Puolisosta eroaminen nähtiin 1900-luvulle asti uhkana yhteiskuntajärjestykselle. Avioliittoa pidettiin yhteiskuntaa säilyttävänä voimana. Kuva: Museovirasto / Valokuvaamo Pietisen kokoelmaKun tahto loppuu
Avioerohakemuksen käsittely voi nopeutua tänä keväänä. Vielä noin 40 vuotta sitten parisuhteesta lähtemistä katsottiin kieroon, ja eron hakemiseen vaadittiin painavat perusteet.TilaajalleAvioeron hakemisesta voi tulla nopeampaa kuin aiemmin, kun eroa voi pian hakea netissä.
Avioerohakemuksen voi tehdä Oma tuomioistuin -palvelussa, joka avautuu toukokuun aikana. Palveluun kirjaudutaan omilla verkkopankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella.
Tuomioistuinviraston ylijohtaja Pasi Kumpula arvioi, että avioerohakemuksen käsittely voidaan ratkaista mahdollisesti joitakin päiviä tai korkeintaan viikkoja nopeammin.
”Harkinta-ajan pituus pysyy sinänsä ennallaan, mutta käsittelyn nopeutumisen vuoksi avioero voi astua aiemmin voimaan”, Kumpula kertoo.
Kumpulan mukaan Tuomioistuinviraston tavoitteena ei ole, että avioeron hakemisesta tulee helpompaa kuin koskaan. Tämän suuntaisesti asiasta uutisoi Yle (24.1.).
”Meillä ei ole sellaista agendaa, että haluaisimme lisätä avioeroja Suomessa. Emme tietenkään halua, että avioeron hakemisesta tulee mikään hupijuttu. Toivotamme kaikille aviopareille hyvää yhteistä elämää ja sitten jos avioeroa haetaan, se tehdään harkitusti”, Kumpula toteaa.
Tutkijatohtori Sanna Kailaheimo-Lönnqvist Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta arvioi, että mahdollisuus hakea eroa puolisosta netissä saattaa minimaalisesti lisätä avioerohakemusten määrää hetkellisesti, mutta tuskin avioerojen määrää.
Hän on erikoistunut muun muassa ylisukupolvisiin vaikutuksiin perheissä ja parisuhteissa sekä väestötutkimukseen.
”Eron saaminen ei ole ollut aikaisemminkaan vaikeaa”, Kailaheimo-Lönnqvist toteaa.
Harkinta-ajan pituus pysyy ennallaan, vaikka avioeropaperit voi tehdä pian netissä. Kuva: Petteri KivimäkiKumpula sanoo motiivin palvelun perustamiseen syntyneen siitä, että tuomioistuimet eivät ole kehittyneet samalla tapaa digitaalisen asioinnin suuntaan kuin esimerkiksi pankit. Se, että palvelu otetaan käyttöön ensimmäisenä nimenomaan avioeroasioissa, on osin sattumaa.
”Halusimme saada avioeroprosessin tietoturvalliseen paikkaan. Sähköpostiin liittyy paljon riskejä, koska ei voida olla esimerkiksi varmoja, kuka on lähettänyt viestin. Vahvan tunnistautumisen avulla varmistamme, että lähettäjä on asianmukainen henkilö.”
Tarkoitus on Kumpulan mukaan laajentaa palvelua myös muiden oikeusasioiden hoitamiseen, esimerkiksi asuntokauppariitoihin, velkomuksiin ja rikosasioihin. Esimerkiksi rikoksen uhrit voivat jatkossa esittää korvausvaatimuksensa verkossa.
Itse avioerohakemus näyttää Kumpulan mukaan samanlaiselta kuin paperisena ja on parin sivuinen mittainen.
Onko avioero jatkossa vain yhden klikkauksen päässä?
”Ei se ehkä ihan yhden klikkauksen päässä ole. Ensin pitää kirjautua palveluun ja syöttää tarvittavat tiedot. Ei tarvitse olla mikään klikkailun suomenmestari, että hakemuksen tekee vartissa, mutta varmaan siihen menee enemmän kuin viisi minuuttia”, Kumpula pohtii.
”Meillä ei ole sellaista agendaa, että haluaisimme lisätä avioeroja Suomessa.”
Tutkija arvioi, että avioerohakemusten määrä saattaa lisääntyä hetkellisesti, kun eroa voi hakea toukokuusta lähtien netissä. Kuva: Timo FilpusPalvelun käyttäminen on vapaaehtoista. Avioerohakemuksen voi jatkossakin lähettää sähköpostitse tai postitse käräjäoikeuteen.
”Toive on, että ihmiset siirtyisivät käyttämään sitä. Meillä on vakaa luottamus siihen, että palvelu on hyvä, ja sen pitäisi kelvata käyttäjille.”
Mikäli pari tulee toisiin ajatuksiin ja haluaakin jatkaa avioliittoaan, on Oma tuomioistuin -palvelussa mahdollista myös peruuttaa avioerohakemus.
”Siellä on viestikenttä, jossa voi ilmoittaa, että haluaa peruuttaa avioerohakemuksen. Olemme suunnitelleet myös valmista viestivaihtoehtoa, jossa lukee hakemuksen peruutus. Tämä on tulossa mutta ei välttämättä valmistu toukokuuhun mennessä”, Kumpula sanoo.
Mikäli pariskunnalla on kuuden kuukauden harkinta-aika parhaillaan menossa, voi palvelussa hakea joko yksin tai yhdessä puolison kanssa avioeroon tuomitsemista, kun harkinta-aika päättyy.
Monet pelkäsivät avioeron käsittelyä käräjäoikeudessa. Todisteet esimerkiksi puolison päihteiden käytöstä tai uskottomuudesta oli toimitettava oikeudelle. Kuvituskuva. Kuva: Lappeenrannan museot / Kuva-arkisto Kosken kuvaamoAjat ovat muuttuneet. Ennen avioeron ottaminen ei ollut niin yksinkertaista kuin nykyään.
Ei tarvitse palata ajassa kuin 1970-luvulle, kun avioeroa paheksuttiin vielä paljon.
”Paineet onnistua parisuhteessa olivat kovat, sillä avioliiton tarkoituksena oli perheen perustaminen. Jos parisuhde kariutui, ihmiset halusivat etsiä syyllisen eroon”, kertoo Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Anu Lahtinen Helsingin yliopistosta.
Lahtinen on tutkinut suomalaisen perheen ja rakkauden historiaa keskiajalta nykyaikaan saakka.
Lahtisen mukaan 1900-luvulle asti ero nähtiin vielä uhkana yhteiskuntajärjestykselle, sillä avioliittoa pidettiin yhteiskuntaa säilyttävänä voimana.
Lahtinen muistelee, että hänen isoäitinsä otti avioeron vaarista 1960-luvulla. Parilla oli yhteisiä lapsia.
”Kun isoäiti meni pyytämään apua lasten elatukseen jostain yksinhuoltajien tukiorganisaatiosta, siellä oltiin tarkkana, ettei eronneen naisen luona käynyt miehiä. Avustusjärjestöjen työntekijät vahtivat ja epäilivät naisen menoja”, Lahtinen kertoo.
Historiallisesti eniten avioliittoja solmittiin Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Kuvassa hääpari Lehtiniemen pappilan edustalla Keuruulla vuonna 1911. Kuva: MuseovirastoEnsimmäiset askeleet avioeron saamisen helpottumiseen Suomessa nähtiin tosin jo 1700-luvulla.
Puolison katoamisesta, toisen hylkäämisestä ja uskottomuudesta tuli perusteita avioeron mahdolliselle saamiselle.
”1800–1900-luvun sanomalehdissä ihmiset saattoivat hyvin näyttävästi ilmoittaa, että puolisoni on lähtenyt. Tarvittiin usein syyllinen, kumpi on hylännyt toisen. Hylkääjällä oli heikot mahdollisuudet saada lapsen huoltajuus.”
Vuoden 1929 laki määräsi lisäperusteet, joilla avioeron saattoi saada. Jos puoliso oli esimerkiksi sairastunut mieleltään tai muuttunut tylsämieliseksi eikä paranemista ollut näkyvissä, saattoi eron saada.
Lahtisen mukaan ihmiset saattoivat kammoksua käräjäoikeuden prosessia.
”Seurakunnasta saattoi tulla pappi jututtamaan paria, että eikö tässä olisi mahdollista tehdä vielä sovinto tai antaa toiselle anteeksi.”
Lahtinen ei ole törmännyt siihen, että oikeusasteita olisi lahjottu rahalla tarkoituksena saada ero. Hän kuitenkin arvelee, että säätyläisperheellä on ollut rahaa hankkia juristi, joka on osannut tehdä heti sopivat paperit.
”Tarvittiin usein syyllinen, kumpi on hylännyt toisen.”
Toisen maailmansodan jälkeen solmittiin pika-avioliittoja. Ihmiset hakivat lohtua elämän epävarmuuteen.
Vuonna 1946 astuttiin historiallisen paljon avioon, kun 49 743 paria sanoi toisilleen tahdon. Sellaisiin lukuihin ei ole sittemmin päästy.
”Jotkut sodasta selvinneet miehet etsivät tarkoituksella itselleen sotaleskeä. Kun mies meni uusiin naimisiin lesken kanssa, leski sai kertakorvauksen valtiolta ja myös mies pääsi nauttimaan siitä. Se oli tietynlaista sotatraumojen hoitamista”, Lahtinen kertoo.
Lahtinen sanoo, ettei pitkän linjan historiantutkijana pysty mitenkään idealisoida suomalaisten avioliittoja. Hyviä hetkiä on parisuhteissa varmasti ollut, mutta yhdessäolo on ollut myös rankkaa.
Hän antaa esimerkin: vuoteen 1929 asti mies oli vaimonsa edusmies ja yhteinen omaisuus oli eroteltu vain, jos vaimo oli toivonut avioehtoa. Jotkut aviomiehet saattoivat juoda vaimonsakin rahat.
”Nykyään ihannoidaan sitä, että ennen pysyttiin yhdessä koko elämä. Voihan se olla, että joskus kannattaa harkita ja miettiä erotako vai ei, mutta en näe siinä järkeä, että jahdataan syyllistä erossa.”
Hän sanoo, että parisuhteesta lähteminen saattoi olla raskasta etenkin naiselle, sillä 1900-luvulla naisten alat olivat matalapalkkaisia ja turvaverkot vähäiset.
”Toisaalta jos avioliitto on ollut yhtä painajaista, mies on ollut väkivaltainen ja juonut, niin henkisestä taakasta vapautuminen saattoi tuntua tärkeämmältä kuin yksinolo.”
Kuuden kuukauden harkinta-aika avioeroon astui voimaan vuonna 1988 uuden avioliittolain myötä. Kuva: Pekka FaliTutkija Mona Rautelin tarkasteli suomalaisia henkirikoksia vuosina 1640–1699 Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. Naisten joutuminen henkirikoksen uhreiksi oli yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Naispuolisia uhreja oli 29 prosenttia.
Kaikkiaan henkirikoksia tehtiin tuona aikana 235, joista viidessä syynä oli avioero ja viidessä mustasukkaisuus. Yleisimmät motiivit henkirikokseen oli itsensä puolustaminen ja kiinteistön suojeleminen.
”Rautelin on itse kertonut, että noina vuosina, kun avioeroa oli vaikea saada, niin valitettavasti aviopuolison surmaaminen oli paljon yleisempää kuin nykyään”, Lahtinen sanoo.
Lahtisen mukaan uuden avioliittolain myötä vuonna 1988 voitti lopulta ajatus, että avioliitto on parisuhde. Puolisoista tuli tasavertaiset lain silmissä. 1988 astui voimaan myös kuuden kuukauden harkinta-aika.
”Pariskunta ratkaisee sen, tulevatko he toimeen yhdessä. Jos eivät tule, niin voivat erota.”
Tuolloin ajatus hyvästä vanhemmuudesta ja lasten edusta tulivat myös ensisijaisiksi.
”Jo vanhan ajan yhteiskunnissa oltiin huolissaan siitä, kuka elättää aviottomat lapset tai eroperheiden lapset. Siksi esiaviollisia suhteita pidettiin huonoina.”
Lahtinen nostaa esille yllättävän tiedon, jonka hän sai oikeusavustajalta vuonna 2004.
”Hän kertoi, että vielä 2000-luvun alussa pienillä paikkakunnilla Etelä-Suomessa oli huoli aviottomien lasten elatuskustannuksista. Siksi nuoria naimattomia äitejä painostettiin nimeämään lapselle isä, jolta voitaisiin periä elatusmaksuja.”
Tutkija ei osaa sanoa, onko tämä vieläkin todellisuutta Suomessa.
Avioeron perusteet laissa vuosina 1929–1987
Puolison uskottomuus tai eläimeen sekaantuminen.
Puolison tuleminen mielisairaaksi tai tylsämieliseksi avioliiton aikana eikä pysyvää parantumista ole tiedossa.
Sukupuolitaudin tarttuminen toiselta.
Törkeä pahoinpitely, hengen uhkaaminen ja jatkuva huumeiden käyttö.
Tuomio rikoksesta ja siitä seuraava halveksunta syyttömälle puolisolle.
Puolison katoaminen eikä elonmerkkejä ole kuultu kolmeen vuoteen.
Eri osoitteissa asuminen välien rikkoutumisen vuoksi kahden vuoden ajan.
- Osaston luetuimmat
