Kävelemällä takaperin voi saada lisää elinpäiviä ‒ ”kinkunnarut” venyvät ja selkä vahvistuu

Kävelyä on hehkutettu oivallisena terveyttä edistävänä liikuntamuotona. Harva se viikko julkaistaan tutkimus, jossa kerrotaan, montako askelta päivässä astelemalla saa eniten lisää elinpäiviä. Riittääkö neljä tuhatta, eikä kymmentä tuhatta tarvitse ottaa?

Todella nurinkurisen ratkaisun kävelyyn tarjoaa BBC:n terveysuutisissa julkaistu video, jossa kerrotaan takaperin kävelyn terveyseduista.

Takaperin kävely ei ole ihan tuore uutinen, sillä jo muinaisessa Kiinassa sitä harrastettiin. Sen tiedettiin auttavan selkävaivoissa, niveltulehduksissa ja polvien ongelmissa.

Viime vuosien tuoreissa tutkimuksissa takaperin kävely paransi muistia, nopeutti reaktioita ja auttoi ongelmien ratkaisuissa. Se näkyy aivoissa, joissa etuotsalohko aktivoituu selvemmin kuin normaalissa kävelyssä.

On myös näyttöä, että 10–15 minuuttia päivässä takaperin kävelyä kuukauden aikana venyttää mukavasti takareiden lihaksia. Englanniksi ne ovat ”hamstring”. Mukava suomennos on kinkunnarut. Samalla selkälihakset vahvistuvat tavalla, joka tukevoittaa selkärankaa.

Joukkueurheilun ja mailapelien harjoituksissa kävellään ja juostaan takaperin, koska se auttaa liikkumaan eri suuntiin ja vähentää polviin kohdistuvaa rasitusta. Kaloreitakin kuluu takaperoisessa kävelyssä enemmän kuin perinteisessä kävelyssä.

Kun pohditaan takaperin kävelyn terveyshyötyjä, voi ajatella sen joissakin tilanteissa lisäävän elinpäiviä. Esimerkiksi kohdattaessa karhun rauhallinen takaperin kävely on paikallaan tai railakkaiden juhannusjuhlien jälkeen aamuyöstä saunalaiturin nokasta tai venerannasta perääntyessä.

Yksi haitta on takaperin kävelyssä ilmiselvä: et näe mihin olet menossa. Se ei liene kuitenkaan voittamaton este, koska olemme oppineet soutamaankin törmäilemättä rantakiviin. Tai voimme kiinnittää auton takapeilin rintakehään kuten Patrick Harmon. Hän käveli takaperin 6300 kilometriä vuonna 1915 San Franciscosta New Yorkiin peilin avustuksella.