Itäraja-kirja avaa rajaseudun värikästä historiaa yksilöiden kautta

On asioita, jotka eivät unohdu, vaikka lähimuisti alkaisi pettää. Sodankylän Luirojoella kasvaneelle Annikki Peltovuomalle sellainen oli selviytyminen partisaani-iskusta, jossa äiti ja veljet tapettiin.

Tarina on riipaisevin Itäraja-teokseen haastateltujen ihmisten muistoista. Peltovuoma ehti menehtyä ennen kirjain julkaisemista, mutta hänen tarinansa säilyy.

Itäraja on viime aikoina näyttäytynyt julkisuudessa enimmäkseen ensin rekkajonojen ja turistivirtojen, sitten lähinnä uhkien ja raja-aidan kautta. 1 344 kilometrin matkalle mahtuu kuitenkin paljon muutakin.

Sen Petri Pöntisen ja Marjo Tynkkysen Itäraja-teos oivallisesti kertoo, vaikka kirja alkaa uudelta raja-aidalta. Näkökulma ulottuu ulkosaaristosta Karjalan ja Kainuun kautta aina Sevettijärvelle asti.

Rajan varrella ääneen pääsee monenlaisia persoonia. Sotia käsitellään, tietysti, mutta mukana mahtuu paljon muutakin.

Kiehtovimpiin kuuluvat tarinat salakuljetuksesta ja runonlaulun merkityksestä sekä suomalaisten valtava rooli Kostamuksen kaivoskaupungin rakentamisessa.

Hieno pala rajaseudun elämää on myös tohmajärveläisen suomalais-venäläisen pariskunnan avoin haastattelu. Vastaavia perheitä on paljon, mutta heistä saa lukea melko harvoin.

Teoksen tapa käsitellä historiaa ihmisten kautta on onnistunut. Tarinamaisuus pitää otteessaan, kuvat tukevat tunnelmaa, ja kirja on helppo lukea. Kuin huomaamatta lukija saa samalla aimo annoksen tietoa menneestä.

Haastateltavista kolme ehti menehtyä projektin aikana. Se kertoo siitä, kuinka viime tingassa tekijät keräsivät tarinoita rajaseudulta.

Yhdenlaista haastateltavaa ja tarinaa jäin kuitenkin kaipaamaan, rajaseudulla nykyaikana elävää nuorta. Heitäkin on.

Kuva: Siltala

Petri Pöntinen ja Marjo Tynkkynen: Itäraja. 303 sivua. Siltala.

Kirjoittaja on MT:n Kaakkois-Suomen aluetoimittaja