
Ovikello soi. Sami Turunen oli tullut juuri suihkusta ja hänen lapsensa menivät avaamaan oven. Ovella odotti Turusen entinen puoliso, lasten äiti.
Elettiin heinäkuuta 2025, seuraavana päivänä kuopus pääsisi ripille. Lasten äiti oli saapunut Turusen kotiin auttamaan rippijuhlien juhlavalmisteluissa. Hän ryhtyi valmistamaan voileipäkakkuja ja täytekakkuja.
Parisuhteen päättymisestä oli kulunut aikaa 1,5 vuotta. Tätä päivää Turunen oli stressannut jo muutaman kuukauden.
”Alkuun ajatus oli ollut vuokrata juhlapaikka, mutta sitä ei muistettu varata ajoissa. Siksi juhlat päädyttiin pitämään kotonani”, Turunen muistelee.
Turunen kävi sanomassa entiselle puolisolleen: ”Terve”.
Sitten Turunen vetäytyi sitten olohuoneeseen. Hän koki olonsa vaikeaksi ja päätti lähteä kauppaan.
”Olin luvannut hänelle erotessamme, että pystyn kyllä juhlimaan seuraavat perhejuhlat yhdessä. Silti pelkäsin, miten jaksan juhlapäivän ja reagoin tilanteeseen.”

Ero oli lasten äidin päätös. Nyt haastatteluhetkellä avoliiton päättymisestä on kulunut aikaa 2,5 vuotta.
Pitkän parisuhteen loppuminen sai Turusen kokemaan hylätyksi tulemisen tunnetta.
”Tuntui siltä, että kukaan ei tarvitse minua. Lapset saivat tuntemaan itseni kuitenkin tärkeäksi.”
Tällaisia tunteita tuli välähdyksittäin. Esimerkiksi silloin, kun joku lapsista tarvitsi kyytiä jonnekin. Lisää hyväntahtoisia pilkahduksia tuli, kun nuorimmaisen kanssa pelattiin korttia, laitettiin ruokaa tai käytiin tekemässä mummolassa traktorilla maa- ja metsätaloustöitä.
”Olen kuskannut kuopusta äidinkin luokse. Muistan, että alkuun se oli tosi vaikeaa, mutta nyt se on vain elämää.”
”Olen kuskannut kuopusta äidin luokse. Muistan, että alkuun se oli tosi vaikeaa, mutta nyt se on vain elämää.”
Eron jälkeen Turunen halusi, että lasten tapaamiset, asuminen, huoltajuus ja elatus vahvistetaan lastenvalvojalla. Näin asioista tulisi lain silmissä päteviä. Sopimus koski vain kuopusta, koska esikoinen ja keskimmäinen olivat jo täysi-ikäistyneet.
”Päädyimme vuoroviikkojärjestelyyn. Käytännössä se ei ole mennyt ihan niin, vaan poika on ollut molemmilla vähän toiveidensa mukaan.”
Etenkin eron alkuvaiheessa Turunen kertoo hoitaneensa entisen puolison kanssa asioita sähköpostin välityksellä.
”Tiesin, että lasten äidin kanssa asiat kyllä hoituvat, koska olimme eronneet jo aikaisemmin suhteen alkuvaiheessa teini-iässä. Mutta silti halusin virallisuutta siihen.”
Nykyään kaksikon viestintäkanavaksi on muotoutunut Whatsapp, hätätilanteissa ollaan yhteydessä puhelimitse.
Rehellisesti sanoen yhteydenpito lasten asioissa viilsi Turusen mieltä, vaikka järjellä ajateltuna hän tiesi, että asioista oli pakko sopia.

Turusen elämän aikana on tapahtunut muitakin isoja muutoksia kuin avoero. Autonkuljettajaksi valmistunut mies työskenteli ennen tohmajärveläisessä, pienessä kuljetusalan yrityksessä ja ajoi rekkaa työkseen.
Käänteentekevä hetki koitti, kun työtoverin ajaessa rekkaa Lieksassa itsemurhakuski ajoi päin. Tahallinen kolari osuukin monen rekkakuskin tielle ja voi jäädä mieleen jopa loppuelämäksi.
”Se kosketti itseänikin, koska kyse oli samasta rekasta, jolla itsekin ajoin”, hän toteaa.
Kolarin jälkeen Turunen päätti lopettaa rekkakuskin hommat. Yritys oli supistamassa toimintaansa, joten hän olisi joutunut etsiä joka tapauksessa muita töitä.
”Olin vähän uupunutkin työhön. Siinä saa istua 12 tunnin vuoroja, puolet yötä ja aamua. Kokonaistuntimäärä oli viikossa noin 50–60. Päätin, että tämä ura on nähty.”
Jos ensimmäinen vuosi erosta meni pelkkään selviytymiseen, nyt Turusen elämään on tullut haaveita. Hän haluaisi ehkä joskus rakentaa talon. Siitä tulisi jo kolmas, kaksi edellistä taloa hän on rakentanut timpurin kanssa.
”Haluaisin rakentaa vähän syrjempään, ehkä pellon tai vesistön reunamille.”

Turunen omistaa nykyisin myös metsää perikuntansa kanssa, johon kuuluu hän itse, veli ja äiti. Tohmajärvellä sijaitsevalla kotitilalla on peltohehtaareja 10 ja metsää monessa eri kasvuvaiheessa noin 30 hehtaaria.
”Olen ollut vähän huono metsänomistaja. Olen käynyt ennakkoraivaamassa ennen hakkuita, selvittänyt ja istuttanut taimia, mutta nuorempi veli on tehnyt niitä enemmän, hän myöntää.
Turunen on haaveillut, että voisi antaa enemmänkin panosta metsäpuoleen.
”Näin rehevillä kasvupohjilla eivät työt lopu koskaan. Joitakin viikonloppuja vuodesta pitäisi käyttää jatkossa viiden hehtaarin kokoisen taimikon hoitoon.”
Avannosta on tullut Turusen keinoja hoitaa särkynyttä sydäntä. Vaikka kylmään veteen meneminen tuntuu joka kerta yhtä inhottavalta, kylmän pulahduksen jälkeen Turusen koko keho ja mieli tuntuu raukealta.
”Avanto oli meidän perheen yhteinen harrastus. Kun kävin avannossa yksin eron jälkeen, mietin sitä, löydänkö enää koskaan uutta rakkautta elämääni.”

Palataan vielä kuopuksen konfirmaatiopäivään takaisin viime kesään. Kirkkoon, kahvin tuoksuun, kermaisiin kakkuihin.
”Poistin kaikki omat tunteeni. Juttelin vieraiden kanssa, osallistuin tarjoiluun ja sellaiseen. Onnittelin lasten äitiä ja hänkin onnitteli minua”, Turunen kertaa.
”Olin siivonnut myös kotia huolella. Sain jopa tunnustusta lasten äidiltä, että onpa täällä siistiä”, hän havahtuu lisäämään.
Muutaman tunnin juhlien jälkeen kaikki oli ohi. Ovi kolahti kiinni, kun lasten äiti lähti omaan kotiinsa.
”Olin siivonnut ylihuolella. Sain jopa tunnustusta lasten äidiltä, että onpa täällä siistiä.”
Vaikka rippijuhlapäivä oli vaikea Samille, hän koki onnistuneensa itsensä kanssa. Etenkin lapsen oli hänestä hyvä nähdä, kuinka vanhemmat pystyvät toimimaan yhdessä.
”Osoitin itselleni, että hermoilin aivan turhaan.”
Turusen vanhin poika valmistui hiljattain palomieheksi ja sen kunniaksi koululla pidettiin valmistujaisjuhla. Siellä Turunen meni istumaan lastensa äidin viereen.
Kaiken jälkeen Turunen myöntää ajattelevansa entisestä puolisostaan myönteisesti.
”Rakkaus ei lopu kuin seinään, se muuttaa vain muotoaan. Toisen kunnioitus ja sopuisat välit ovat myös rakkautta”, hän pohtii.
45-vuotias uusperheen isä.
Kotoisin Tohmajärveltä Onkamon kylästä, jossa asuu reilut 400 ihmistä.
Asuu Joensuussa Reijolan kylässä. 15-vuotias poika vuoroviikoin Turusella. Keskimmäinen on muuttanut pois kotoa, 21-vuotias poika asuu äitinsä luona.
Osakkaana lvi-liikkeessä, jossa on myös toimitusjohtajana.
Valmistumassa kognitiiviseksi lyhytterapeutiksi. Vapaaehtoinen erotukihenkilö Miessakit ry:ssä.
Harrastaa talvisin avantoa ja laskettelua. Innostunut hiljattain lavatansseista. Aloittanut myös hyroxin, jossa yhdistyy juoksu ja toiminnallinen voimaharjoittelu.