Hätätilanteissa autiotuvat voivat pelastaa ihmishenkiä. Kuvassa Naltijärven autiotupa Enontekiöllä. Kuva: Markku Vuorikari
Tulipaikoilta voivat kohta puuttua polttopuut ja suolta pitkospuut
Metsähallituksen Luontopalveluiden säästöpaineet huolestuttavat retkeilijöitä.Tilaajalle
Muun muassa retkeilyreittien polttopuuhuoltoa vähennetään osana Metsähallituksen Luontopalveluiden säästöohjelmaa. Kuva: Tuija ManneriMetsähallitus sulkee autiotupia, poistaa pitkospuita ja lakkaa huoltamasta osaa tulipaikoista.
Ihmetystä herättää, miksi tämä tapahtuu nyt, kun retkeilyn suosio on 2020-luvulla kasvanut valtavasti. Esimerkiksi kansallispuistoihin tehtiin viime vuonna yhteensä 3,6 miljoonaa käyntiä.
Retkeilyinfran vähentäminen tuntuu arveluttavalta myös turvallisuuden näkökulmasta.
Metsähallituksen Luontopalveluiden yhteyspäällikkö Olli Sipponen muistuttaa, että erämaahan ei pidä lähteä ilman omaa majoitetta tai riittäviä erä- ja suunnistustaitoja. Aloittelevia retkeilijöitä Luontopalvelut kannustaa aloittamaan luontopoluista ja helpoista päiväretkistä.
”Matalan kynnyksen kohteita löytyy esimerkiksi suurten matkailukeskusten läheltä. Myös usean päivän vaellukset kannattaa aloittaa palveluvarustukseen tukeutuvilta vaelluskohteilta, esimerkiksi suositulta Hetta–Pallas-reitiltä.”
Vaikka Metsähallituksen metsätalouspuolella menee hyvin, erillisellä Luontopalvelut-yksiköllä on kovat säästöpaineet. Jo vuonna 2024 Luontopalvelujen rahoitus pieneni 11,8 miljoonaa euroa edellisvuodesta.
Lisää säästöpaineita tulee Rikosseuraamuslaitoksen (Rise) rahoituksen päättymisestä. Vankien avulla on korjattu pitkospuita, kunnostettu tupia ja kuljetettu tulipaikoille polttopuuta. Yhteistyö on ollut kaikkien kannalta mielekästä ja hyödyllistä.
”Asiakasturvallisuus on aina mukana arvioinnissa.”
Tulevina vuosina valtion lisäsäästöt leikkaavat Luontopalveluiden rahoitusta noin 3,8 miljoonalla eurolla. Kaikkiaan säästöt vastaavat noin kymmentä prosenttia Luontopalveluiden kokonaisrahoituksesta.
Miten ratkaistaan, mitä palveluita pidetään yllä ja mitä karsitaan?
”Asiakasturvallisuus on aina mukana arvioinnissa, samoin kohteen saavutettavuus, reittien ja rakenteiden merkitys luontoarvojen turvaamiselle sekä esteettömyys. Lisäksi otetaan huomioon retkikohteen merkitys lähivirkistykselle ja matkailulle”, Sipponen sanoo.
”Tarkastelemme retkeilyrakenteiden kattavuutta maantieteellisesti, jotta kansalaisille löytyy jatkossakin retkeilymahdollisuuksia kohtuullisen matkan päästä.”
Arvioinnissa otetaan huomioon myös luontoarvoihin ja kulttuuriperintöön liittyvät, osin lakisääteiset velvoitteet sekä Lapissa saamelaisten kotiseutualueeseen liittyvät erityiskysymykset.
Ratkaisut huonokuntoisten tai vähällä käytöllä olevien rakenteiden osalta tehdään vuosisuunnittelun ja huoltokilpailutusten yhteydessä. Osaa taukopaikoista ylläpidetään elinkaarensa päähän, osa voi siirtyä esimerkiksi kunnan ylläpitoon.
Lisäksi Metsähallitus on käynnistänyt selvityksen Syötteen, Pyhä-Luoston, Yllästunturin, Hossan, Kilpisjärven, Seitsemisen, Teijon ja Liminganlahden luontokeskusrakennuksista luopumisesta. Viimeksi mainittu on jo siirtynyt Limingan kunnan omistukseen.
”Huolehdimme rakennusten arvon säilymisestä, kunnes uusi omistaja tai vuokralainen löytyy”, Sipponen sanoo.
Kansallispuistojen erämaaosia Luontopalvelut suosittelee vain kokeneille vaeltajille, koska ne vaativat hyviä luonnossa liikkumisen taitoja. Luontopalvelut ei aktiivisesti ohjaa retkeilijöitä muualle kuin Luontoon.fi-sivustolta löytyville reiteille.
”Turvallisuusriskit ovat aina olemassa, jos maastoon lähdetään ilman tarvittavia varusteita ja taitoja”, Sipponen varoittaa.
”Ennen erämaavaellusta kannattaa tarkistaa nettisivuiltamme palveluiden ajantasainen tilanne ja suunnitella kulkemiset sen perusteella.”
Lemmenjoen kansallispuistossa Paaraskallan huonokuntoinen autiotupa poistettiin käytöstä ja Matti Mustan kämppä muutettiin nähtävyyskohteeksi jo useampi vuosi sitten. Muiden autiotupien sulkemisia ei siellä ole näköpiirissä.
Erämaa-alueiden autiotuvat palvelevat paitsi matkailijoita myös paikallisia asukkaita. Kuva: Arto Komulainen”Lemmenjokivartta kehitetään päiväretkien ja palveluvarustukseen tukeutuvan vaelluksen kohteena. Viime vuonna kansallispuistoon tehtiin reilut 21 000 käyntiä, valtaosa virallisille jokivarren reiteille, joilta löytyy paljon palveluja edelleen.”
Urho Kekkosen kansallispuiston erämaaosista löytyy edelleen huollon piirissä olevia reittejä ja autiotupia.
”Karhuojan autiotupa ainoa huollosta poistuva autiotupa.”
Nuorttin alue on vaativa vaelluskohde, jossa huollettuja taukopaikkoja on harvakseltaan. Alueelle lähtevän tulee varustautua omalla majoitteella ja ruuanlaittovälineillä. Vaeltaminen vaatii karttaa, kompassia ja riittävää osaamista.
”Nuorttin retkeilyreitin varrelle jäävät retkeilypalvelut ovat toisiinsa nähden kohtuullisen matkan päässä, välimatkat ovat keskimäärin 6–7 kilometriä.”
Sipposen mukaan myös Kemihaaran alueella on tiheä tupaverkosto suhteessa alueen sijaintiin.
”Sielläkin tuvat ovat toisistaan korkeintaan päivämatkan päässä.”
- Osaston luetuimmat
