Tilanpidon jatkaminen on ollut Silvaniemelle selvää jo pitkään. Kuva: Saara Lavi
Maajussi-Tuomasta raittius ja syrjäinen sijainti eivät hidasta rakkauden etsinnässä
Maitotilallinen Tuomas Silvaniemi lähtee Maajussille morsian -ohjelmaan avoimin mielin, mutta yhdestä asiasta hänellä on selvä pyyntö.TilaajalleSavonlinna
Savonlinnalainen Tuomas Silvaniemi osallistuu Maajussille morsian -ohjelmaan ystäviensä ilmoittamana. Kuva: Saara LaviSavonlinnan sydänmaaseudulla vanhasta kartanomaisesta maalaistalosta avautuu laiduntavien lehmien takaa näyttävä järvimaisema.
Päärakennuksen salissa istuva Tuomas Silvaniemi kertoo olevansa tilan 5. isäntä, vaikka paikalla on aiemminkin maataloutta harjoitettu.
Savonlinnalainen maitotilallinen osallistuu kuluvalla kaudella Maajussille morsian -ohjelmaan, jonne pari Silvaniemen ystävää yrittivät miestä saada toisistaan tietämättä jo aiemminkin.
”Silloinen elämäntilanne tuntui siltä, ettei olisi oikea aika lähteä mukaan. Nyt elämä on puolestaan sellaisessa vaiheessa, että päätin kokeilla siipiäni.”
”Nyt elämä on puolestaan sellaisessa vaiheessa, että päätin kokeilla siipiäni.”
Maitotilalliseksi ryhtyminen oli nykyiselle isännälle selvää jo lapsuudesta lähtien.
”Pikkuveli ja -sisko eivät olleet kiinnostuneita tilanpidosta, kun taas itse olen pienestä pitäen pitänyt vanhempieni auttamisesta maitotilan töissä.”
Isän kyydissä oleminen niin rehunteoissa, puinneissa kuin kynnöissä opetti tulevalle maatalousyrittäjälle paljon maataloudesta, mistä on ollut jälkeenpäin hyötyä.
”Sukupolvenvaihdoksen jälkeen työt eivät yllättyneet. Varttuessani opin myös talouslaskentaa, jotteivät investoinnit karkaa huomaamatta liian suuriksi”, Silvaniemi kuvaa.
Peruskoulun jälkeen nykyinen maitotilallinen lähti opiskelemaan metsäkoneen kuljettajaksi läheiseen ammattiopistoon.
Valmistumisen jälkeen nuorta miestä kutsui asepalvelus.
”Intistä kotiutumisen jälkeen kävin vielä maatalousyrittäjälinjan toisessa ammattiopistossa, jossa vierähti pari vuotta ennen sukupolvenvaihdosta. Käytännön osaamisen rinnalle tuli arvokkaita tietoja tilanpidosta.”
Pelkästään metsäalalle Silvaniemi ei olisi halunnut työllistyä, vaan kyseinen opinahjo valittiin tukemaan tulevan tilan metsäpuolen töitä.
”Ikinä ei voi olla liikaa ammatteja. Jollen pyörisi tällä hetkellä karjatalouden parissa, voisin olla metsäpalveluyrittäjä”, hän pohtii ääneen.
”Ikinä ei voi olla liikaa ammatteja.”
Tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 2015, minkä jälkeen pari ensimmäistä vuotta olivat Tuomakselle hankalia muun muassa maidon hinnan rajun laskun vuoksi.
”Silloin katsottiin tarkkaan, mihin rahaa laitettiin. Viimeiset vuodet ovat olleet onneksi parempia, mikä on mahdollistanut uudet investoinnit ja vanhojen rakennuksien hyvän ylläpidon.”
Maitotilallisella riittää hankaluuksista huolimatta uskoa tulevaan, sillä maataloustuotannon puitteet ovat nyt kunnossa.
”Sehän ei ole kuin tuottaa vain”, hän naurahtaa.
Silvaniemi nauttii eläinten kanssa työskentelystä ja pitää tilan nykyistä mittakaavaa juuri sopivana. Kuva: Saara LaviNykyinen tuotanto on myös mittakaavaltaan Silvaniemen mielestä sopiva niin rehun saannin kannalta noin 40 lypsylehmän karjalle kuin yrittäjän omallekin jaksamiselle.
”Eläinten kanssa oleminen antaa itselleni paljon. Toki, ovat traktorityötkin pellolla miellyttäviä. Oraiden noustua ja nurmien vihertäessä näkee työnsä jäljen.”
Rehunajaminen ja lietteenajo on ulkoistettu tilalla urakoitsijalle, mitä isäntä pitää oikeana päätöksenä.
Rehun laatu on parantunut sekä työtaakka keventynyt.
”Ensimmäisen rehunteon jälkeen tilanne rauhoittuu ja pääsee nauttimaan kesästä.”
”Ennen rehua tehtiin itse viikko, mutta tällä hetkellä se onnistuu lypsyjen välissä yhden päivän aikana”, maitotilallinen vertailee.
Kysyttäessä työn ja vapaa-ajan suhdetta Silvaniemi vastaa asian olevan pääsääntöisesti hyvässä mallissa.
”Keväällä on kuitenkin aina pitkiä työpäiviä, mutta ensimmäisen rehunteon jälkeen tilanne rauhoittuu ja pääsee nauttimaan kesästä.”
Silvaniemen suurena haaveena on onnellinen perhearki. Kuva: Saara LaviVapaalla Tuomas nauttii luonnossa liikkumisesta, ja kesäisin mökkeily rantasaunoineen on kovaa valuuttaa.
”Pihapiirin lähettyvillä tulee oltua paljon, enkä ole kauempiin reissujen juurikaan lähtenyt”, hän avaa.
Silvaniemi nostaa omista tulevaisuuden haaveistaan esille maitotilan elinvoimaisuudesta huolehtimisen ja perheen perustamisen, joiden välillä vallitsisi ”tasapuolinen harmonia”.
”Lapset ovat itselleni todella tärkeitä, erittäin iso haave.”
Hyväsydäminen maitotilallinen kokee, että nyt olisi hänelle sopiva aika perheenperustamiselle.
Puitteita perhearkeen onkin laitettu jo kuntoon.
”Rakennuksia on remontoitu, minkä ansiosta perheen ei tarvitsisi elää remonttikaaoksen keskellä”, Silvaniemi hymähtää.
Tuomas Silvaniemi
Syntynyt Savonlinnassa 1990.
Opiskellut metsäkoneen kuljettajaksi ja maatalousyrittäjäksi ammattiopistoissa.
Sukupolvenvaihdos tehtiin maitotilalla vuonna 2015.
Pitää työstään sekä eläinten että koneiden kanssa.
Vapaalla nauttii luonnossa liikkumisesta.
Etsii Maajussille morsian -ohjelmasta maanläheistä kumppania, jonka kanssa voisi toteuttaa perheenperustamishaaveen.
Mahdollisessa kumppanissa Silvaniemi arvostaisi maanläheisyyttä, rauhallisuutta ja eläinrakkautta.
”Perustaisimme kumppanin kanssa perheen maalle. Olen pohtinut näitä teemoja paljon”, hän kuvaa.
Reippaasti töitä tekevä isäntä ei myöskään laittaisi pahakseen, mikäli kumppani irrottaisi hänet arjen aherruksista yhteiseen tekemiseen.
”Toisen suusta olisi ihana kuulla, että ’lähdetäänpäs Tuomas saunan lämmitykseen ja jatketaan näitä töitä huomenna’. Hän tasapainottaisi minua kiireiden keskellä.”
Aiempaa maataloustaustaa maitotilallisen kumppani ei tarvitsisi, kunhan tilanpitoon löytyisi ymmärrystä. Kuva: Saara LaviSilvaniemi on avoin erilaisille persoonille, eikä kumppanin maalaistaustakaan olisi välttämättömyys onnelliseen parisuhteeseen.
”Kemioiden klikkaamisesta tässä on lopulta kyse”, hän tiivistää.
Kumppani voisi osallistua tilan töihin niin halutessaan. Rakkautta etsivä maitotilallinen toivoo ainoastaan ymmärrystä maitotilan sitovuuteen.
”Kumppanin tulisi hyväksyä työhuippujen hektisyys, sillä rauhallisempana aikana on taatusti yhteistä vapaa-aikaa.”
Hyvän parisuhteen tunnuspiirteiksi perheestä haaveileva maitotilallinen mainitsee molempien osapuolten omat elämät.
”Hyvässä suhteessa molemmilla olisi aikaa ja mahdollisuuksia omille mielenkiinnon kohteille, eikä kaikkea tarvitsisi aina tehdä yhdessä.”
Onnellisessa parisuhteessa molemmilla olisi SIlvaniemen mielestä aikaa touhuta omien mielenkiinnonkohteiden parissa. Kuva: Saara LaviAiemmista lyhyemmistä parisuhteistaan Silvaniemi on pyrkinyt kehittymään seuraavaan.
”Elämä opettaa siinä mielessä.”
Tilan suhteellisen syrjäisyyden hän arvelee vaikuttaneen jonkin verran siihen, ettei kumppania ole vielä löytynyt.
Kohtuullisen ajomatkan päähän Savonlinnan keskustaan ei pääse aina tilalta lähtemään.
”Baareihin ei tule lähdettyä kiertelemään, sillä itse en ole käyttänyt alkoholia nyt kahdeksaan vuoteen”, Tuomas paljastaa.
”Kyllä tästä joku nainen saisi rinnalleen hyvän miehen.”
Kaupungin sykettä maitotilallinen ei kaipaa muutenkaan, vaan keskustassa tulee hoidettua pääasiassa vain pakollisia asioita.
Itseään Silvaniemi kuvailee rauhalliseksi, monisanaiseksi ja huomaavaiseksi.
”Otan kanssaihmisten mielipiteet huomioon, missä olen kyllä sovittelevainen.”
”Kyllä tästä joku nainen saisi rinnalleen hyvän miehen”, maitotilallinen päättää rauhallisen hymyileväisenä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
