Kemiläinen korpraali Ville Väisänen otti Tali–Ihantalassa 1944 ensi kertaa panssarinyrkin käteensä – illalla hän oli tuhonnut 8 neuvostotankkia

Ihantalassa Suomi onnistui pysäyttämään puna-armeijan rynnistyksen niin, että Stalin päätti keskittyä saksalaisten nujertamiseen. Paine Suomen rintamalla hellitti.

Vasta torjuntataistelun ratkaisevilla hetkillä uusia, tehokkaita panssarintorjunta-aseita opittiin käyttämään kunnolla. Jostain syytä kenraalit olivat pitäneet saksalaiset panssarikauhut ja -nyrkit varastossa piilossa, eivätkä joukot olleet saaneet edes pikaista koulusta niihin.

Vasta viimeisessä hädässä niitä annettiin miehille, ja joku kielitaitoisempi yritti tulkata hätäpäissään saksankielisiä käyttöohjeita toisille. Miehiä kuoli turhaan, kun niillä ammuttiin jopa väärinpäin.

Joukossa oli myös käytännön miehiä vailla vertaa. Kemiläinen korpraali Ville Väisänen otti aseeseen tuntumaa laukaisemalla ensimmäisen kerran panssarinyrkin ontelokranaatin 10 metrin päästä neuvostotankin kylkeen. Illalla Väisäsen jäljiltä savusi taistelukentällä 8 panssarivaunua.

Fil. maist. Simo Liikasen toinen kirja Suomen panssarintorjunnasta on kattava ja uusia näkökulmia avaava.

Tutkijan otteella hän avaa, mitä tapahtui oikeasti tilanteissa, jolloin panssarintorjujat ansaitsivat Mannerheim-ristin. Ritariksi ei ollut helppoa päästä, ja jotkut esimiehet tunkivat anomusta kuin käärmettä panssaritorjuntakivääriin. Silloin miehien ansioita saatettiin korostaa niin, että tuntui kuin muita ei olisi taistelukentällä ollutkaan.

Simo Liikanen: Panssarintorjuntaritarit. 365 sivua. Bazar. Kuva: Bazar

Liikasen kirja välttää tylsistämästä lukijaa liiallisella tieteellisyydellä. Kirjoittajan kynää lienevät notkistaneet illat sotahistorioitsijoiden parhaimmiston, kuten Antony Beevorin ja Peter Englundin parissa.

Sankarillinen eetos ja fiktio puuttuvat, ja tilanteita kuvataan kaikessa karuudessaan, kuten ne tapahtuivat.

Arkistoja on pengottu ja veteraanien aikoinaan suhteellisen tuoreena annettuja haastatteluja luettu. Autenttiset kertojat puuttuvat, mikä ei ole puute. Veteraanien muistikuvat olivat huteria jo kauan ennen kuin viimeinenkin heistä oli poissa.

Joillekin Mannerheim-risti myönnettiin vasta kuoleman jälkeen. Yksi heistä oli Ville Väisänen.

Ammuttuaan 8 tankkia hän katosi taistelukentällä. Katoaminen oli jatkosodan yksi mysteeri, joka muuttui legendaksi. Joku oli kuulemma nähnyt hänen nousevan kenraali Vihman autoon, toiset ajattelivat hänen joutuneen sotavankeuteen ja maastostakin häntä yritettiin etsiä sodan aikana ja sen jälkeen.

Arvoitus ratkesi vasta 2018. Silloin julkisuuteen tuli hänen kanssaan kuolinhetkellä olleen vääpeli Jantusen kertomus. Kaksikko oli edennyt kranaattikuopasta toiseen, kun edellä menneen Väisäsen kuoppaan tuli kranaatin täysosuma.

Väisänen katosi jäljettömiin. Samalla tuli päätös kemiläiselle veljessarjalle. Aiemmin jatkosodan taisteluissa olivat kuolleet Väisäsen nuorempi ja vanhempi veli.