Markku Ojanen on tutkinut onnellisuutta jo 1960-luvun lopulta lähtien. Kuva: Oskar von Essen
Sotaorvosta ja kiusatusta maatilan pojasta tuli onnellisuusprofessori – näistä asioista löytyy elämän tarkoitus
Markku Ojanen viljeli pitkään kotitilaansa Tammelassa yliopistotöiden ohella. Häntä vihastuttaa nykyinen metsäkeskustelu.TilaajalleLempäälä
Markku Ojanen on maatilan poika ja sotaorpo Tammelasta. 81-vuotias emeritusprofessori viettää eläkepäiviä vaimonsa kanssa Lempäälässä. Kuva: Oskar von EssenSuomi on sijoittunut jo kahdeksan kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Tulos kummastuttaa psykologian emeritusprofessoria Markku Ojasta, joka tunnetaan erityisesti onnellisuustutkijana.
Tapaamme Ojasen kanssa Lempäälän kirjastossa, kun hänen vaimonsa on kauppa-asioilla.
”Ihmettelen aina, että mikä pukkaa juuri Suomen ykköseksi. Minun kandidaattini maailman onnellisimmaksi maaksi olisi Norja, jossa setelit melkein tippuvat korvista. Onhan myös Ruotsissa ja Norjassa luontoa, luottamusta ja pohjoismainen hyvinvointivaltio kuten Suomessa.”
Ojanen pohtii, että ehkä suomalaisilla on luontaista mielentyyneyttä ja sitkeyttä, mikä selittää tuloksia. Kuuluisa vuosittainen maailman onnellisuusraportti mittaa hänen mukaansa pikemminkin tyytyväisyyttä kuin onnea.
”Me suomalaiset olemme ykkösiä tyytyväisyysonnessa, mutta putoamme sijalle 50, kun puhutaan välittömästä onnellisuuden kokemisesta. Etelä-Amerikan ja Afrikan maat menestyvät parhaiten välittömässä onnessa. Näissä maissa syödään ja iloitaan yhdessä isona perheenä.”
Ojanen on murheissaan siitä, että Suomessa perheet eivät enää syö yhdessä. Emeritusprofessorin mielestä yhteisöllisyyttä ei ole enää olemassa kuin juhlapuheissa.
”Vaikka olen introvertti ihminen, kaipaan entisajan kyläkauppoja. Tuntui kivalta, kun kauppias kysyi, että mitä Markulle kuuluu. Nykyään joka paikassa pitää ottaa henkkarit esiin.”
”Äidin kasvattamana olin aika avuton ja helppo kiusaamiskohde muille pojille.”
Ojasen lapsuuden lähtökohdat olivat vaikeat. Isä kuoli jatkosodan viimeisissä taisteluissa Kannaksella kesällä 1944, kuukausi ennen pojan syntymää.
Perheessä oli kuitenkin rakastava äiti. Sotaorpoutta enemmän Ojasen lapsuutta rasittivat sairastelu ja raju koulukiusaaminen.
”Äidin kasvattamana olin aika avuton ja helppo kiusaamiskohde muille pojille. Kun luen lehdistä tarinoita koulukiusaamisesta, tunnen sympatiaa kiusattuja kohtaan. Onneksi kiusaamiseen pyritään puuttumaan nykyään toisin kuin minun lapsuudessani.”
Ojasen pelastukseksi koitui se, että hän kasvoi oppikoulussa pitkäksi ja vahvaksi urheilijanuorukaiseksi.
”Kun työntää kuulaa yli kolme metriä pidemmälle kuin muut, kukaan ei tule kiusaamaan. Hoksasin myös, että pärjään fyysisesti jopa itseäni vanhemmille pojille.”
Ojanen oli teini-iässä hurjassa kunnossa, koska hän paiskoi maataloustöitä. Täytettyään 14 vuotta hän rupesi viljelemään äitinsä kanssa maatilaa. Isä oli aikanaan ostanut 13 peltohehtaarin tilan Tammelasta.
”Meillä oli navetassa kolme tai neljä lehmää. Voin rehvastella, että olen tehnyt vielä hevosella kaikkia muita maataloustöitä paitsi kyntämistä.”
Kotitilalta laitettiin karja pois 1960-luvun alussa, kun Ojanen lähti opiskelemaan psykologiaa Tampereen yliopistoon.
”Lisäksi meitä maataloustöissä auttanut enoni kuoli kovaan sydänkohtaukseen. Äiti otti vielä kanoja kasvatettavaksi, ja minä viljelin yliopistohommien ohella vuosikausia heinää ja kauraa.”
Jaakkolan tila on yhä Ojasen ja hänen vaimonsa toinen koti. Pellot ovat vuokralla, mutta pariskunta tekee mielellään harvennushommia metsässä. Lisäksi he ovat entisöineet vanhaa maalaistaloa.
Ojanen kiinnostui onnellisuudesta jo väitöskirjaa tehdessään 1970-luvun taitteessa. Hän kysyi ensin mielenterveyspotilailta, ovatko he tyytyväisiä elämäänsä.
”Pian rupesin kyselemään myös tavallisilta ihmisiltä heidän tyytyväisyydestään ja vahvuuksistaan. Se ei ollut muotia 1970-luvulla.”
Onnellisuus syntyy emeritusprofessorin mukaan tavallisista asioista, kuten perheestä, läheisistä ystävistä, mielekkäästä työstä ja kiinnostavista harrastuksista.
”Onnellisuuteni lisääntyi huomattavasti, kun solmin 28-vuotiaana avioliiton ja meille syntyi vaimon kanssa kaksi poikaa. Nyt minusta tuli vielä isoisä, kun saimme pari vuotta sitten ensimmäisen lapsenlapsen. On se hieno juttu.”
Markku Ojanen
Vuonna 1944 syntynyt Tampereen yliopiston psykologian emeritusprofessori. Tunnetaan erityisesti onnellisuutta käsittelevästä tutkimuksestaan.
Maatalon poika viljeli aikoinaan kotitilaa Tammelassa.
Väitteli psykologian tohtoriksi 1975 Tampereen yliopistosta. Toiminut professorina ja psykologian laitoksen johtajana.
Kirjoittanut noin 40 kirjaa mm. uskosta, psyykkisestä hyvinvoinnista ja onnellisuudesta. Seuraava kirja kertoo valehtelusta.
Asuu Lempäälässä vaimonsa kanssa. Viettää aikaa maatilalla Tammelassa. Metsänomistaja.
Perheeseen kuuluu myös kaksi poikaa ja yksi lapsenlapsi.
Nauttii luennoimisesta, kirjoittamisesta, lukemisesta, halonhakkuusta, klassisesta musiikista sekä elokuvien ja lentopallon katsomisesta. Tunnustava kristitty.
Markku Ojanen on ahkera yhteiskunnallinen keskustelija. Hän on huolissaan maaseudulla asuvista viljelijöistä ja metsäomistajista.
”Ihmettelen asfaltin ja betonin keskellä asuvien kaupunkilaisten syyllistävää puhetta metsäpelloista ja avohakkuista. Minulle avohakkuu on merkki uudesta toivosta, sillä en oikein luota jatkuvaan kasvatukseen hiilensidonnan näkökulmasta.”
Ojasta vihastuttaa myös Petteri Orpon (kok.) hallituksen leikkauspolitiikka. Hänestä tuloverojen laskeminen oli väärä linjavalinta.
”Suomalaisille markkinoidaan amerikkalaista ideaa, että valtio muka menee kukkarollemme. Velka on paha asia, mutta ihmiset tarvitsevat kunnon sosiaalituet, jotta eivät putoa yhteiskunnan kelkasta.”
”Vaikka olen introvertti ihminen, kaipaan entisajan kyläkauppoja. Tuntui kivalta, kun kauppias kysyi, että mitä Markulle kuuluu.”
Ojasen mielestä länsimaisilla ihmisillä on ikävä taipumus analysoida liikaa omaa minuuttaan. Entinen maanviljelijä ei voi kuvitella, että esimerkiksi hänen isovanhempansa olisivat miettineet onnellisuutta.
”Heidän arvonsa olivat koti, uskonto ja isänmaa, ja minäkin olen vielä kiinni näissä kolmessa pyhässä asiassa. Olen tunnustava kristitty ja isänmaa on minulle isänikin perinnön kautta hirveän tärkeä asia.”
Geeneillä on Ojasen mukaan suuri vaikutus ihmisen persoonallisuuteen ja sitä kautta myös onnellisuuteen.
”Jos olet luontaisesti tasapainoinen ihminen, ekstrovertti, vastuullinen ja kiltti, se hyödyttää elämässä.”
Entä vinkit, millä voi lisätä onnellisuutta?
”Ole vähän kiltimpi muille, pidä huolta terveydestäsi ja kunnostasi ja äläkä käytä alkoholia lainkaan.”
Markku Ojanen harmittelee, että hän ei jaksa enää tehdä klapihommia entiseen malliin. Kuva: Oskar von EssenMarkku Ojanen ihmettelee, miten onnellinen mies ujosta maalaispojasta lopulta tuli aikuisiällä.
”Lähdin liikkeelle vaatimattomista oloista. Kärsin nuorena yksinäisyydestä ja maatyöt olivat raskaita. Olen kiitollinen sitä, kuinka hyvin olen lopulta pärjännyt elämässä.”
81-vuotias Ojanen nauttii siitä, että hän saa edelleen tutkia, kirjoittaa kirjoja ja pitää luentoja. Iloa tuottavat myös lentopallo-ottelut ja elokuvat, erityisesti lännenelokuvat.
”Olen vaatimaton mies, mutta länkkärien suhteen voin kerskua olevani aikamoinen tietopankki. Minulla on kotona hyllykaupalla elokuvatallenteita ja kirjoja aiheesta. Paras länkkäri on mielestäni Etäisten laaksojen mies (Shane). Kun katson elokuvia tai kirjoitan, pääsen flow-tilaan, jossa en mieti mitään muuta moneen tuntiin.”
Sairaudet ovat viime aikoina laskeneet hieman Markku Ojasen mielialaa. Keuhkosyöpä leikattiin tupakoimattomalta mieheltä tammikuussa, ja lääkärien mukaan operaatio onnistui hyvin.
Se miestä ottaa kuitenkin pannuun, että hän ei jaksa enää tehdä Tammelan maatilalla pihatöitä entiseen malliin.
”Nyt pitää melkein mennä sänkyyn, kun teen jotain raskasta. Aion kiusata lääkäriä, että miten kauan toipuminen leikkauksesta oikein kestää. Minulla ei ole muuta ruikuttamista, mutta haluaisin tehdä edes kaksi tuntia klapihommia.”
- Osaston luetuimmat
