Moni hankkii lemmikin, kun lapsi muuttaa pois – terapeutti kertoo, kannattaako niin tehdä

Moni kahmii elämäänsä esimerkiksi uusia harrastuksia, ottaa uuden lemmikin tai hakeutuu vapaaehtoistyöhön, kun lapset aikuistuvat ja vapautuu aikaa itselle. Ihminen hakee uudenlaista merkityksellisyyttä elämäänsä.

Kuopion perheasiain neuvottelukeskuksen johtavan perheneuvojan ja pari- ja perheterapeutin Ilse Parviaisen mukaan oman kalenterinsa täyttämisessä piilee vaaransa, sillä se voi viedä aikaa parisuhteelta.

”Vanhemmuuteen liittyy kokemus siitä, että on tarpeellinen. Kun lapsi muuttaa pois, tarpeellisuuden ja vastuun kokemusta lähdetään usein hakemaan muualta. Joskus ihmiset lähtevät todella nopeasti täyttämään elämäänsä muilla asioilla”, Parviainen kertoo.

Kuopion perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja ja rovasti Pekka Puukko on kokenut itse kahdesti lasten poismuuton kotoa. Ensin omat lapset muuttivat aikuistuttuaan omilleen, myöhemmin uusperheen lapset.

Mies tunnustaa ottaneensa vaimonsa kanssa useita lemmikkejä, kun lapset olivat muuttaneet pois kotoa. Pariskunta hankki perheeseen yhden rescue-koiran, rescue-kissan ja rotukoiran kennelistä.

”En tiedä, onko tämä paras keino paikata lapsen poismuuttoa, mutta kyllä ne eläimet lohtua toivat”, Puukko kertoo nauraen.

Pekka Puukon mukaan monella on mielikuva, että tunteet lapsen omilleen muutosta nousevat pintaan vasta sitten, kun talo on tyhjentynyt lapsista. Todellisuudessa vanhempi alkaa käsitellä muutosta jo paljon aiemmin. Kuva: Sami Saarenpää

Lapsen poismuutto kotoa on yksi elämänvaihekriiseistä, jotka liittyvät elämän luonnolliseen kehityskulkuun. Muita elämänvaihekriisejä ovat esimerkiksi muutto, eläköityminen, lapsen saaminen tai uuden työn aloittaminen.

Lapsen muutto omaan asuntoon voikin laukaista myös identiteettikriisin: kuka minä olen ja mikä on minun tarkoitukseni tässä maailmassa?

Elämänvaihekriisiin liittyy paljon erilaisia tunteita.

”Moni kuvaa haikeutta, surua ja yksinäisyyttä sekä huolta lapsen pärjäämisestä. Mielialan lasku on myös tavallista. Moni kertoo, että lapsen kotona asuminen meni todella hujauksessa”, Parviainen kuvaa.

”Toisaalta vaiheeseen liittyy myös helpotusta, iloa ja kiitollisuutta”, hän lisää.

Jos mieliala pysyy alavireisenä tai tilanne kriisiytyy, kannattaa hakeutua ammattiavun piiriin joko yksin tai parina, perhe- ja pariterapeutti Ilse Parviainen neuvoo. Kuva: Kaisa Pihlajamäki

Parviainen korostaa, että lapsen pesästä lähteminen on kuitenkin myönteinen vaihe, jolloin ihmisen on viimeistään päästettävä irti huolehtimisesta.

”Huolehtimisesta irtipääseminen ei ole välttämättä helppoa, jos on joka päivä tehnyt perheelle ruuan ja kuskannut lapsia joka paikkaan”, Parviainen huomauttaa.

Parviaisen mukaan vanhemman on tärkeä antaa aikaa itselleen sopeutua uuteen elämänvaiheeseen ja lupa itselleen tuntea niitä tunteita, joita lapsen poismuuttoon liittyy.

”Voi kaivaa esille kuvia yhteisistä hetkistä lapsen kanssa hänen kotona asuessaan ja käydä läpi elettyä elämää niiden avulla”, hän neuvoo.