Evakkolapsuuden kokenut agrologi Heikki Suni on poissa

Aikaansaapa köyliöläinen tarinoiden taitaja, isäni Heikki Suni siirtyi taivaan metsästysmaille 22. syyskuuta 2025 viittä vaille 96-vuotiaana.

Heikki Suni syntyi Antrean Kuparsaaressa 30.9.1929 yhdeksänlapsisen perheen esikoisena. Kauppias-maanviljelijäisän ja Matti-sedän jalanjäljissä työ ja ahkeruus tulivat tutuiksi.

Sota ajoi perheen evakkoon ensin Tammelaan ja jatkosodan jälkeen Viljakkalan kautta Janakkalaan, josta Heikki löysi Inkeri-puolisonsa. Heikin isän ollessa sodassa oli nuorella esikoispojalla vastuuta, joka kantoi myöhemminkin elämässä.

Maatalous veti puoleensa, ja Heikki valmistui Mustialasta agrologiksi 1954. Sisäoppilaitoksen opiskelutovereista hän sai läpi elämän kantaneita ystävyyssuhteita. Ensimmäinen työpaikka löytyi Huittisista Huhkolan kartanon tilanhoitajana. Pehtoorin tie vei myöhemmin Pertteliin Inkereen kartanoon.

Hämeenlinnan Osuusmeijerin kautta koti löytyi lopulta Köyliön Vanhakartanosta, jonka tilanhoitajana Heikki toimi 1962–1985. Hän uudisti Vanhakartanoa paljon ja aloitti vihannesviljelyn jo 1960-luvulla.

Pikkuhiljaa Heikki hankki omaa maata sivutoimekseen ja jäi itsenäiseksi maanviljelijäksi. Vuonna 1992 tapahtuneen sukupolvenvaihdoksen jälkeen hän työskenteli tilalla aina 2010-luvun alkupuolelle.

Hän oli myös aktiivinen järjestömies. Hän toimi MTK-Köyliön puheenjohtajana ja Satakunnan MTK:n johtokunnassa 1973–1990. Heikki Suni oli satakuntalaisen vihannesviljelyn uranuurtajia ja oli puutarhavaliokunnassa kehittämässä aina näihin päiviin kantanutta sopimusviljelyjärjestelmää.

Metsästys oli hänelle henkireikä. Hän toimi myös muun muassa Säkylän–Köyliön rhy:n puheenjohtajana ja Satakunnan riistanhoitopiirin johtokunnassa.

Köyliön kirkkovaltuuston puheenjohtajana Heikki oli 1979–1982. Liike-elämä tuli tutuksi Köyliön–Säkylän Sähkön hallituksessa 1981–1998. Hän toimi myös Köyliön Säästöpankin hallituksen puheenjohtajana ja oli vihkimässä Lallin patsasta.

Kiinnostus yhteiskuntaan ja maailman tapahtumiin oli isälleni intohimo; hän oli aina ajan tasalla. Myös hiihto oli hänelle terapiaa. Lapin ladut tulivat tutuiksi.

Aikaa riitti myös perheelle, ja yhteys sukulaisiin ja karjalaisiin juuriin oli isälleni tärkeitä. Hän oli luotettava ja kannustava isä ja vaari.

Isän jäätyä leskeksi 2008 viisi lastenlasta olivat hänen elämänsä keskiössä.

Isän tarinoita, viisautta ja realistisia näkemyksiä jäävät kaipaamaan Sirkku ja Veli-Pekka perheineen sekä laaja ystävien ja sukulaisten joukko.