Asekätkentä, virallisesti aseiden hajasijoittaminen, toteutettiin poliittiselta ja ylimmältä sotilasjohdolta piilossa, ja mukaan otettiin vain luotettavimpia henkilöitä. Kuva: Johannes Tervo
Suomessa valmistauduttiin sotaan Neuvostoliittoa vastaan aseita kätkemällä – äärivasemmisto vaati tuomioita ja sai tahtonsa läpi
Suojeluskuntapiireittäin suoritettua aseiden hajasijoitusoperaatiota seurasi paljastumisen jälkeen Pohjoismaiden suurimmat oikeudenkäynnit.Tilaajalle
Jatkosodan jälkeen toteutettiin salainen operaatio, jonka päämääränä oli valmistaa Suomi sissisotaan. Kuva: Elias Sallmen`Välirauhan aikana Suomen häätäessä vielä saksalaisia Lapista toteutettiin salainen sotilasoperaatio, jonka tarkoituksena oli valmistaa maa sissisodankäyntiin.
Salaisesti suoritettua aseiden hajasijoitusoperaatiota, yleisemmin tunnetusti asekätkentää, johdettiin Päämajan operatiivisen osaston keskuudesta ja se toteutettiin suojeluskuntapiireittäin.
Tapahtumaketju olisi tarjonnut Neuvostoliitolle oivan syyn Suomen miehittämiseen, mutta toisin lopulta kävi. Vastikään löytynyt Asikkalan kätkö kuvastaa hyvin, kuinka onnistuneesti aseita ja materiaaleja piilotettiin.
”Ei ollut takuita, miten Neuvostoliitto suhtautuisi Suomeen jatkossa.”
”Vaaran vuosia, 1944−1948” tutkinut dosentti, Jyväskylän yliopiston tutkija Heikki Roiko-Jokelan mukaan asekätkennästä puhuttaessa täytyy ymmärtää ajan poliittinen konteksti.
”Vuonna 1944 elettiin epävarmuuden ajassa. Ei ollut takuita, miten Neuvostoliitto suhtautuisi Suomeen jatkossa.”
Välirauhansopimuksessa muun muassa suojeluskunnat kiellettiin ja kommunistien toiminta laillistettiin. Lisäksi Neuvostoliiton toimet Itä-Euroopan maissa herättivät huolta.
”Viholliskuva Neuvostoliittoa kohtaan oli edelleen todella vahva.”
”Viholliskuva Neuvostoliittoa kohtaan oli edelleen todella vahva ja valvontakomission ollessa maassa naapurisuhteet olivat todella latautuneet”, Roiko-Jokela kuvaa.
Sotaonnen kääntyessä jo ennen välirauhaa pelättiin Neuvostoliiton miehitystä, johon Päämajan operatiivinen osasto alkoi varautua suunnittelemalla valmiutta sissisotaan sekä valtakunnallisesti että paikallisesti.
”Stalinin kruununprinssinä pidetyn kenraalieversti Andrei Ždanovin tulo valvontakomission puheenjohtajaksi ei ainakaan lieventänyt jännitteitä, sillä hänet tunnettiin Baltian maiden sovjetisoijana.”
Roiko-Jokelan mukaan operaation käytännön toteutus käynnistyi syyskuussa 1944. Salaisen tehtävän johtohenkilöiksi ei kelpuutettu keitä tahansa.
”Hänen tuli olla rintamajoukoissa palvellut johtaja, joka tunsi alueen ja sen tärkeät henkilöt. Johtajan tuli olla myös ”säännöllinen elämäntavoiltaan” ja omata valmius itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan”, hän listaa.
Organisointi toteutettiin ohi virallisten tahojen, jottei poliitikkoja ja Puolustuslaitoksen ylintä johtoa voitu syyttää asiasta.
”Virallisesti ylin johto ei tiennyt asiasta.”
Roiko-Jokela kertoo, että operaatiota johtivat Päämajan operatiivisen osaston päällikkö eversti Valo Nihtilä ja operatiivisen osaston maavoimatoimiston päällikkö everstiluutnantti Usko Sakari Haahti.
”Heillä arveltiin olevan esimiestensä, kenraaliluutnantti Aksel Fredrik Airon hiljainen hyväksyntä, mutta virallisesti ylin johto ei tiennyt asiasta.”
”Käskyä ei tullut ylhäältä, vaan korostettiin asekätkennän olleen yksityisajattelua, vaikkakin yhteisymmärryksessä syntynyttä”, Roiko-Jokela summaa.
”Suurin osa asekätkijöistä oli 30–49-vuotiaita.”
Operaation toteuttamista johdettiin valtakunta-, maakunta- ja kuntatasoilla, missä mukana oli keskimäärin hieman vanhempia henkilöitä.
Kokonaisuudessaan noin 5 000 - 10 000 miestä osallistui asekätkentään. Tarkkaa lukumäärää ei voida sanoa, koska kaikkien toimintaan osallistuneiden osuutta ei voitu näyttää toteen.
”Aivan nuorin rintamalla palvellut ikäpolvi puuttui. Suurin osa asekätkijöistä oli 30–49-vuotiaita.”
Maanviljelijät olivat suurin asekätkentään osallistunut sosiaaliryhmä. Roiko-Jokelan mukaan noin 1 020 maanviljelijää oli mukana eli noin 39 prosenttia kaikista sosiaaliryhmistä.
Keskiluokkaa edusti 36 prosenttia ja työväestöä noin 10 prosenttia asekätkijöistä.
”Asekätkijöissä maanpuolustustahto korostui vahvasti. Oikealta ja maalaisliitosta oli poliittisesti eniten mukana ihmisiä.”
Kevyemmän aseistuksen lisäksi hajasijoitettiin muun muassa panssarintorjunta-aseita, kranaatteja ja viestintävälineitä. Kuva: Eljas Sallmén”Varsinaisen” asekätkennän lisäksi Roiko-Jokela kertoo järjestöjen ja yksittäisten henkilöiden kätkeneen aseita. Lopulta 35 000 miehelle varastoitiin aseita ja varusteita.
”Yksityishenkilöiden aseet olivat yksittäisiä, mutta Puolustuslaitokselta saatiin raskaampaa aseistusta sekä muuta materiaalia”, hän avaa.
Pataljoonien aseistamiseen varattiin kiväärejä, konepistooleja, panssarintorjuntakiväärejä, kranaatteja, miinoja, pioneeri- ja viestintävälineitä, telttoja sekä kaikkea muuta tarvittavaa.
”Puolustuslaitokselta saatiin raskaampaa aseistusta sekä muuta materiaalia.”
”Liikekannallepano oli aikanaan todella hidas. Asekätkennällä tavoiteltiin mahdollisuutta aloittaa paikallinen sissisota myös siinä tilanteessa, jossa viralliseen liikekannallepanoon ei olisi ollut aikaa tai mahdollisuutta.”
Aseiden ja materiaalien kätkennän ohella Suomen puolustamiseen varauduttiin myös toiminnan organisoinnilla.
”Esimerkiksi tukilinja olisi vienyt sissisodan käyjien lapset ja vaimot Pohjanlahden yli turvaan Ruotsiin”, Roiko-Jokela kertoo.
”Järjestettiin Pohjoismaiden suurimmat oikeudenkäynnit, joissa lopulta 1 488 henkilöä tuomittiin vankeuteen.”
Yksittäisiä asekätköjä alkoi paljastua loppuvuodesta 1944, jolloin suurinta huomiota herätti Helsingistä löytyneet 30 asetta.
Toukokuun 1945 Oulun ilmiannon seurauksena asekätkentä tuli julki, mihin Neuvostoliiton johtama valvontakomissio vaati Suomelta vastauksia.
Asekätkennän paljastuminen huolestutti Suomen poliittista johtoa, ja äärivasemmisto vaati asekätkijöille tuomioita. Niitä se saikin, kun asekätkijöitä alettiin tuomita taannehtivan lain perusteella ”aseellisen toiminnan luvattomasta valmistelusta”.
”Kuulusteltiin lähes 6 000 henkilöä ja tuotettiin 45 000 sivua kuulustelupöytäkirjoja. Järjestettiin Pohjoismaiden suurimmat oikeudenkäynnit, joissa lopulta 1 488 henkilöä tuomittiin vankeuteen.”
”Nuorin syytteeseen asetettu ja tuomittu oli 16-vuotias ja vanhin 78-vuotias, ja mukana oli suuri joukko sotasankareita. Suurimmalle osalle tutkintavankeus riitti”, Roiko-Jokela sanoo.
Asekätkentä paljasti Suomen valmiuden veriseen sissisotaan, jota Stalin ei halunnut enää sotakorvaukset talvi- ja jatkosodasta saatuaan. Kuva: SA-kuvaKokonaisuudessaan paljastunut asekätkentä osoitti, että Suomessa oli varauduttu käymään sissisotaa.
”Neuvostoliitolle haluttiin näyttää, että Baltian maiden kohtalon sattuessa miehitysjoukkoja odottaisi verinen kohtalo. Asekätkentä oli varautumista Neuvostoliiton uhkaan”, Roiko-Jokela jatkaa.
Huolimatta suuresta ”poliittisesta pommista” hänen mukaansa Neuvostoliiton reaktio jäi yllättävän laimeaksi. Asia varmasti ärsytti heitä, mutta sotilaallisesti se ymmärrettiin.
”Neuvostoliitolle oli edullisempaa hoitaa suhteet Suomeen välirauhansopimuksen kautta.”
”Stalin ei halunnut eskaloida Suomeen uutta veristä sotaa. Neuvostoliitolle oli edullisempaa hoitaa suhteet Suomeen välirauhansopimuksen kautta.”
”Se toi Neuvostoliitolle taloudellisia etuja sotakorvausten muodossa ja antoi mahdollisuuden keskittää maan huomio suurvaltapolitiikan keskeisemmille rintamille”, Roiko-Jokela lopettaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
