Miten mummu tai pappa jakaa jäätelöpaketin tai limsapullon lastenlasten kesken? Miksi joku sisaruksista saa joka vuosi isovanhemmalta hienomman syntymäpäivälahjan kuin toiset? Jo pienet lapset huomaavat herkästi, jos isovanhempi kohtelee lastenlapsia eriarvoisesti.
Aikuisena moni saattaa huomata, miten isovanhempi kyläilee yhden lapsenlapsen luona enemmän kuin toisten.
Mehiläisen pari- ja yksilöpsykoterapeutin Kirsi Hiilamon mukaan suosikkilapsenlapsen asema johtuu siitä, että isovanhempi näkee itsessä samankaltaisuutta lapsenlapsen kanssa. Heillä voi olla samanlaisia luonteenpiirteitä, kiinnostuksen kohteita ja samankaltaisia traumakokemuksia.
”Usein isovanhempi ei itse tiedosta, että hän suosii tiettyä lapsenlasta. Se, joka jää ilman huomiota, kokee helposti, ettei kelpaa ihmisenä tai että on tehnyt jotain väärin”, Hiilamo sanoo.
Pari- ja perhepsykoterapeutti Liisa Välilän mukaan suosikkilapsenlapsen rooli johtuu myös ylisukupolvisista ihmissuhdeketjuista. Miten vanhempi on kohdellut lastaan, vaikuttaa siihen, miten itse kohtelee myöhemmin omia lastenlapsiaan.
”Jos ei ole saanut omilta vanhemmilta tarpeeksi huomiota, voi itse isovanhempana yrittää korvata tätä omille lastenlapsilleen lahjoilla, rahalla tai yhteisellä ajalla. Sama koskee myös ilmiötä, jossa vanhemmalla on oma suosikkilapsensa.”
Hiilamo ja Välilä nostavat esiin kaksi tilannetta, joissa lapsenlapsen suosiminen näkyy erityisen vahvasti.
Perinnönjako on usein kilpailua isovanhemman kiintymyksestä.
”Perinnönjaossa on hankalaa, jos yksi lapsenlapsi jatkaa maatilaa, mutta isovanhemmalla ei ole oikein muuta omaisuutta, niin hän ei voi kompensoida tilannetta muille lapsenlapsille. Isovanhemmat kuitenkin toivovat yleensä sukuomaisuuden säilyttämistä”, Hiilamo sanoo.
Perinnönjaossa sukupolvien väliset suhteet voivat kärjistyä ja pahimmillaan jopa katketa.
Välilän mielestä perinnönjaosta pitäisi käydä keskustelua oman perheen ja suvun kanssa jo hyvissä ajoin ennen isovanhempien kuolemaa. Tähän keskusteluun ei tarvita mukaan miniöitä tai vävyjä.
”Jos mökki- tai metsäkauppa tehdään salaa, se rikkoo aina sisarusten ja serkusten välejä”, Välilä huomauttaa.
Merkkipäivissä ja sukujuhlissa tulee myös esille se, millaiseen arvojärjestykseen isovanhempi laittaa lastenlapsensa. Tämä näkyy lahjoissa ja kannustuksessa. Jokainen lapsenlapsi haluaa olla isovanhemmalle merkittävä ja tuottaa hänelle iloa.
”Valmistujaisjuhlat ovat usein rankkoja, jos niissä kerrotaan vain tietyn lapsenlapsen saavutuksista. Mutta jos yhdestä lapsenlapsesta tehdään suvun tähti tai musta lammas, on se todella tuhoisaa koko suvun yhteydelle”, Välilä sanoo.
Välilän mukaan isovanhemman pitäisi tiedostaa monimuotoiset elämäntilanteet, kun hän puhuu lapsenlapsistaan.
”Joku lapsenlapsi voi olla sateenkaarinuori, toinen syntyä vammaisena ja kolmas jäädä työelämän ulkopuolelle. Ketään ei saa väheksyä tai jättää huomiotta.”
”Jos yhdestä lapsenlapsesta tehdään suvun tähti tai musta lammas, on se todella tuhoisaa koko suvun yhteydelle.”
Välilän mukaan yhden lapsenlapsen hemmottelu rikkoo helposti sisarusten ja serkusten välisiä suhteita. He kokevat olevansa eriarvoisia ja voivat tuntea kateutta tilanteesta.
”Moni kadehtii suosikkilapsenlasta mutta harva haluaisi olla itse suosikki. Huomion keskipisteenä oleminen synnyttää tavallisesti ristiriitoja ja myös vastuuta isovanhemmasta. Vastuun kokemus tulee esimerkiksi siitä, että täytyy huolehtia isovanhemmista heidän sairastuessaan.”
Saako yhtä lapsenlasta rakastaa enemmän kuin muita lapsenlapsia? Hiilamon ja Välilän mukaan rakastamisen tunne on inhimillistä, mutta se ei saisi näkyä siinä, miten isovanhempi kohtelee lastenlapsiaan.
Pyrkimys kaikkien tasapuoliseen kohteluun ja reiluuteen on tärkeää.
”Mieluummin antaa kaikille lapsenlapsille vain vähän lahjoja tai huomiota, kuin yhdelle todella paljon”, Välilä neuvoo.
