
Perävalot vain vilkahtivat maantiellä, kun puoliso Eki Väisänen ajoi pois kotipihasta. Riikka Luukkonen-Väisäsen silmissä kimmelsi kyyneleitä.
Taas he olivat samassa pisteessä. Oli tullut riita jostain pienestä arkisesta asiasta, joka oli paisunut kuin pullataikina.
Riikka pelkäsi, että Eki jättäisi hänet. Eki puolestaan ei pystynyt kohtaamaan Riikan negatiivisia tunteita, ja siksi hän lähti mieluummin ajelulle.
Samana iltana Eki kuitenkin tuli takaisin Riikan luokse. Pyydettiin toisilta anteeksi, ja kaikki oli taas hyvin – ainakin hetken.
Alku oli ollut vielä lupaava. Riikka Luukkonen ja Erkki ”Eki” Väisänen olivat rakastuneet toisiinsa ensisilmäyksellä lavatansseissa Pieksämäen Jäppilässä kesäkuussa 2023. Ensimmäisillä treffeillä Riikkaan teki vaikutuksen se, että Eki osasi korjata melkein mitä vain. Myös Ekin valmistama särkisäilyke maistui taivaalliselta.
Pari huomasi heti jakavansa samanlaiset arvot: molemmat arvostavat vanhanajan elämää, omavaraisuuteen pyrkimistä ja luonnossa olemista. Eki harrastaa sekarotuisen koiransa kanssa metsästystä, ja Riikan koti henkii 1970-luvun tunnelmaa.
Kumpikin välttää turhaa puhelimen selailua ja sen sijaan lähtee mieluummin vaikka marjastamaan, kalastamaan tai sienestämään.
54-vuotias Väisänen ja 46-vuotias Luukkonen-Väisänen ovat uusperheen vanhempia ja pyörittävät vuoroviikkoarkea. Pariskunta asuu eri osoitteissa. Ekillä on 8- ja 9-vuotiaat tyttäret aiemmasta parisuhteesta sekä 18-vuotias tytär sitä edeltävästä parisuhteesta. Riikalla on puolestaan 17-vuotiaat kaksospojat.
Pari huomasi arvostavansa samoja asioita, kuten vanhanajan elämää, omavaraisuutta ja luontoa.

Suhteen kaksi ensimmäistä vuotta olivat olleet repiviä. Riitoja tuli usein, kerran riideltiin ennen saunaan menoa vissypulloista.
Molemmat huomasivat kantavansa aiemmista parisuhteista mukanaan kaavoja ja haavoja. Samat pelot, viha ja pettymys nousivat pintaan.
Kumpikaan ei käytä alkoholia tai päihteitä, joten niillä ei ollut osuutta riidoissa.
Pari vuotta sitten ystävä suositteli Ekille ja Riikalle Pieksämäellä pidettävää parisuhdeleiriä.
Luukkonen ja Väisänen ajattelivat, että parisuhdeleirille lähteminen olisi viimeinen keino yrittää pelastaa heidän suhteensa. Leirillä he näkisivät, toimisiko suhde vai ei.

Kyseinen parisuhdeviikko pidetään Step-koulutuksen Pieksämäen kampuksella, ja sen järjestää yhteistyössä Step-koulutus ja Diakonin parisuhde- ja perheyksikkö. Kristillisiin arvoihin pohjautuva Diakonin parisuhde- ja perheyksikkö kertoo nettisivuillaan, että kursseilla tarjotaan tutkittuun tietoon perustuvia keinoja parisuhteen hoitamiseen. Tavoitteena on tuoda hyvinvointia parisuhteisiin ja perheisiin.
Länsi-Suomen Diakonialaitoksen säätiön (Diakon) vuoden 2025 perustama Parisuhde- ja perheyksikkö saa rahoituksensa STEA:lta, yksityisiltä lahjoittajilta ja kirkkokolehdeista. Kurssitoiminta on vapaan sivistystyön (VTS) toimintaa, ja sitä rahoittaa kurssimaksujen lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö.
Diakonin järjestämä parisuhdekurssi pohjautuu kristillisille arvoille. Eki ei ole uskovainen, vaikka kuuluukin kirkkoon. Hän itse on kokenut leirin arvoiltaan neutraaliksi.
”Ainoa uskonnosta muistuttava asia on ollut luentojen alussa luettava alku- ja loppurukous.”
Ensimmäinen luento on jäänyt molempien mieleen.
”Ensimmäisen luennon jälkeen kaikkien piti sanoa puolisosta 10 hyvää asiaa. Eki kyllä löysi minusta kaikki kymmenen asiaa, mutta tunsin silti sisimmässäni vihaa. Sain sitten sanottua hänelle, että sanot minulle ihania asioita, mutta et vieläkään tiedä, haluatko olla kanssani loppuelämää ja sitoutua”, Riikka Luukkonen-Väisänen kertoo.
Ensimmäinen luento käsitteli sitoutumista ja parisuhteen eri vaiheita. Siellä Eki tajusi, että parisuhde on päätös, ja se tarkoittaa elinikäistä sitoutumista.
”Luennon jälkeen olin lähdössä kultasepän liikkeeseen ostamaan meille kihlasormuksia. Sitten muistin, että Riikka arvostaa käsintehtyjä asioita. Vetäydyin leiripäivien päätteeksi autotalliin veistämään meille visakoivusta kihlasormuksia”, Eki Väisänen kertoo.
Pieksämäen parisuhdeleiri sisältää luentoja ja pienryhmiä, perheellisille tarjolla on myös lastenhoitoa.
Riikka kuvaa parisuhdeleiriä kuin maratonin juoksemiseksi. Jokaisen päivän jälkeen on kiljuva nälkä, mikä johtunee siitä, että leirillä käsitellään syväluotaavasti tunteita ja kipupisteitä.
Leirillä molemmat ovat ymmärtäneet, miten lapsuudesta tulevat traumat vaikuttavat heidän parisuhteeseensa.
Riikka kärsi menettämisen pelosta, joka kumpusi läheisen menettämisestä lapsuudessa. Eki puolestaan koki sitoutumispelkoa.
Väestöliiton Perhebarometri 2024 -kyselytutkimuksen mukaan naisilla ja miehillä on jonkin verran eroja siinä, mistä aiheista he mielestään riitelevät puolisonsa kanssa ja kuinka usein.
Naiset arvioivat miehiä useammin, että suhteissa riidellään ainakin silloin tällöin toimintatavoista, vuorovaikutuksesta, kotitöistä sekä ja päihteistä. Miehet puolestaan arvioivat naisia useammin riitelevänsä ainakin silloin tällöin seksistä, töihin ja harrastuksiin käytetystä ajasta, suhteista ystäviin sekä pornon käytöstä.
Noin 60 prosenttia kyselyyn vastanneista kertovat hakevansa ainakin lähes joka kerta ratkaisua riitaan pyrkimällä ratkaisukeskeisyyteen. Noin 30 prosenttia kertoo oman puolisonsa keskittyvän ongelmaan ja hakemaan siihen ratkaisua. Hieman vajaat 10 prosenttia naisista ja miehistä puolestaan esimerkiksi sulkeutuu tai pitää mykkäkoulua riitatilanteessa.
Tutkimusten mukaan riitelyyn auttaa eniten se, että sanoittaa toiselle omat ajatuksensa eikä oleta, mitä toinen ajattelee, kertoo Tampereen seurakunnan johtavan perheneuvojan Markku Orsila.
Toisen rooli on silloin kuunnella rauhassa. Jos kuuntelu on vaikeaa, voi avuksi ottaa viestikapulan.
”Viestikapula voi olla vaikka lyijykynä tai vessapaperirulla. Kun pitää viestikapulaa kädessään, silloin saa itse puhua. Kun on lopettanut oman puheenvuoronsa ja varmistanut että toinen ymmärtää viestin sanoman, viestikapula annetaan puolisolle”, Orsila neuvoo.
Orsilan mukaan suomalaisten riitelyssä näkyy sukupolvesta toiseen kulkeva puhumattomuus. Myös mykkäkoulu, jossa toinen sulkeutuu, on vallankäytön keino.
”Puhumattomuus tai mykkäkoulu voi johtua lapsena opituista riitelymalleista. On saattanut päättää, että tekee toisin kuin oma äiti tai isä, mutta silti tekee aivan samoin kuin oma vanhempi.”
Orsilalla on kuitenkin rohkaiseva viesti: aikuisiällä voi oppia uusia tapoja riitelyyn.
”Vetäydyin leiripäivien päätteeksi autotalliin veistämään meille visakoivusta kihlasormuksia.”


Nyt Riikka Luukkonen-Väisänen ja Eki Väisänen ovat tulleet toisen kerran parisuhdeleirille. He antavat haastattelun toimistomaisessa huoneessa, Step-koulutuksen Pieksämäen kampuksella. Tässä samassa rakennuksessa on toiminut aiemmin Suomen Kirkon Sisälähetysseuran oppilaitos ”Sisis”, jossa on koulutettu lastenkotien johtajattaria ja lastensuojelutyöntekijöitä.
Pariskunta istuu vierekkäin tuoleilla ja katsoo toisiaan silmiin. Sormiin on pujotettu vihkisormukset.
Pariskunta suunnittelee, että leiristä tulisi heidän jokakesäinen perinteensä.
Leirin viimeisenä päivänä järjestetään perinteisesti Tahdon-kirkko, jossa voidaan uusia vihkivalat. Kirkkoon tullessaan miehet saavat ruusut, jotka he antavat tahdon-kysymyksen yhteydessä vaimoilleen. Viime vuoden kirkkotilaisuudessa Eki kosi Riikkaa.
”Kaivoin taskustani sormusrasian, polvistuin alttarilla Riikan eteen ja kysyin, lähtisikö hän loppuelämän seikkailuun kanssani”, Eki muistelee.
Yleisö kohahti tämän kuullessaan, jonka jälkeen kaikki nousivat taputtamaan.
Sanat ”tahdon” lausuttiin maistraatissa. Hääjuhla pidettiin järven rannalla Pieksämäen Längelmäen kylässä 25. kesäkuuta sadan hengen läsnäollessa. Kyläläiset koristelivat Riikalle ja Erkille maitokoppiin hääsviitiin, jonka sisältä löytyi koivunoksilla koristeltu patja, ledivaloja ja viinirypäleitä.

Parisuhdeleirin yksi tarkoitus on vertaistuen tarjoaminen. Ekistä on tuntunut toisten puolisoiden kokemuksia kuunnellessa siltä, kuin joku toinen pukisi hänen ajatuksensa sanoiksi. Leirillä kaikki ovat samalla viivalla toisten kanssa, esimerkiksi omaa ammattia ei saa kertoa.
Erilaisten tunnekorttien avulla Eki on myös opetellut tunnistamaan itsessään vaikeita tunteita.
”Minun ikäpolveni kantaa vielä omilta vanhemmilta ja isovanhemmilta periytyviä sotatraumoja, jotka heijastuvat parisuhteeseen väärinä toimintamalleina.”
Riikka puolestaan yrittää, ettei vaatisi puolisoltaan kohtuuttomia. Avainsanana on keskeneräisyyden hyväksyminen.
Riitoja tulee jatkossakin, mutta nyt Eki on päättänyt, ettei enää pakene autollaan pois tilanteista, vaan kohtaa Riikan tunteineen.
Jos hän johonkin päättää lähteä, niin hän ottaa vaimonsa mukaan. Uusperhearkea pyörittävät vanhemmat haaveilevat yhteisestä reissusta moottoripyörillä Eurooppaan. Ehkä tärkeintä on kuitenkin jokapäiväinen yhteinen seikkailu.