Kauneimmat joululaulut kokoavat jopa viidenneksen suomalaisista yhteen – tämä laulamisessa vetoaa

Tänä viikonloppuna joululaulut täyttävät kirkot ja seurakuntatilat. Niitä lauletaan myös kylätaloissa, hoitolaitoksissa ja ravintoloissa.

Yhdessä laulettujen Kauneimpien joululaulujen tilaisuudet ovat Suomen Lähetysseuran vuonna 1973 aloittama toimintamuoto, johon liittyy myös tietoisku seuran kansainvälisestä työstä.

Tavallisesti kerätään kolehti Lähetysseuran työn tukemiseksi maailman köyhien parissa. Vuodesta toiseen ovat kohteena olleet lapset ja nuoret, jotka tarvitsevat mahdollisuuksia koulunkäyntiin ja tulevaisuuteen.

Kauneimmat joululaulut kokoavat yhteen laskettuina jopa viidenneksen suomalaisista saman asian äärelle, joten tilaisuuksia voi pitää merkittävänä yhteiskunnallisena ilmiönä.

Hankkeen suojelija on tänä vuonna tasavallan presidentti Alexander Stubb. ”Joululaulut ovat keskeinen osa suomalaisten kotien ja koulujen juhlaperinnettä”, hän kirjoittaa.

Laskin lehdestä, että pelkästään sunnuntaina 14.12. näitä tilaisuuksia on kotikaupunkini seurakunnissa parikymmentä. Päälle tulevat vielä monet kirkkokonsertit.

Artistit kiertävät kirkoissa tulkitsemassa tuttuja kappaleita. Tämän kuun aikana lienee Pirkanmaalla peräti 400 joulumusiikkiin keskittyvää tilaisuutta.

Mikä vetää joululaulujen pariin? Yksi selitys lienee kaipuu palata lapsuusmuistoihin. Ovathan monet laulut tuttuja jo kouluvuosilta, ellei niitä laulettu kotonakin. Mutta mikseivät tavaratalon jouluiskelmät täytä samaa toivetta?

Ehkä itse laulamiseen osallistuminen tai ainakin mukanaolo laulavassa joukossa antaa jotain syvempää kuin ostotunnelmaa tukeva taustamusiikki. Halu liittyä perinteeseen ja kokea osallisuutta samasta kulttuurista kertoo kaipuusta yhteisöllisyyteen.

Kyse onkin hetkistä, jotka vahvistavat elämän merkityksellisyyden kokemusta. Arjesta erottuvien juhla-aikojen viettäminen antaa elämään ”pitkospuita”, jotka rakentavat käsitystä omasta elämänkaaresta osana yhteisöä.

Laulaminen puolestaan on harjoitus, jossa yhdistyvät fyysinen, henkinen ja taiteellinen ulottuvuus. Kun sitä toteutetaan yhteisöllisesti, on ihminen avoinna jollekin, mitä hänen on muuten vaikea saavuttaa tai älyllisesti selittää.

Yhteislaulussa on uskonnollisen toiminnan kaltaista voimaa riippumatta siitä, mitä lauletaan. Poliittiset laulut, kansallishymnit tai sotilasmarssit yhdistävät ja tempaavat joukkoon samalle asialle.

Joululaulut puolestaan herkistävät yksilöä ja avaavat heikkoudelle, kaipuulle, oman pienuuden tunnustamiselle; siis sille lapselle, joka asuu jokaisessa aikuisessakin. Yhdessä lauletut joululaulut antavat luvan olla lapsi, joka ihmettelee joulun kauneutta.

Ei aina tarvitse itse laulaa, kun jo mukana olo ja muiden kuuntelu tekee osalliseksi. Pyhän Augustinuksen nimiin on kirjattu osuva ajatus: Bis orat qui cantat, Joka laulaa, rukoilee kahdesti.