Isotalon jugendtyylinen päärakennus valmistui vuonna 1907. Silloin Turun Pitkäniemi kuului vielä Maarian kuntaan. Kuva: Vesa-Matti VääräTurkuChristianin suojellussa kotitalossa on liki 400 asuinneliötä – näin hän pitää siitä huolta
Isotalon portilta on vain muutama kilometri Turun torille. Entisen maatilan päärakennuksessa ja pihapiirissä aistii menneen maailman tunnelmaa.TilaajalleTuuhea lehvästö peittää Turun Pitkämäen etelärinnettä ja kätkee komean talon, jonka päädyssä on torni. Lehdettömään aikaan se näkyy Turku–Naantali -pikatielle.
Taloon vievää kapeaa hiekkatietä reunustavat vanhat vaahterat. Punamullattu perinneaita ympäröi puustoista, avaraa tonttia. Pohjoisen tuulilta tonttia suojaa mäenharjan talousrakennusten rivistö.
Talon isäntä Christian Hoffmann kertoo, että vielä 1960-luvulla lehmät laidunsivat mäen rinteillä. Isotalon eläinsuojat oli vuokrattu maatalousyrittäjälle, joten pienen kaupunkilaispojan elämänpiiriin kuuluivat myös hevoset ja porsaat.
Tilan pellot oli annettu vuokralle jo 1920-luvulla, ja vuosikymmenten saatossa Isotalon metsät ja vainiot myytiin, viimeiset 80-luvun alussa. Tuolloin päärakennuksessa tehtiin suuri remontti.
Täällä asuu
Turun taidemuseosta eläköitynyt taidehistorian lisensiaatti Christian Hoffmann, jonka äidinpuoleinen suku on hallinnut Isotaloa 1700-luvulta alkaen.
Isotalon nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1907 ja suojeltiin vuonna 1995.
”Pikkupoikana torniin oli pelottava mennä”, muistelee Hoffmann, 70.
”Kerran en löytänyt äitiä mistään. Minun oli kiivettävä kierreportaita pitkin avovintille, jonka toisesta päästä johti kapea ja pimeä käytävä torniin. Siellä äiti onneksi istui kirjaa lukemassa.”
Aikaisemmin Isotalon pääovelta näki Turun tuomiokirkon tornin ja Vartiovuorenmäen vanhan merimieskoulun. Kuva: Vesa-Matti VääräSuojeltu rakennus
Isotalon hirsinen päärakennus valmistui vuonna 1907 sopivasti Elsa ja Oskar Veson tyttären ristiäisiin. Vauva, Christian Hoffmannin isoäiti, sai nimen Elli.
”Vielä pari vuotta sitten sain katsella ikkunoistani kaupunkinäkymää ja vanhaa työpaikkaani Turun taidemuseota. Nyt maisema on sulkeutunut, kun viereisen kaakelitehtaan tontille on noussut tornitaloja”, Hoffmann harmittelee.
Sitä hän kiittää, että hänen kotitalonsa suojeltiin vuoden 1995 asemakaavassa.
Huolella vaalitun talokaunottaren vieressä on syreenien kätkemä pikkutalo vuodelta 1901. Sen ympärillä kukkivat kevätesikot, kielot ja kalliokielot.
”Pikkupoikana torniin oli pelottava mennä.”
Etelärinteen hedelmätarhaa varjostavat lehmukset, vaahterat, vuorijalavat ja saarnet. Tarhan alapuolella, vanhan kaivon vieressä hopeasalava kurkottaa yli aidan maantielle.
”Aikanaan Oskar Veso myi omenasatoa Turun torilla”, Hoffmann kertoo ja kehuu pihatien luumupuitten satoa. ”Tummat luumut ovat erityisen makeita.”
Piharakennuksissa oli alun perin pärekatot. Saunat ovat kylmillään, ja ulkohuussien käytöstä luovuttiin 1960-luvun alussa. Kuva: Vesa-Matti VääräKaupunkitalo maaseudulle
Asiakirjoissa Isotalon tila on mainittu jo vuonna 1540. Verotalona se oli vielä 1700-luvulla, jonka puolivälistä alkaen Isotaloa on tiettävästi hallinnut sama suku.
Maaseutumainen Pitkämäki kuului Maarian pitäjään vuoteen 1944 asti. Isotalon aiempi päärakennus olikin perinteinen, punamullattu maalaistalo.
Kun talon tytär Elsa Isotalo oli avioitunut Oskar Veson kanssa ja pariskunta asettui vaimon kotitilalle, vanha päärakennus päätettiin purkaa.
Rakennusmestari A. L. Rantanen suunnitteli mäelle jugendtyylisen päärakennuksen, joka noudatti tuolloisten modernien kaupunkitalojen tyyliä.
”Kymmenisen vuotta sitten löysin täältä kotoa talon julkisivupiirroksen. Rakennustöissä ahersi parhaimmillaan parikymmentä miestä Oskar-isovaarini mukaan lukien”, Hoffmann kertoo.
Tulppaaniaiheiset kohokuviot koristavat salin kaakeliuunia, joka on Turun kaakelitehtaan tuotantoa. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Ruokasalin kaakeliuuniin tuo väriä tyylitelty ulpukkakuvio. Uuni on Turun kaakelitehtaan tuotantoa. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Salin rauhassa isännän on hyvä uppoutua kirjoihin. Taidehistoriassa riittää tutkittavaa. Kuva: Vesa-Matti VääräVanha käräjäsali
Pitkämäen seutu oli saanut teollisuutta vuonna 1903, kun saksalainen Ernst Minuth siirrätti perustamansa Turun kaakelitehtaan hyvälle savimaalle. Myöhemmin tehdas tunnettiin nimellä Pukkilan kaakelitehdas. Sen jyhkeä, vuonna 2024 suojeltu massalaitos on Pitkämäen kaupunginosan toinen vanha maamerkki.
Isotalon uuteen päärakennukseen kaakelitehdas toimitti yhdeksän uunia, joista viisi on jäljellä. Salin kaakeliuunia koristavat tulppaanin muotoiset kohokuviot, ruokasalin uunia värikkäät ulpukat.
Päärakennuksen korea julkisivu torneineen suunnattiin kohti kaupunkia, ja myös lasitettu kuisti on kaupunkiin päin. Pihan puolelta talo on vaatimattomampi.
Talossa on liki 400 asuinneliötä ja alun perin 14 huonetta. Vanhoja vesikiertopattereita lämmittää öljypoltin, mutta vain viluisimpaan aikaan. Isäntä kiittää vuonna 2016 asennetun lämpöpumpun tehoa.
Kerrostalokaksion kokoinen sali on vanha käräjäsali. Pitkämäellä pidettiin pitäjäkäräjiä 1400-luvun alusta lähtien, ja Isotalo oli yksi käräjätaloista. Vanhaisäntä Juho Isotalo, Oskar Veson appiukko, oli herastuomari.
Salin seinällä Oskar Veson molemmin puolin on Isotalon tyttäriä kolmessa polvessa. Christian Hoffmannin äiti Eeva Hoffmann poseeraa 1960-luvun tyyliin. Kuva: Vesa-Matti VääräTaiteilijan turvapaikka
Salin seiniltä katsovat muotokuvista Oskar ja Elsa Veso, heidän tyttärensä Elli Veso ja tyttärentytär Eeva Landén, Christian Hoffmannin äiti.
Oskarin ja Elsan muotokuvat maalasi Turun kaakelitehtaan litografi ja taidemaalari Alfred Dassel.
Saksalainen taiteilija asui perheineen Isotalossa vuosina 1913–14. Maailmansodan syttyessä Venäjän vihollismaan kansalaisten piti poistua suuriruhtinaskunnasta, ja Dasselit pakenivat Ruotsiin.
He palasivat vuonna 1918 Isotaloon vielä vajaaksi vuodeksi. Silloin Dassel maalasi salin seinällä olevan synkän teoksen, jossa meren kuohuista nousee Saksan keisarillisen laivaston sukellusvene.
Viime sotien aikana Elli näki salin ikkunasta venäläiskoneen lentävän matalalla kohti Turun satamaa. Isoäiti muisteli tyttärenpojalleen, kuinka koko talo tärisi raskaan pommikoneen aikaansaaman paineaallon voimasta.
Elsa Isotalon tavoin myös hänen tyttärensä ja tyttärentytär pysyivät avioiduttuaan kotitalossaan. 50-luvulla Isotalossa vietettiin jälleen häitä, kun Eeva Landén meni naimisiin Dietrich Hoffmannin kanssa. Saksalainen insinööriopiskelija oli ollut Turussa työharjoittelussa.
Koti ei ole museo
Isotalossa oli sähköt heti valmistuttuaan, mutta sisävessat ja kylpyhuoneet taloon tehtiin vasta vuonna 1963. Tuolloin helpotettiin myös kulkua torniin.
Christian Hoffmann on sitä mieltä, että rakennuksessa saa olla elementtejä eri aikakausilta. Hän arvostaa talonsa kerroksellista sukuhistoriaa.
”Myöskään liiallinen entistäminen ei ole minun juttuni”, hän toteaa ja osoittaa salin kattoa, joka on 1940- tai 1950-luvulta.
Alkuperäinen liimapaperikatto kipsirosetteineen on säilynyt muun muassa salin viereisessä ruokasalissa.
Talon ruutuikkunoissa on vanhaa, vedettyä lasia. ”Se on kaunista aaltoineen ja kuplineen, mutta jos jokin ruutu rikkoutuu, en ala etsiä vanhaa lasia tilalle. Nykylasi saa kelvata.”
Koristeellisen talon kunnossapito nielee varoja. Isäntä kertoo, että kun maalari taannoin puhdisti ja maalasi lasiverannan ikkunapuitteet, hän sai jännetupen tulehduksen.
Kun sukutalon suojeluhanke oli vireillä 1990-luvulla, Hoffmann sai suojeluehdotukseen lisäyksen. Sen seurauksena Isotalossa on suojeltu myös sisätiloja kuten pääsisäänkäynti, ruokasali ja sali, jonka kalustus on alkuperäinen.
Salissa mustan flyygelin seurana on musta Thonet-kalusto ja pienet uusrenessanssipöydät.
”Löysin vielä tuon kukkapylvään, se oli palasina ullakolla.”
Ulko-oven ootraus on 1980-luvulta, jolloin talossa tehtiin suurremontti. Kuva: Vesa-Matti VääräPihan kukkaloistoa
Vanha syreenimaja aloittelee kukintaansa. Sen hämärässä on sinisenään lehtolemmikkejä.
”Pian tässä pääoven edessä tuoksuvat pihajasmikkeet”, Hoffmann hymyilee. Kuusamat ja kultasadepensaat ovat jo avanneet kukkansa.
Pihapiirissä on jalopuiden lisäksi komeita koivuja ja muutama luonteikas, vanha lehtikuusi. Nelisenkymmentä vuotta sitten istutettu tammi on varttunut jo suureksi puuksi.
Rehevään puutarhaan piiloutuvat rusakot, ja kettu on vakiovieras. Myös hirvi on eksynyt Isotalon pihaan, ja on siellä lennellyt huuhkajakin.
”Kauriit hätistelen pois, sillä ne napsivat suuhunsa muun muassa jalopuitten taimia.”
Isotalon punainen piharakennus on vuodelta 1898. Siinä on kaksi saunaa, hiilivarasto ja kaksi ulkohuussia sekä ullakolla renkien kesähuone.
Rakennuksen jatkona olleesta 24 lehmän navetasta on jäljellä kivirauniot ja punainen lantala. Lumen painosta romahtaneen navetan päätyseinän alaosan laudoitus jätettiin aitana pystyyn. Näin pihan arkkitehtuuri säilyi yhtenäisenä.
Pihan toinen pitkä punamultarakennus, halkoliiteri ja vaunuvarasto, on muutamaa vuotta vanhempi. Pikkurakennus on ehkä ollut kanala. Muonamiehen ja lantakuskin huonokuntoiset mökit purettiin viitisenkymmentä vuotta sitten.
Puutarhassa kukkivat kesäkuun alussa muun muassa nurmitädykkeet, kevätesikot, lehtolemmikit, kultasadepensaat ja syreenit. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Isotalon julkisivua suojaa toistasataa vuotta vanha lehmusrivistö. Kuva: Vesa-Matti VääräOsa kulttuuriperintöä
Taloon on seuraavaksi tulossa putkiremontti. Hoffmann suunnittelee, että viiden vuoden sisällä päärakennus on maalattava, samoin sisäikkunoiden karmit. Ulkopuitteita on huollettu säännöllisesti, ja ne ovat hyvässä maalissa. Niin ulkona kuin sisällä käytetään ainoastaan öljymaaleja.
”Taloudellisia uhrauksia on tehtävä, jos asuu suojelukohteessa.”
”Taloudellisia uhrauksia on tehtävä, jos asuu suojelukohteessa.”
Ely-keskus myöntää rakennusperinnön hoitoon varoja, ja museoammattilaiset seuraavat avustuskohteen töitä sekä ohjaavat materiaaleihin ja korjaustapoihin liittyvissä asioissa. Avustuksista on kova kilpa, ja myönnetyt summat ovat vain muutama tuhat euroa.
Hoffmann haki ja sai avustusta Isotalon kattoremonttiin. Saumapeltikatto uusittiin 2015 ja maalattiin 2021.
Suomalaista kulttuurimaisemaa ei ole ilman vanhoja taloja ja niiden piharakennuksia. Rakennuskannastamme enää yksi prosentti on itsenäisyyttä edeltävältä ajalta. Vanhoja rakennuksia tuhoutuu koko ajan, ja toisaalta niiden kunnostusavustuksia on leikattu jo vuosia.
”Kansallisesti arvokkaan rakennuskannan ylläpitoa ei voida sälyttää kokonaan yksityishenkilöiden harteille”, Christian Hoffmann sanoo.
Vaikka vain Isotalon päärakennus on suojeltu, hän haluaisi säilyttää hyvässä kunnossa kaikki tonttinsa rakennukset, niin pienen kanalan kuin pulpettikattoisen lantaruuman. Maalaistalon tunnelma ei saa kadota, vaikka ollaankin lähellä Turun keskustaa.
Isotalo sijaitsee vain parin kilometrin päässä Turun ydinkeskustasta. Entisen kaakelitehtaan tontille nousseet uudet kerrostalot sulkevat näkymän kaupunkiin. Kuva: Vesa-Matti VääräArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
