Jussila kuvailee itseään rauhattomaksi sieluksi. Hän kylläkin kertoo, että jos hänen isältään kysyttäisiin, olisi vastaus, että ”puhelinta se päivät pitkät kynsii”. Kuva: Esko Keski-Vähälä
Räväkkä Maajussi-Jenni tahtoo miehen, josta olisi vastusta – "En ala katselemaan sellaista, joka makaa päivät sohvalla"
Jenni Jussila käsittelee suurta surua, mutta haaveilee myös omasta perheestä ja suunnittelee sukupolvenvaihdosta kotitilallaan.Tilaajalle
Jenni Jussila aikoo jatkaa vanhempiensa tilaa aikanaan. Hänen mielestään olisi sääli, jos tilan toiminta loppuisi, etenkin kun hän on kouluttautunut maatalousalalle. Kuva: Esko Keski-VähäläJenni Jussilan, 22, kesäisten lauantai-iltojen kaava on seuraava: navettahommat pakettiin ja sitten suihkun kautta Meripaviljongin lavalle tansseihin.
Klassinen asetelma, jossa nuoripari löytää toisensa tansseista, ei ole kuitenkaan toteutunut.
”Ne on eläkeläisiä suurimmaksi osaksi”, Jussila naurahtaa hyväntahtoisesti.
Syynä voi toisaalta olla se, että hän ei ole tanssinut yläasteen jälkeen; Jussilan rooli on tarjoilla virvokkeita baaritiskin takaa janoiselle tanssiväelle.
Lavatanssit ovat alkaneet kiehtoa yhä enemmän myös nuorempaa polvea, ja Jussila myöntää, että vientiä tanssiin olisi riittänyt.
”Kyllähän ne kovasti aina notkuu siinä baaritiskillä, mutta minulla on ollut tiukka linja. Eihän sitä kyllä koskaan tiedä, jos joku vie ihan kunnolla jalat alta.”
Jussila on suorapuheinen ihminen. Hänen mielestään asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä.
Ohjat kumppanin löytämiseksi eivät kuitenkaan enää ole yksin kohtalon käsissä, sillä pikkusiskolta tuli viime syksynä viesti: mummo tarvitsisi Jussilan osoitetta. Sen jälkeen seurasi mystinen puhelu tuotantoyhtiöstä. Selvisi, että oma perhe oli juoninut Jussilan Maajussille morsian -tv-ohjelmaan.
”Voi taivas, kun ne sieltä soittivat!”
Harkinta-aikaa annettiin kolme päivää, ja kavereiden tsemppaamana syntyi päätös lähteä mukaan. Vuosi sitten moinen ei vielä olisi käynyt pienessä mielessäkään.
Jussila on kotoisin maitotilalta, jota hänen vanhempansa pyörittävät edelleen Keski-Pohjanmaalla Lohtajalla. Jussila itse asustelee rivitaloasunnossaan parin kilometrin päässä ja käy naapuritilalla palkkatyössä.
Kotitilallaan hän on kyllä apuna kesän kiireaikana, mutta lähinnä peltotöissä.
”En ole navettaan viitsinyt tukkia, kun äiti pärjää siellä itsekin. Urakoitsijan apuna olin vasta rehun teossa, kun on pakko olla heinää poikki karhottajalle.”
Jussila on paiskinut kotitilallaan töitä pienestä asti. Hänen onkin määrä siirtyä aikanaan rakkaan kotitilansa ohjaksiin. Hän on viisihenkisen sisaruskatraansa esikoinen, eikä muilla sisaruksilla ole samanlaista ”sairasta intohimoa” maatilan töihin.
Kiirettä hänelläkään tilan puikkoihin ei ole, mutta hän toivoo, että sukupolvenvaihdos tapahtuisi hallitusti, eikä pakon edessä.
”Olisi mukava tehdä se, kun vanhemmat ovat vielä järjissään tai ennen kuin sairastuvat tai eivät muuten pysty tekemään”, suorapuheinen nainen toteaa.
Suorapuheinen Jussila tosiaan on. Hänen mielestään asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä. Hän on myös määrätietoinen ja tietää, mitä odottaa parisuhteelta ja kumppanilta.
Tulevan kumppanin tulee ymmärtää, että tilan työt sitovat Jussilaa. Etäsuhde ei tule kysymykseen. Peukalo ei miehellä saa olla keskellä kämmentä, vaan työhön pitää osata tarttua.
”En ala katsomaan sellaista, joka makaa päivät pitkät sohvalla.”
Jenni Jussila
22-vuotias maataloustyöntekijä Keski-Pohjanmaalta Lohtajalta.
Valmistunut vuonna 2021 ”mullikoulusta” eli Kannuksen maaseutuopistosta maaseutualan perustutkinnosta.
Aikoo tulevaisuudessa ryhtyä hoitamaan kotitilaansa, joka on 65 lypsävän ja yhteensä yli 100 eläimen maitotila. Nurmipeltoa noin 80 hehtaaria.
Haaveilee tilan kehittämisestä ja haluaa parantaa vanhoja käytäntöjä sekä uusia kalustoa, ”jottei olisi sellaista saavi- ja ämpärirallia”.
On harrastanut jalkapalloa, salibandya, yleisurheilua ja hevosia. Nykyään harrastaa rennolla asenteella lenkkeilyä ja salilla käyntiä.
Etsii rakkautta uusimman Maajussille morsian -sarjan tuotantokaudella. Syksyllä 2024 alkavat MTV3:ssa Maajussille morsian ja sen sisarsarja Maajussille morsian: Kaikki tarinat.
Lisäksi Jussila toivoo kumppaniltaan uteliasta luonnetta ja hyvää huumorintajua. Hän arvostaa sitä, että kumppani haluaisi tutustua myös hänen kavereihinsa.
Kuitenkin parisuhteessa Jussila arvostaa myös omaa aikaa ja tilaa.
”En jaksa sellaista kitinää, että soitellaan koko ajan, että ’missä oot ja milloin oot kotona’.”
Jussila ei kuitenkaan vaadi kohtuuttomia, sillä hän suo mielellään myös kumppanilleen vapauden tehdä omia juttuja.
”Jos on jotain autojen värkkäystä tai mitä ne nyt ruukaavat porukassa tehdä – menevät juomaan kaljaa ilman emäntää.”
Nuorten auton keulaan ajanut itsetuhoinen rattijuoppo pysäytti kotimatkan – ja päätti 18-vuotiaan Ilmarin elämän.
Huumorintajua räväkältä naiselta löytyy. Mutta on luonteessa ripaus pippuriakin. Nauraen Jussila myöntää olevansa hieman temperamenttinen. Hän kertoo, että tykkää välillä vähän haastaa riitaa ja arvelee olevansa ärsyttävä joissain asioissa.
”Kyllä siitä pitää uskaltaa sanoa. En minä siitä rikki mene. Mun kanssa ei pärjää, jos ei osaa sanoa vastaan.”
Hyvä parisuhde koostuu arkisista asioista. Huomaavaisuutta toiselle voi osoittaa pienillä eleillä, kuten tyhjentämällä tiskikoneen, jos tulee ennen kumppania kotiin. Pienestäkin yhteisestä ajasta ja aivan arkisista asioista voi tehdä romanttisia.
Luottamus ja kunnioitus toinen toista kohtaan on onnellisen suhteen avain. Jokapäiväistä ruusuilla tanssimista Jussila ei odota.
Elämä on todella näyttänyt nuorelle naiselle myös arvaamattomuutensa ja raadollisuutensa. Neljä vuotta sitten Jussilan 18-vuotissyntymäpäivien mökkibileet saivat traagisen päätöksen.
Hänen ystäväpariskuntansa, Ilmari ja Veera, lähtivät ajamaan Kalajoelta kohti Ilmarin kotia Kaustiselle. Nuorten auton keulaan ajanut itsetuhoinen rattijuoppo kuitenkin pysäytti kotimatkan – ja päätti 18-vuotiaan Ilmarin elämän. Veera loukkaantui kolarissa vakavasti ja joutui taistelemaan hengestään.
Kolarista on nyt neljä vuotta, ja se näkyy Jussilan elämässä edelleen päivittäin.
”Valehtelematta joka päivä tulee sellaisia hetkiä, että Ilmaria kaipaa. Ilmari oli niin hyväntahtoinen ihminen, potki muita eteenpäin ja otti muut huomioon.”
Nimi tilan kirjoihin ei ole välttämätön, mutta vähintään kiinnostusta tilan asioihin ja työtä pelkäämätön asenne sekä maalaisjärki pitäisi mieheltä löytyä.
Jussila kertoo, että Veeran kanssa he ovat tukeneet toisiaan surussa. Aina on aikaa jutella toisilleen. Nähdessään he halaavat ja vaihtavat kuulumisia. Yhteinen lempibändi Portion Boys yhdistää ystävyksiä.
Ystäväparin kolari on muuttanut ajatusmaailma ja käsitystä elämästä, Jussila pohtii. Arpia on jäänyt, mutta raskas menetys on myös kasvattanut ihmisenä. Asiat ovat saaneet uudet mittasuhteet.
”Kaikki asiat eivät ole vakavia. Jos itsellä on flunssa tai muuta, muistaa aina, että se on lasten leikkiä verrattuna siihen, mitä Veera on joutunut käymään läpi.”
Suru muuttaa muotoaan, ja elämä jatkuu päivä kerrallaan. Katse on tulevaisuudessa, ja toiveena on löytää kumppani, vaikka Jussila kertookin nauttivansa myös yksinolosta.
Sinkkuaikaa on takana noin kolme vuotta, joskin edellisen pitkän suhteen – ”mullikoulun aikaisen” – jälkeen on ollut tapailuja. Kipinä ei vain ole roihahtanut. Kokemukset ovat olleet kuitenkin hyviä, ja Jussila kertoo saaneensa tapailuista lopulta hyviä kavereita.
Hän kertoo, että tarvitsee paljon tutustumisaikaa. Esimerkkinä toimii tapailu, jossa oli tarjolla ”hyvää isäntäainesta”, mutta parin vuoden aikana tuttavuus ei edennyt jutustelua pidemmälle.
Jenni Jussila on tyytyväinen, että hänen kaveripiirissään on ihmisiä myös maatalousalan ulkopuolelta: ”Heidän kanssaan voi puhua ihan kaikesta muusta kuin navettahommista.” Kuva: Esko Keski-VähäläJussila kertoo oppineensa kantapään kautta, ettei hätäily suhteessa ole hyvä juttu, mutta myöntää, että parisuhde myös pelottaa hieman. Silloin joutuu todella jakamaan arjen toisen kanssa.
Maatilan arjessa Jussila pitää ihanteellisena sitä, että kumppani olisi auttamassa tilan töissä ja jopa ottaisi hänen kanssaan yhteisen vastuun tilasta.
Nimi tilan kirjoihin ei kuitenkaan ole välttämätön, mutta vähintään kiinnostusta tilan asioihin ja työtä pelkäämätön asenne sekä käytännöllinen maalaisjärki pitäisi mieheltä löytyä.
Nuorella naisella ei toistaiseksi ole lapsia, mutta haaveena on oma perhe. Sitten pitäisi opetella yhä paremmin vapaa-ajan ja työn sulauttaminen, mutta kumppanin kanssa siitä selvittäisiin varmasti.
”Ja vanhemmille voi aina lykätä kakaroita”, Jussila tiivistää tyylilleen uskollisesti.
- Osaston luetuimmat
