskasin sillä rakentamani hirsisaunan purettuna Jyväskylään, jossa kasasin sen uudestaan Suomen käsityön museon näyttelyyn.”
Sami Repo arvostaa Akseli Gallen-Kallelan monipuolista osaamista. Vuonna 1913 taiteilija rakensi Tarvaspäähän savusaunan, joka oli osittain rantarinteeseen kaivettu. Sauna on tehty hirrestä ja salvottu pitkänurkkaisesti. Kuva: Sanne KatainenRevolla on siis kiistatta visuaalista silmää ja valon tajua. Hitsipillikin pysyy käsissä. Mutta entä ne rakentamisen taidot?
”Isäni suvulla on ollut Simpeleellä 1800-luvulta alkaen kotipaikka – monesta palasta tehty karjalainen maatalo, jota olen kunnostellut 30 vuotta. Kävin Simpeleellä kaksi ensimmäistä koululuokkaa, kunnes muutimme Klaukkalaan. Sen jälkeen Simpeleen tilasta tuli kesänviettopaikka, ja nykyään se on minulle toinen koti.”
Tilusten metsät ja palo hirsitöihin veivät Revon lopulta koulun penkille. Viisi vuotta sitten hän suoritti hirsirakentajan ammattitutkinnon Savon ammattiopistossa Kuopiossa.
”Toivalan kampuksella veisteltiin hirttä puoli vuotta ja opin uuden ammatin.”
Kaikenlaisille restaurointitaidoille on ollut käyttöä. Ennen Tarvaspäätä Repoa on työllistänyt Kökarin kotiseutumuseo ja muutkin ahvenanmaalaiset museot. Repo vaimoineen ihastui Kökariin vuosia sitten. Paikallisiin ihmisiin tutustumisen kautta tuli mahdollisuus muuttaa saarelle.
”Kökar on upea, uniikki paikka, ja meidät on otettu hyvin vastaan. Siellä keskellä kaunista saaristomerta saa olla rauhassa ja väkertää”, Repo tunnelmoi.
Sami Repo arvostaa museomestarin työtään mittaamattomien arvokkaiden taideteosten parissa. Kuva: Sanne KatainenRepo kertoo museoiden kiehtoneen häntä aina. Se maailma tuli tutuksi jo nuorena ‒ ensin Nurmijärven museon kesätyöntekijänä ja myöhemmin Aleksis Kiven synnyinmökin oppaana.
Nyt on Tarvaspään aika. Museomestarina hän saa hyödyntää kaikkia taitojaan. Työ suomalaisen kulttuuriperinnön ja arvotaiteen parissa on etuoikeus ja kunnia. Lisäarvoa tuovat museo- ja taidealan huippuammattilaiset, joilta oppii jatkuvasti uutta.
Museon yli 60-vuotisen historian suurin kehittämishanke, Unelmien Tarvaspää, käynnistyi Akseli Gallen-Kallelan 160-vuotisjuhlavuonna 2025. Suunnitelmissa on uudistaa museon toimintaa ja palveluja seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Vanhojen rakennusten kunnostusten lisäksi rakennetaan uudisrakennus, joten Revolta eivät työt tekemällä lopu.
”Simpeleellä olen pitänyt kolmekymmentä vuotta pöydälläni vanhaa painosta Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä, jonka on kuvittanut Akseli Gallen-Kallela. Olen saanut siitä inspiraatiota omiin teoksiini. Kenties tuo kirja on osaltaan johdattanut minut tänne”, Repo pohdiskelee pilke silmäkulmassaan.
Tarvaspään vanhoissa rakennuksissa riittää museomestari Sami Revolle kunnostustöitä tulevina vuosina. Kuva: Sanne KatainenSami Repo
Syntynyt vuonna 1973 Savonlinnassa. Lapsuus kului Simpeleellä, kunnes perhe muutti Klaukkalaan Samin mennessä kolmannelle luokalle. Nykyinen työ pitää tukikohdan Helsingissä, mutta viikonloput kuluvat Kökarissa tai Simpeleellä.
Koulutukseltaan valokuvaaja Lahden muotoiluinstituutista. Ammatiltaan hirsi- ja perinnerakentaja. Opiskelee museomestarin erikoisammattitutkintoa.
Perheeseen kuuluu vaimo Sanna.
Harrastaa ruoanlaittoa ja saunomista. Touhuaa seitsemänä päivänä viikossa, joten työ ja harrastukset limittyvät toisiinsa.
Ihailee Akseli Gallen-Kallelan laajaa osaamista ja monipuolisuutta taiteilijana. Harva tietää, että kansallistaiteilijamme toimi sisällissodan jälkeen noin neljän kuukauden ajan Mannerheimin adjutanttina ja suunnitteli itsenäisen Suomen armeijan univormuja ja kunniamerkkejä.
Arvostaa perinteitä ja ammattilaisten osaamista. Motto: Ennen vanhaan kaikki oli paremmin. Suunnittelee ottavansa EVKOP tatuoinnin rystysiinsä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
