Metsästysseurojen historia osin vielä kartoittamatta

Järjestäytyneen metsästysseuratoiminnan katsotaan yleisesti alkaneen Suomessa vuonna 1865, jolloin ensimmäiset metsästysseurat perustettiin. Vuoden 1880 puolivälissä kokoontuivat ensimmäiset niin sanotut metsästäjäkokoukset, joihin silloisten seurojen edustajat kokoontuivat käsittelemään metsästykseen liittyviä asioita.

”Vanhin metsästysseura on helsinkiläinen vuonna 1865 perustettu Suomen metsästysyhdistys (SMY). SMY on yhä olemassa, mutta on jo vuosikymmenet toiminut pelkkänä ampumaseurana”, Suomen metsästysmuseon amanuenssi Pekka Allonen tietää.

Suomen vanhimmista seuroista tiedetään varmuudella se, että Suomen vanhin edelleen toimiva metsästysseura on Hämeenläänin metsästysseura, joka perustettiin vuonna 1873 ja vietti muutama vuosi sitten 150-vuotisjuhliaan.

100-vuotisjuhlajahti, Hämeenläänin metsästysseura ry. Seuran puheenjohtaja Erkki Sarotie esittelee jahtiseurueen presidentti Urho Kekkoselle.  Kuva: Suomen Metsästysmuseo

Silloisen SMY:n ohjauksessa perustettiin läänikohtaiset seurat Hämeen lisäksi Viipurin, Vaasan, Kuopion, Oulun ja Mikkelin lääneihin 1860- ja 70-luvuilla.

Allosen mukaan SMY:n ja läänikohtaisten seurojen tehtävä oli erityisesti valistaa metsästäjäkuntaa ja edistää hyviä metsästäjätapoja. Niiden ohjauksessa perustettiin myös paikallisia metsästysseuroja. Vanhin maaseudulle perustettu seura oli vuonna 1875 perustettu Uudenkirkon metsästysseura Viipurin läänissä.

1900-luvun alussa maassa oli noin 30 metsästysseuraa.

1910-luvulla venäläistaustaisista upseereista nimitetty niin sanottu sapelisenaatti suhtautui epäluuloisesti uusien metsästysseurojen perustamiseen. Niinpä vasta itsenäisen Suomen itsenäisyyden alkuvaiheessa saattoivat monet esimerkiksi kennelseuroiksi naamioituneet metsästys- ja ampumaseurat esiintyä avoimesti metsästystä tai ammuntaa harjoittavina yhdistyksinä.

Ajatus koko Suomen kattavasta yhteisestä järjestöstä eli nykyisestä Metsästäjäliitosta, virisi 1900-luvun alussa. Suomen yleinen metsästäjäliitto perustettiin 24.4.1921 Helsingin seurahuoneella yhdentoista metsästysseuran ja seitsemän yksityishenkilön toimesta.

Sortovuosien jälkeen 1920-luvulla oli tiettyä painetta seurojen perustamiseen, mutta seuratoiminnan määrällinen kasvu oli siltikin melko vaatimatonta.

Pälkäneen metsästysseuran entiset puheenjohtajat Antti Rauas ja Tero Kankila seurasivat ammuntoja Kankaanlukon ampumaradalla. Kuva: Eija Vallinheimo

Tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan sata vuotta siitä, kun yksi tuolloin perustetuista seuroista, nykyinen Pälkäneen metsästysseura ry, sai alkunsa.

”100-vuotisjuhlia vietetään 11. lokakuuta Aitoon Honkalassa”, kertovat seuran entiset puheenjohtajat Antti Rauas ja Tero Kankila.

Jäseniä seurassa on edelleen noin 160. Vuosisadan aikana metsästys on muuttunut monella tavoin. Miehet ovat kuuluneet seuraan 70-luvulta lähtien ja muistelevat seuran kulta-aikojen olleen 1980-luvulla, jolloin hirviä oli vielä paljon.

”Nyt haasteena on saada nuoria mukaan toimintaan ja vaarana on seuran ukkoutuminen”, Rauas toteaa.

Allosen mukaan varsinainen seurojen kiihkeämpi perustamisbuumi alkoi toisen maailmansodan jälkeen ja kesti 1960-luvun alkuun. 1960-luvulla metsästysseurojen verkosto kattoi jo lähes koko Suomen.