Isoäidin vastuulla on usein edelleen lastenlasten hoivaamistyö, ja isoisä opettaa käytännön taitoja. Kuva: Timo Filpus
Tutkija kertoo, miksi lastenlasten ei kannata viettää liikaa aikaa mummolassa
Äidinäiti on isovanhemmista lastenlapsille läheisin. Yksi syy tähän on verenperintö, asiantuntija kertoo.Tilaajalle
Parhaimmillaan isovanhemmat ovat lapsiperheen voimavara. Kuva: Sanne KatainenÄidinäiti on lapselle keskimäärin läheisin isovanhempi ja isänisä puolestaan kaukaisin. Isänäiti ja äidinisä viettävät lastenlastensa kanssa suunnilleen saman verran aikaa.
Mirkka Danielsbackan suomalaista isovanhemmuutta käsittelevä väitöskirja ilmestyi vuonna 2016, eivätkä tutkimustulokset ole juuri muuttuneet kymmenessä vuodessa.
”Kaikissa länsimaissa äidinäiti on yleensä isovanhemmista läheisin ja isänisä kaukaisin. Aasian maissa tilanne on erilainen, koska isänpuolen suku asuu usein samassa kotitaloudessa”, Danielsbacka kertoo.
Isovanhemmuuden järjestys saattaa selittyä Danielsbackan mukaan sillä, että äidinäiti on varmin lapsenlapsensa verisukulaisuudesta.
Äidinisällä ja isänäidillä on biologisesti yksi epävarma linkki lapsenlapseen.
”Isänisällä epävarmoja linkkejä on kaksi, koska hän ei voi olla täysin varma omasta, eikä poikansa biologisesta isyydestä”, Danielsbacka kertoo.
Kysymys on isovanhempien tiedostamattomasta epävarmuusmekanismista. Todellisuudessa miehillä ei ole yleensä kovinkaan vahvoja syitä epäillä isyyttään.
”Kaikissa länsimaissa äidinäiti on yleensä isovanhemmista läheisin ja isänisä kaukaisin.”
Äidit joutuvat satsaamaan lapsiin raskauden myötä fysiologisesti paljon enemmän kuin isät. Naiset kantavat lasta yhdeksän kuukautta ja synnytyksen jälkeen vielä imettävät tätä kuukausia.
Tämä saattaa olla Turun yliopiston sosiologian professorin mukaan syynä siihen, miksi äidinpuoleinen suku on yleensä enemmän tekemisissä lastenlasten kanssa.
Äidinäideillä on myös keskimäärin eniten yhteisiä vuosia lastenlastensa kanssa ja isänisillä vähiten.
Tutkimusten mukaan isoäideillä suhteet omaan lapseen ja lapsenlapseen yleensä säilyvät puolison kuolemasta, erosta tai uudelleenavioitumisesta huolimatta.
”Sen sijaan miesten perhesuhteet muodostuvat aika usein puolison kautta. Isoisillä esimerkiksi avioero tai leskeksi jääminen vähentää selkeästi lastenlasten näkemistä.”
Suomessa isät ovat nykyään selkeästi vahvemmin mukana lasten elämässä kuin 20 vuotta sitten.
”Samalla kun on lisääntynyt hoivaava isyys, niin on lisääntynyt myös hoivaava isoisyys. Historiallisesti tarkasteltuna erityisesti isoisien ja lastenlasten yhdessä elettyjen vuosien määrä on kasvanut huikeasti”, Danielsbacka sanoo.
Isoäidin vastuulla on silti usein edelleen lastenlasten hoivaamistyö, kuten alkuvaiheessa vaipanvaihto tai syöttäminen, tutkija kertoo.
Isoisä puolestaan monesti jututtaa ja leikittää lapsia ja myöhemmin kuskaa heitä harrastuksiin. Hän saattaa myös opettaa lastenlapsille erilaisia kädentaitoja.
Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset isovanhemmat viettävät paljon aikaa lastenlastensa kanssa. Keskimäärin lastenlapsiin ollaan yhteydessä lähes viikoittain.
Jos mummola sijaitsee kaukana, käytännön syistä tavataan tietenkin harvemmin.
Digitalisoitumisen ansiosta mummot ja papat voivat nykyään seurata lastenlastensa kasvua jopa päivittäin esimerkiksi videopuheluilla. Usein lastenlasten tulo perheeseen parantaa myös isovanhempien digitaitoja.
”Siitä on vähän ristiriitaisia tutkimustuloksia, että kuinka paljon lastenlasten kanssa olemisesta on hyötyä isovanhemmille itselleen”, Danielsbacka sanoo.
Jos isovanhemmat asuvat samassa perheessä lastenlasten kanssa ja hoitavat heitä päivittäin, näillä isovanhemmilla on usein muita enemmän terveysongelmia.
Toisaalta myös sellaisilla isovanhemmilla on enemmän terveysmurheita, jotka eivät ole kontaktissa lastenlapsiinsa.
”Lastenlasten kanssa vietetty aika vaikuttaa positiivisesti isovanhempiin, kun se ei ole liian kuormittavaa. Lastenlapsiaan aktiivisesti hoitaneilla isovanhemmilla oli erityisesti muita parempi kognitiivinen toimintakyky”, Mirkka Daniesbacka sanoo.
”Samalla kun on lisääntynyt hoivaava isyys, niin on lisääntynyt myös hoivaava isoisyys.”
Parhaimmillaan isovanhemmat ovat lapsiperheen voimavara. Vanhemmat saavat hengähdystauon kiireiseen arkeensa, ja samalla isovanhemmat ja lastenlapset nauttivat toistensa seurasta.
”Tutkimusten mukaan isovanhempien puoleen käännytään ensiksi, jos lapsiperheessä tarvitaan hoitoapua. Sitten tulevat sisarukset, ehkä ystävät, ja tarjolla on myös maksullisia lastenhoitopalveluita”, Danielsbacka sanoo.
Säännöllinen yhteydenpito isovanhempiin vaikuttaisi hyödyttävän lapsenlapsia. Sitä vastoin liian tiheä kontakti isovanhemman kanssa ei ole välttämättä hyvä asia, Danielsbacka kertoo.
Isovanhemmilla on taipumus hemmotella lastenlapsiaan esimerkiksi tarjoamalla karkkeja ja muita herkkuja päivittäin. Mummolassa saatetaan myös sallia lapsenlapsille tavallista suurempi ruutuaika ja nukkumaanmeno venyy.
”Yhden brittitutkimuksen mukaan ne lapset, joiden pääasiallisena hoitajana toimi isoäiti, olivat useammin ylipainoisia kuin ne, joita hoitivat yksinomaan vanhemmat”, hän täsmentää.
Väestön eliniän pitenemisen myötä, Suomessa on jatkossa aiempaa enemmän neljän sukupolven perheitä. Eli lapsilla on elossa myös isoisovanhempia.
”Tämä aiheuttaa erityisesti isovanhemmille välisukupolven hoivataakkaa, kun heidän pitäisi huolehtia sekä vanhemmistaan että pienistä lapsenlapsistaan”, Danielsbacka sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
