Tunnetko olosi usein ulkopuoliseksi myös seurassa? Tarkkanäköinen teos paljastaa, mistä se voi johtua

Miten yksin oleminen voikaan tuntua niin raastavalta?

Muun muassa tähän kysymykseen etsitään vastauksia suositun brittikirjailija Olivia Laingin vastikään suomennetussa teoksessa Yksinäisten kaupunki: Tutkimusmatka yksinolon taiteeseen.

Laingin läpimurtoteokseksikin kuvailtu kirja on julkaistu alun perin jo vuonna 2016, mutta onneksi suomennos viimein saatiin. Tähänkin asiaan pätee vanha viisaus: parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kirjassa Laing käsittelee koskettavasti omakohtaisten kokemustensa kautta yksinäisyyttä ja siitä kumpuavia usein hankaliakin tunteita. Yksinäisyyttä käsitteleviä pohdintoja terävöittääkseen Laing esittelee rutkasti esimerkkejä taidehistorian suurista yksinäisistä susista, kuten Edward Hopperista ja Andy Warholista.

Taiteilijoiden teosten teemoja peilaamalla ja niiden kanssa vuoropuhelua käymällä Laing onnistuukin useassa kirjan kohdassa pureutumaan todella syvälle sellaisiin pohdintoihin, jotka olisivat ilman vuoropuhelua saattaneet jäädä muuten varsin valjuiksi.

Kirja saa konkreettisten esimerkkiensä kautta lukijan esimerkiksi pohtimaan, miksi kaupungilla yksin käveleminen voi helposti alkaa hävettää, vaikka olisikin sinällään täysin sinut itsensä kanssa.

Lukijan herättäminen näihin pohdintoihin osoittaa myös Laingin laadun ja taidon kirjailijana. Vaikka esimerkiksi yksinäisyydestä kumpuava häpeän tunne onkin tuttua varmasti monelle, ei sen pukeminen sanoiksi ole laisinkaan helppoa. Siinä Laing kuitenkin onnistuu – kerta toisensa jälkeen.

Kirjan samaistuttavinta antia ovatkin Laingin kuulaat ja kirkkaat kuvailut siitä itsestään eli yksinäisyyden tunteesta, sillä sen jokainen meistä valitettavasti tuntee piinallisen hyvin, halusi sitä tai ei.

Suurimmat pisteet Laingille ropisevat kuitenkin yksinäisyyden tunteen monipuolisuuden havainnollistamisesta.

Vaikka yksin oleminen ja yksinäisyys voivatkin usein olla itse valittuja asioita, voivat ne silti olla lähde myös vaikeille tunteille. Toisaalta ihminen voi tuntea kaipaavansa omiin oloihinsa juuri silloin, kun on järjestänyt itsensä muiden seuraan.

Juuri tämän – yksinäisyyden tunteen ristiriitaisuuden — Laing kykenee kirjassaan sanoittamaan viiltävän tarkasti ja samaistuttavasti.

”Kuljin kyyryssä silloinkin kun kävelin anonyyminä kaduilla sandaalit läpsyen”, kirjoittaa Laing, ja osuu varmasti monelle tuttuun kokemukseen.

Olivia Laing: Yksinäisten kaupunki – Tutkimusmatka yksinolon taiteeseen. Suomennos: Sirje Niitepõld. 335 sivua. Teos, 2024. Kuva: Teos