Katri Karvisen ensimmäinen valokuvauskeikka 1990-luvulla oli Maito-Pirkan Piimäjuhlat, jossa esiintyi kovassa nosteessa oleva Yölintu. Kuva: Rami Marjamäki
Maitotilan emäntä Katri Karvinen rentoutuu bändien keikkakuvaajana – ”Ihmiset kysyvät ensimmäisenä, miten lehmät jaksavat”
Maatalousyrittäjä Katri Karvinen nollaa päänsä sähkökitaran sykkeessä. Epäonnen vuosi navetassa on laittanut kuitenkin harrastuksen tauolle.Tilaajalle
Katri Karvinen pitää puolisonsa kanssa maitotilaa Viitapohjan kylässä Tampereella. Uniklubi-lehmä kiinnostui kovasti valokuvaajan kamerasta. Kuva: Rami MarjamäkiSähkökitaravetoiseen musiikkiin hurahtanut maatalousyrittäjä Katri Karvinen on harrastanut keikkavalokuvausta jo yli 25 vuotta.
”Keikoilla käyminen on vastapainoa ja nollausta maataloustyölle. Valitettavasti ihmiset tulevat kysymään minulta ensimmäisenä, miten lehmät jaksavat. En välttämättä jaksaisi puhua lehmistä, kun vaihdan vapaalle”, Karvinen naurahtaa.
Maatilan emäntä on valokuvauspiireissä harvinaisuus, joten Katri ymmärtää toki karjaan liittyvät utelut.
Nykyään keikkapaikalla ei tarvitse killua enää pikkutunneille asti, koska pääesiintyjät nousevat lavalle yleensä iltayhdeksään mennessä.
Yleisö on keski-ikäistynyt, ja he haluavat nauttia elävästä musiikista säälliseen aikaan. Karjatilaa pitävälle Karviselle tämä on helpotus.
”Aikaisemmin keikat alkoivat Tampereella usein vasta puolenyön maissa. Pääsin kotiin kahdelta yöllä ja aamukuudelta piti herätä navettaan. Se oli tuskaa.”
Navetassa Katrin musiikkimaku käy ilmi myös lehmien nimistä. Vasikka on ristitty Agentsiksi, ja navetassa märehtivät myös Uniklubi- ja Varjokuva -lehmät.
Sähkökitaravetoinen instrumentaali- ja iskelmämusiikki on Katri Karvisen juttu.
”Elettiin 1980-lukua, ja meillä soi siihen aikaan paljon radio. Topi Sorsakosken ja Agentsin Kauan biisi -koukutti minut lapsena. Myöhemmin ysärillä kuuntelin valtavirran mukana Scooteria ja muita teknobändejä, koska teini-iässä ei voi olla erilainen kuin muut.”
Lukiossa Katri uskalsi myöntää, että hän pitää sähkökitaran soundista. Kaveriporukassa oli myös muita rockabilly-henkisiä nuoria, ja Karvinen ajautui syvemmälle rautalankapiireihin.
”Ensimmäinen valokuvauskeikkani oli Maito-Pirkan Piimäjuhlat, jossa esiintyi kovassa nosteessa oleva Yölintu. Varsinaisesti aloitin valokuvaamisen äitini filmikameralla 1999, kun kävin Jorma Kääriäisen ja Agentsin keikalla Tampereella.”
Agentsin nettisivujen ylläpitäjä kannusti Katria kuvauspuuhiin. Hän pyysi Karvista lähettämään keikkakuvia, ja niitä julkaistiin yhtyeen kotisivuilla.
Nälkä kasvoi syödessä ja keikkailutahti kiihtyi, kun nuori teiskolaisnainen sai ajokortin. Nykyään hänellä on ammattilaistason järjestelmäkamera tehokkaine objektiiveineen.
”En halua olla kenenkään tiellä tai varoa muiden kyynärpäitä, joten kuvaan bändejä pitkällä putkella yleisömeren ylitse. Monesti esiintyjät ihmettelevät, kun minua ei näy keikoilla.”
Yksi asia Katri Karvista ottaa päähän nykyisillä elävän musiikin keikoilla.
”Hirveän moni ihminen tuijottaa koko keikan puhelimen ruudun läpi. Miten siinä pystyy keskittymään livemusiikkiin”, hän ihmettelee.
Katri Karvinen on valokuvannut muun muassa emäntäkalentereita. Häntä pyydetään valokuvaajaksi myös perhejuhliin, kuten häihin ja hautajaisiin. Kuva: Rami MarjamäkiValitettavasti ihmiset tulevat kysymään minulta ensimmäisenä, miten lehmät jaksavat.
Katri Karvinen pitää itseään erityisesti tunnelmakuvaajana.
”Ihailen Topi Sorsakosken ja Agentsin levyjen kansia, jotka valokuvaaja Stefen Bremer on ikuistanut. Pistän kameran laukkuun, jos minulta katoaa kipinä, että en saa enää vangittua kuviin keikan tunnelmaa.”
Katrin kuvia on julkaistu vuosien varrella monien yhtyeiden levyjen kansissa, keikkajulisteissa, sosiaalisen median kanavissa ja verkkosivuilla. Esimerkiksi brittiyhtye The Fantomsin basisti pyysi sähköpostilla Karvista valokuvaamaan bändin edellisen Suomen keikan.
Karvisen mukaan keski-ikäiset miesmuusikot ovat tyytyväisiä, kun joku saa heidät näyttämään hyviltä valokuvissa. Sen sijaan naiset suhtautuvat kriittisemmin heistä otettuihin valokuviin.
”Naiset valittavat esimerkiksi, että rypyt ja kaksoisleuka näkyvät kuvissa, ja korvat ovat väärässä asennossa. Olen itsekin nainen, enkä julkaise kuvia, joissa joku henkilö näyttää epäedustavalta.”
Samankaltainen musiikkimaku yhdistää Katri ja Mika Karvista.
”Isäntä tykkää lähteä kameralaukun kantajaksi kuvauskeikoilleni.”
Katri Karvisen ottamia valokuvia on ikuistettu muun muassa erilaisiin keikkajulisteisiin ja vinyylilevyjen kansiin. Kuva: Rami MarjamäkiKatri Karvisen harrastukset ovat väliaikaisesti jäissä puolison työtapaturman vuoksi.
”Lehmä tuli marraskuussa Mikan päälle ja isännältä murtui jalka. Meillä on ollut viime aikoina hirvittävän huonoa tuuria. Lehmiä on mennyt poistoon ihmeellisistä syistä”, hän kertoo.
Esimerkiksi uudenvuodenpäivänä Katri löysi lehmän makaamasta lantakäytävältä. Lehmältä murtui lantio, kun lajitoveri pomppasi sen selkään.
”Toinen lehmä kuoli sorkkahoitotelineeseen kesken operaation, kun se sai ilmeisesti sydänkohtauksen. No meillä on nyt 13. yrittäjävuosi maatilalla. Leuka rintaan, kevät tulee ja elämä jatkuu.”
Onneksi Karvisilla on uusi harrastus. Katri, Mika ja lapset ovat ruvenneet käymään tänä talvena Ilveksen peleissä Tampereen Nokia-areenassa.
”Me muut perheenjäsenet olemme Ilveksen kannattajia ja laitamme aina fanipukineet otteluun. Aviomies ei ole savolaisena paljastanut, että kannattaako se Kalpaa ja vai mitä joukkuetta”, Karvinen hymyilee.
Katri Karvinen pitää 50 lehmän maitotilaa aviomiehensä Mika Karvisen kanssa Tampereen Teiskossa. Kuvassa etualalla emännän kanssa Viennetta. Kuva: Rami MarjamäkiVeittoo-Paavolan tila on ollut Katri Karvisen suvun omistuksessa vuodesta 1549 lähtien. Katri ja Mika ovat tilan 16. sukupolvi.
”Tila on poikkeuksellisesti viimeisen sadan vuoden aikana siirtynyt kolme kertaa tyttärelle. Hankin itselleni miehen Savosta Rautalammilta.”
Katrille oli lapsesta asti selvää, että hän haluaa jatkaa sukutilaa.
”Mä olen kai vähän hölmö, mutta olen vain pienestä pitäen tykännyt lehmistä. Olen lehmähullu ja kissahullu sekä luovalla tavalla hullu muutenkin”, Karvinen sanoo.
Nykyinen navetta on rakennettu 10 vuotta sitten. Kaikki laitteet pyritään hankkimaan tarkan euron budjetilla. Käytetty lypsyasema vaihtui navetassa käytettyyn lypsyrobottiin.
”Yksi tuttu sattui lopettamaan maidontuotannon ja hän tarjosi lypsyrobottiaan meille sillä verukkeella, että olkapääni kestävät jatkossa paremmin neulomista”, Karvinen kertoo.
Lypsyrobotin myötä Karvisilla on enemmän aikaa kuskata perheen kolmea lasta erilaisiin harrastuksiin. Keskimmäinen tytär käy tanssitreeneissä Tampereella ja esikoispoika on rippikoulussa.
Katri Karvinen
Katri Karvinen pitää 50 lehmän maitotilaa aviomiehensä Mika Karvisen kanssa Tampereen Teiskossa.
Veittoo-Paavolan tila on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1549. Maatilan elämää voi seurata Instagramissa:@veittoontila
Perheeseen kuuluu myös kolme kouluikäistä lasta ja Katrin äiti.
Rautalanka eli sähkökitaravetoinen instrumentaali- ja iskelmämusiikki on Karvisen juttu.
Tekee ahkerasti käsitöitä, ja nykyään koko perhe käy katsomassa Tampereen Ilveksen jääkiekko-otteluita.
Paljon luottamustoimia. Osuuskunta Faban edustajiston puheenjohtaja. Kuuluu Länsi-Maidon edustajistoon, Etelä-Suomen maa- ja kotitalousnaisten hallituksen jäsen, Rautalankamusiikin Ystävät ry:n hallituksen jäsen.
Suosikkikeikkapaikat G Livelab ja Tullikamarin Pakkahuone Tampereella.
Viitapohja sijaitsee Pohjolan pisimmän sisämaanvuonon Paarlahden rantamilla. Aikoinaan Teiskoon kuuluneesta parinsadan asukkaan maalaiskylästä tuli osa Tamperetta vuonna 1972.
Tiiviiseen kyläyhteisöön on muuttanut viime aikoina uusia lapsiperheitä.
”Vaikka me asutaan maaseudulla keskellä ei mitään, Tampereelle on vain reilu puoli tuntia ajomatkaa. Esimerkiksi jos laakeri särkyy jostain maatalouskoneesta, saamme kaupungista varaosan”, Karvinen sanoo.
Tampereen keikkapaikkojen läheisyys helpottaa myös Katri Karvisen musiikki- ja valokuvausharrastusta. Haaveena on koota kymmenistä tuhansista kuvista valokuvanäyttely.
”Muusikot ihastelevat usein minulle, että joku kantaa vielä oikeaa järjestelmäkameraa keikoilla. Näin bändit saavat painokelpoisia printtikuvia.”
- Osaston luetuimmat
