
Jari Auvinen on yrittänyt yhdessä veljensä kanssa myydä melkein neljän vuoden ajan lapsuudenkotiaan Pohjois-Savon Kiuruvedellä tuloksetta.
Talo on siistissä kunnossa ja isoja remonttejakin on tehty.
”Hinta oli aluksi yli 50 000 euroa. Talo on koko ajan ollut asuttuna”, Auvinen sanoo.
Nyt hinta on tiputettu karvan alle 20 000 euroon, mutta ostajaa ei ole vielä löytynyt.
Tilanne on hyvin tuttu kaikille niille tuhansille asuntojen omistajille, jotka perivät talon Suomen supistuvilta alueilta.
”Ajateltiin, että pannaan se hinta niin alas, että se menee. Tarkoitus on saada tämä pois. Ei me nyt ihan ilmaiseksi kuitenkaan lähdetä antamaan tätä, että käytännössä tämä talo menee nyt liittymien ja tontin hinnalla”, Auvinen sanoo.
Talo omistaa perikunta, johon kuuluu Auvisen lisäksi kolme muuta osakasta.

Kiinnostuneita ostajia ei ole riittänyt jonoksi asti, mutta Auvisen mukaan taloa on jonkin verran käyty katsomassa. Kesäkuisena viikonloppuna paikan päällä kävi kaksi kiinnostunutta.
”Molemmat vaikuttivat olevan ihan tosissaan liikkeellä”, Auvinen sanoo.
”Aikaisemmin kävi enemmän katsojia, mutta sitten ongelmaksi tuli rahoitus. Pankit eivät lähteneet tänne periferiaan rahoittamaan yhtään mitään.”
Asia ei ole kuitenkaan tullut Auvisille yllätyksenä.
”Täällä on näitä taloja myynnissä vaikka kuinka paljon. Kaikki tämmöiset pienet paikat, kuten Kiuruvesi, niin ne ovat siinä tilassa, että odotetaan, että viimeinen sammuttaa valot.”
Vielä 1980-luvun lopussa kaupungissa asui lähes 12 000 asukasta, kun viime vuonna asukkaita oli enää alle 7 500.
Juttua kirjoittaessa Oikotiellä oli 16 ja Etuovella 14 omakotitaloa myynnissä Kiuruvedellä. Sivustoilla oli osittain samat kohteet.
Auvisen vanhemmat muuttivat 1956 valmistuneeseen taloon 1960-luvulla. Perheessä oli neljä lasta.
Auvisen äiti asui talossa vielä vuoteen 2022 asti, kunnes hänestä aika jätti. Jarin veli Paavo Auvinen oli molempien vanhempien omaishoitaja ja asui talossa: vanhemmat alakerrassa ja poika yläkerrassa. Paavo asuu edelleenkin talossa.
Jari Auvinen kuvailee talon nykykuntoa tyydyttäväksi.
”Tässä pystyy ihan täysin asumaan, tämä ei ole ollut koskaan tyhjillään, eikä kylmänä.”

Rintamamiestalosta löytyy tyypilliseen tapaan ala- ja yläkerta sekä pieni kellari. Tilaa on noin 120 neliötä. Suuret remontit ovat takana päin: putkiremontti valmistui 2021 ja katto uusittiin 2000-luvun alkupuolella. Myös keittiö on uusittu 2020-luvulla.
Taloon on rakennettu 1970-luvulla niin sanottu elintasosiipi, josta löytyy 2000-luvun puolella remontoidut märkätilat.
Lämmitysmuotona toimivat vesikiertoiset patterit, tuoreehko maanpäällinen öljykattila ja puutakka. Lisäksi löytyy kaksi ilmalämpöpumppua.
Talon ilma ei ole tunkkainen, mutta vanhalle talolle tyypillinen. Myös salaojat on huollettu ja pihalla on kookkaita marjapensaita. Jätevedet valuvat kunnan viemäreihin.
Auvisen mukaan talo pitäisi maalata, sillä maalipinta on päässyt jo tummumaan.
”Maalaamista ja muuta tämmöistä pintaremonttia pitäisi tehdä, mutta sen voi sitten tehdä uusi asukas.”
Vieressä oleva asfalttitie ei ole Auvisen mukaan kovin liikennöity, eikä moottoriajoneuvojen ääniä kuulu talon sisälle.
”Se on kuudenkympin alue. Ei siitä sen enempää häiriötä ole.”
Kiuruveden keskustaan on reilu kaksi kilometriä ja sinne pääsee talolta vaikka pyörätietä pitkin.
Talosta kesäkuussa kiinnostuneet eivät lopulta tehneet ostotarjousta. Rakennus saattaakin jäädä ensi talvena tyhjäksi, sillä veli aikoo muuttaa pois.
”Pidetään lämpöä päällä niin pitkään kuin öljy riittää. Ei meillä ole kellään kykyä ja mahdollisuutta ruveta tätä ylläpitämään, että näin käy varmaankin, mutta en tiedä”, Auvinen sanoo.