Vuonna 2065 taivaalle ilmestyy jälleen valoilmiö, jolla on yritetty selittää myös Betlehemin tähteä
Jo pari tuhatta vuotta tiede on yrittänyt selittää Betlehemin tähden syntyä. Tähtitieteilijä Anne Liljeströmillä on oma selityksensä joulun valoilmiölle.Tilaajalle
NASA:n vuonna 2016 ottaman kuvan keskellä loistaa Wolf-Rayet-tähti (WR 31a). Tähteä ympäröi erilaisista kaasuista muodostuva sumu eli Rolf Rayet -sumu, joka päättyy lopulta supernovaan eli tähdenräjähdykseen. Kuva: ESA/Hubble & NASA AwardsTähtitieteilijät ovat yrittäneet etsiä selitystä Raamatussa kuvaillulle Betlehemin tähdelle jo 2 000 vuotta.
Viime vuosina tutkijoiden kiinnostus joulun tähden syntyyn on ollut vähäisempää, kertoo tähtitieteilijä ja Tähtitieteellinen yhdistys Ursan tiedottaja Anne Liljeström.
”Tässä ajassa ratkaisu tähden syntymiselle olisi jo tieteellisesti löydetty.”
Liljeström kertoo, että tähtitaivaan ilmiöt ovat hyvin jaksollisia ja toistuvia.
”Meillä on tuhansien vuosien taakse laskettuja auringonpimennyksiä, ja myös tulevat tiedetään. Taivaan tapahtumien tutkimus on matemaattista laskemista.”
Liljeströmin mukaan kaikkia tähtitaivaan tapahtumia ei voida kuitenkaan jäljittää. Esimerkiksi näyttävistä tähdenlennoista ei jää mitään jäännettä, joista tapahtuma voitaisiin myöhemmin todeta tai ajoittaa tarkasti.
”Meillä on tuhansien vuosien taakse laskettuja auringonpimennyksiä, ja myös tulevat tiedetään.”
Tähtitieteessä on esitetty useita erilaisia teorioita Betlehemin tähden synnystä. Ensimmäinen teoria on supernova eli tähdenräjähdys.
”Tällaisesta supernovasta löytyisi kyllä merkkejä avaruudesta, ja se voitaisiin havaita kirkkaana jäänteenä.”
Suosituin selitys Betlehemin tähden synnystä liittyy konjunktioon, jossa kaksi planeettaa näkyy taivaalla samaan aikaan hyvin lähekkäin.
Toinen selitys on paljon harvinaisempi tähdenpeitto oli okkultaatio, jotta planeetat ovat taivaalla osittain päällekkäin.
Liljeströmin mukaan Jupiter ja Saturnus kohtasivat taivaalla peräti kolme kertaa vuonna 7 ennen ajanlaskumme alkua. Ensimmäinen kohtaaminen oli keväällä, toinen syksyllä ja kolmas joulukuun alussa.
”Konjunktiossa planeetat eivät kuitenkaan näytä yhdeltä suurelta ja kirkkaalta tähdeltä vaan kahdelta. Hetkellisesti se voi olla kirkas valoilmiö.”
Ongelma on myös se, ettei Jeesuksen tarkkaa syntymävuotta tiedetä historiallisesti.
Vuonna 2 eaa. Jupiter ja Venus olivat okkultaatiossa kesäkuun 17. päivänä.
”Tällöin ne olivat taivaalla mahdollisesti niin lähekkäin, että ne olisivat hetkellisesti näyttäneet yhdeltä kirkkaammalta pisteeltä. Tällainen kohtaaminen on kuitenkin ohi tunneissa.”
Seuraava okkultaatio ilmestyy taivaalle vuonna 2065, kun Jupiter ja Venus kohtaavat jälleen.
”Se ei ole kovin mieletön visuaalinen spektaakkeli, sillä planeetat ovat taivaalla hyvin lähellä Aurinkoa eikä tätä okkultaatiota voi havaita paljain silmin.”
Yksi tutkijoiden esittämä teoria joulun tähdestä on komeetta eli tähdenlento. Sellainen taivaalla olisi voinut näkyäkin, mutta komeettoja pidettiin lähinnä tuhon enteinä, Liljeström kertoo.
”Tähdenlento tuskin tulee kyseeseen, sillä se ei näytä paikallaan loistavalta tähdeltä. Tähdenlento kestää vain pari sekuntia, ja tämän tiesi muinainen papisto, joka oli hyvin perillä astronomiasta.”
Liljeström on tullut itse tieteilijänä siihen tulokseen, että joulun tähti on legenda. Taivaanilmiöiden pysyttely yhden paikan yläpuolella pitkään on mahdotonta. Tällä hän viittaa Matteuksen evankeliumiin, joka kuvailee tähden pysähtyneen sen majatalon ylle, missä Jeesus syntyi.
Tähti ei voi ”jäädä paikoilleen” taivaalle tuntikausiksi, koska maapallo pyörii. Taivas näyttää silmillä katsottuna siis liikkuvan.
Osa ihmisistä uskoo kuitenkin Betlehemin tähden olevan totta.
”Tarinan joulun tähdestä Matteuksen evankeliumissa ei tarvitse merkitä muuta kuin sitä, että evankeliumin kirjoittajat halusivat korostaa Jeesuksen korkeaa asemaa. Joulun tunnelma ei tästä murene”, Liljeström kirjoittaa.
Jutussa on käytetty lähteenä myös Liljeströmin blogitekstiä Joulun tähden jäljillä (Ursa.fi, 20.12.2013).Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
