Satunnaisten pakkastalvien ei pidä antaa hämätä. Pitkä syksy on tosiasia, ja se vaatii talolta entistä enemmän. Kuva: Aino SaarikiviIlmaston armoilla
Jotta omakotitalot kestävät tulevat viistosateet ja lämpimät talvet, ainakin kolme asiaa pitää olla kunnossa: tiiveys, tuuletus ja uhrikerros.TilaajalleTermospullotalo tuo monelle mieleen homeongelmat.
Turhaan, sillä nykyään asia on juuri päinvastoin, kertoo neuvontainsinööri Timo Jokela Peruskorjaamisen ja rakentamisen kehittämiskeskus ry:stä.
”Talon täytyy olla sisäpuolelta tiivis kuin termospullo. Kuutiossa sisäilmaa on noin ruokalusikallinen vettä vesihöyryn muodossa, joten höyrynsulku ei saa vuotaa yhtään. Muuten rakenteisiin pääsee haitallisesti kosteutta.”
Sisäilman kosteus pidetään poissa rakenteista ja pannaan pihalle koneellisella ilmanvaihdolla. Mieluusti vielä lämmön talteenoton kera.
Ulkoapäin katsottuna rakenteiden taas on oltava kerroksellisia ja hyvin tuulettuvia. Tämä antaa pelivaraa, jos ulkoapäin tuleva kosteus ja vesi sattuisivat kastelemaan rakenteita.
Tällä on tulevaisuudessa yhä enemmän merkitystä ilmastonmuutoksen vuoksi. Se laittaa rakennuskantamme kovien haasteiden eteen ilmastossa, joka ei ole ennenkään kohdellut rakennuksia silkkihansikkain.
Viistosade tuo kosteuden ikkunoihin ja rakenteisiin yhä rajummin tulevaisuudessa. Kuva: Kari SalonenSanteri Schroderus toimii väitöskirjatutkijana rakennus- ja yhdyskuntatekniikan tutkimusyksikössä Oulun yliopistossa ja keskittyy erityisesti rakennusfysiikkaan.
Hän kuuluu Hyvä sisäilma ja rakennusterveys -tutkimusryhmään, jonka yhtenä tutkimusaiheena on selvittää ilmaston muuttumisen vaikutuksia talojen rakenteiden toimintaan ja materiaaleihin.
Schroderus kaivaa tilastot esille ja iskee pöytään luvut.
Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan 1940-luvulta 2020-luvulle Suomen vuotuinen keskiulkolämpötila on noussut 1,1–1,3 astetta.
”Ulkoilmassa on nyt enemmän kosteutta kuin ennen, ja se tulee ilmanvaihdon mukana myös sisätiloihin. Se vaatii rakenteilta enemmän kuin aikaisemmin, mutta insinöörit pystyvät kyllä ratkaisemaan tämän suuruisen ongelman”, sanoo Schroderus.
Kokonaisuutena lämpötilan muutos voi tuntua pieneltä. Tilanne muuttuu, kun katsotaan talvien sulamista.
”Ajanjaksolla 1850–2010 marraskuun keskilämpötila on keskimäärin noussut neljä astetta – kausivaihtelut ovat toki suuria. Lunta tulee joka tapauksessa aiempaa vähemmän ja vettä enemmän, mikä kastelee julkisivuja runsaammin pidempiä aikoja. Homeen kasvulle otolliset olosuhteet lisääntyvät.”
Schroderus jatkaa, että myös lumen eristävä vaikutus talon alaosiin vähenee ja kosteusrasitus kasvaa siksikin.
Viistosade on kaiken pahan alku ja juuri.
Rankka- ja viistosateet nousevat esille lähes jokaisen rakentamisen asiantuntijan puheissa huolenaiheeksi numero yksi.
”Ne laittavat tulevaisuudessa julkisivujen pinnat suuremmalle koetukselle. Talven kuivat kaudet ovat käyneet vähiin”, toteaa Paula Mäenpää.
Hän työskenteli vuosia Lohjan johtavana rakennustarkastajana ja on nyt kehittämispäällikkönä Kuntaliitossa vastuualueinaan niin ikään rakennusvalvonta ja rakentaminen.
Siinä missä ilmastonmuutos koettelee Keski-Eurooppaa yllättävien tulvien ja niiden aiheuttamien homeongelmien kautta, meillä sama on vaarassa tapahtua hitaammin.
”Talot eivät ehdi kuivua viistosateista ja myrskyistä pitkittyvän syksyn vuoksi”, sanoo Jokela PRKK:sta.
Hullunkurista on, että samaan olemme alkaneet rakentaa yhä enemmän kapearäystäisiä taloja, joiden seiniä sade pieksee helposti.
Kosteusriski kasvaa entisestään muiden muotihullutusten vuoksi, kuten että jätetään ikkunoiden vuorilistat ja ylävesipellit pois tai lisätään poikittaisia puulistoja kosteutta keräämään.
”Turvallisin olisi ulkoseinän pystylaudoitus, jonka lautojen alapäähän sahataan tippanokka ja maalataan myös katkaisupäät. Noin ei läheskään aina tapahdu”, Jokela sanoo.
Oulun Asuntomessuilla 2025 useassa kohteessa oli kapeat räystäät, kuten kuvassa olevassa Hietasaaren Lyhdyssä. Kuva: Timo HeikkalaJokela ja Mäenpää ovat rakentaneet omakotitaloja sekä valvoneet muiden rakennusprojekteja ja ohjanneet kosteusvaurioiden korjauksia. Heillä on muodostunut varsin hyvä käsitys, millainen talo kestäisi tuulet, myrskyt ja sateet tulevaisuudessa.
Molemmat lähtisivät aivan ensimmäiseksi etsimään kosteutta jo luontaisesti torjuvaa tonttia. Pintavedet siirretään painovoimaisesti riittävän kauas rakennuksesta käyttämällä hyväksi maaston muotoja ja korottamalla tarvittaessa rakennuspaikkaa.
”Hyvät tontit ovat meidän keskiset valttikorttimme, jotka on monin paikoin viety rakentajilta pois. Niinpä salaojat ja kapillaarikatkot korostuvat rakennusten alla”, toteaa Jokela.
Hän kiinnittäisi turvallisiksi koettuihin rossipohjiinkin nykyistä enemmän huomiota, sillä tuulettuvat alapohjat on paljon kosteampia kuin arvaisi.
”Siellä on kesäisin pirunmoisia kosteuksia, kun ulkona on hellettä ja alapohja viileä. Kosteus silloin suoranaisesti tiivistyy alapohjaan ja sataa sieltä alas. Alapohja pitää saada maapohjaa eristämällä lämpimäksi ja tehostaa ilmanvaihtoa koneellisesti.”
Villa Pesäpuun arkkitehtisuunnittelija Lauri-Kalle Hekkala näyttää Oulun Asuntomessuilla 2025, kuinka kohde suojautuu kuumuudelta kaukosäätimellä toimivilla kaihtimilla ja ilmalämpöpumpulla. Kuva: Timo HeikkalaMäenpää suhtautuu myönteisesti viherhuoneisiin ja lasitettuihin tiloihin. Ne pidentävät oleskelua ulkona sateisina aikoina ja lisäksi suojaavat julkisivua kosteudelta ja auringon porotukselta.
Jokela rakentaisi samasta syystä mahdollisimman pitkiä räystäitä ja sijoittaisi terassit katosten alle.
”Oikeastaan katokset saisivat kiertää koko talon ympäri. Niillä estetään viistosadetta ja suora auringonvalo sisälle.”
Hän ei ymmärrä, miksi nykyään suunnitellaan taloja, jossa korkeiden ikkunoiden ja kapeiden räystäiden avulla aurinko päästetään porottamaan suoraan sisälle ja sitten suojaudutaan epätoivoisesti kuumuutta vastaan verhoin, sermein ja ilmalämpöpumpuin.
Kuumentumista voimistaa toinenkin trendi: julkisivun musta väri.
”Ulkoseiniä ei missään nimessä kannata käsitellä mustaksi tai vitivalkoiseksi. Musta pinta kuluu auringoissa nopeasti karmean näköiseksi. Lämpölaajeneminen repii mustat laudat viisi kertaa nopeammin vaihtoon kuin neutraalin väriset”, Jokela sanoo.
Musta ulkoväri koettelee rakennuksen ulkoverhousta äärimmäisellä tavalla kesällä. Kuva: Vesa-Matti VääräPuutalo se olla pitää.
Entäpä sitten runkomateriaali? Mäenpää on rakentanut omakotitalon sekä kivestä että puusta, ja nähnyt molemmissa etuja.
Jokela valitsisi puolestaan ehdottomasti perinteisen rankarunkoisen puutalon 25–30 sentin eristeillä.
”Kivitalossa vesi tulee helpommin rakenteisiin saumojen välistä. Lisäksi harkkotalossa ja massiivihirressä tekniikan vieminen rakenteisiin on työläämpää ja rungon tekeminen hidasta. Rakenne on pidemmän aikaa sään armoilla.”
Lisääntyvät sateet korostavat rakentamisen nopeuden tärkeyttä tulevaisuudessa.
”Käytännössä joudutaan rakentamaan yhä useammin ’teltan sisällä’ eli rakenteet täysin suojattuina. Se ei ole halpaa, mutta niin vain on tehtävä”, Jokela sanoo.
Logistiikka nousee isoon rooliin. Tavarat pitää aikatauluttaa oikea-aikaisesti tontille, jotta varastointia ei tarvita – ja jos tarvitaan, niin materiaali on suojattava huolellisesti maankosteudelta ja sateilta.
Huolellinen rakentaminen on entistä tärkeämpää.
Nopean rakentamisen on kuljettava käsi kädessä huolellisen työn kanssa.
”Se tarkoittaa tarkkaa työtä yksityiskohdissa, kuten liitoksissa ja läpivienneissä. Tuulensuoja esimerkiksi pitää kiinnittää tuulensuojateipillä ikkunoiden ja ovien karmeihin saakka”, Jokela selittää.
Hänestä olisi järkevintä dokumentoida koko työketju valokuvin ja mittaustuloksin.
Mäenpää lisää, että tiiveys ja ilmavuotojen estäminen on keskeistä myös lisäeristyksen yhteydessä.
”Yläpohjan lisäeristys on kriittinen, sinne suuntaan pitää olla ehdoton tiiveys.”
Aiemmin yläpohjaan siirtyi rakenteista lämpöä, eikä tila ollut niin kylmä kuin nykyisellä eristemäärillä. Kylmemmässä tilassa kosteus tiivistyy, ja siksi tilan tuulettumiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota.
”Uhrikerros” toimii taas.
Oulussa on tutkittu paksun hirsiseinän ja eristetyn puurakenteiden kosteusturvallisuutta ja homehtumisherkkyyttä. Vaikka massiivihirrellä on periaatteessa herkempi homehtumisluokka kuin rankarakenteilla, se toimii väitöskirjatutkija Schroderuksen mukaan käytännössä erinomaisesti.
Perinteinen, eristetty puutalorakennekin on hänen mukaansa turvallinen, kunhan tuuletus toimii julkisivun takana.
Jokela on lähes varma, että jossain kohtaa tulevaisuudessa massiivirakenteita ei enää sallita ilman erillistä, suojaavaa ulkosivua lisäeristyksen ja kosteudenhallinnan vuoksi.
Ennen vanhaan hirsitalot suojattiin usein ”uhrikerroksella”, eli kehikkoon naulattiin laudat. Hirsiä suojaavat laudat saattoi antaa lahota ja sitten vaihtaa edullisesti uusiin. Sama perusidea toimii nykyäänkin, ja itse asiassa vieläkin paremmin tuuletusraon ansiosta.
Viistosade kuluttaa uhrikerrosta jopa menneitä vuosia nopeammin, joten sen vaihtaminen kannattaa tehdä edulliseksi ja mahdollisimman helpoksi.
”Sama uhri- ja eristekerros on järkevä myös kivitaloille. Se voidaan toteuttaa esimerkiksi 50 millin kivi- tai lasivillalevyinä sekä tuulensuojakankaalla ja asiallisella tuuletusraolla.”
Rakenteiden toimiva tuulettuvuus on yhä tärkeämpää tulevaisuudessa.
”Tuuletusrakoa on hyvä olla seinissä vähintään 50–70 milliä sekä katossa 100 milliä”, Jokela sanoo.
Harjakatto on jälleen suosiossa.
Kattotyypiksi Mäenpää valitsisi mieluummin perinteisen harjan kuin pulpetin.
Tämä vaikuttaisi olevan myös kasvava trendi, kun asiaa kyseli talovalmistajilta Oulun asuntomessuilla 2025.
”Harjakattoon on helpompi sijoittaa tulisijojen hormit. Lumetkin tulevat kahdelle puolelle eivätkä kerry yhdelle, ja muutenkin harjakatto on helpompi huoltaa.”
Jokela korostaa aluskatteen merkitystä ja oikeaa asennusta, valitsipa minkä katemateriaalin ja -muodon tahansa. Lisäksi hän ei missään tapauksessa rakentaisi yläpohjaa katon suuntaisena vailla ryömintätilaa, sillä vaurioiden korjaaminen ja huolto on silloin työlästä.
Tällainen tapaus tuli Jokelalle hiljan eteen, kun huomasi vuonna 2011 rakennetun omakotitalon yläpohjassa suuren lämpövuodon. Mahdollisesti syynä on oravan aiheuttamat tuhot tai sitten rakennusvirhe.
”Ryömintätilaa ei ole, joten ainut keino päästä tilaan on yläkautta eli poistaa uudehko konesaumattu peltikatto ja kattorakenteet.”
Jos sisäkautta yrittäisi, saisi puhallusvillat niskaansa.
Timo Jokelan ottamassa kuvassa talon lämpövuoto näkyy selvästi huuruna lähellä katetta. Korjaamattomana sinne muodostuisi kosteusvaurio ja hometta. Kuva: Timo JokelaRakentamisessa tehdään tyhmiä ja epäkäytännöllisiä ratkaisuja yhä, vaikka rakentaminen on varmasti mennyt monin osin parempaan suuntaan.
Kaikki ei ole edes rakentajasta tai suunnittelijasta kiinni. EU-tasolta ja viranomaisilta tulee uusia määräyksiä, joihin pitää yrittää sopeutua ja jotka muuttavat toimintatapaa. Myöhemmin nähdään, kuinka niiden kanssa onnistuttiin.
2000-luku on ollut eristeiden kasvattamisen vuosituhat. Juuri se on laittanut tiiveyden ja huolellisuuden aivan uuteen valoon.
Mäenpää kiteyttää asian hyvin.
”Rakentaminen muuttuu vaativammaksi, mikä vaatii kirvesmieheltäkin entistä enemmän ammattitaitoa. Nyt pitää suurin piirtein rakentaa lämpökameroiden kanssa, ettei synny haittoja ja harmeja.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
