Tiesitkö, että tasan sata vuotta sitten hirviä oli Suomessa jäljellä vain muutama yksilö

Hirvelle myönnettiin täydellinen rauhoitus jo vuonna 1868, joka oli viimeinen suuri nälkävuosi. Rauhoittaminen elvytti hirvikannan ja luvallinen metsästys käynnistyi vuosikymmeniä myöhemmin. Luvaton metsästys kuitenkin rehotti ja hirvikannan suotuisa kehitys päättyi viimeistään rauhattomiin vuosiin 1914–1918.

Kun hirvikanta oli jo huvennut lähes olemattomiin, päädyttiin vuonna 1923 jälleen hirven täysrauhoitukseen.

Tuolloin rauhoitushankkeessa aktiivisena toimijana oli vastaperustettu Suomen Yleinen Metsästäjäliitto.

Rauhoituksesta huolimatta pelättiin, että hirvikantaa ei saataisi enää pelastettua. Hirvi oli tuolloin jo niin suuri harvinaisuus, että hirven jälkihavainnoista kirjoitettiin lehdissä.

Vuonna 1924 eli tasan sata vuotta sitten sekä MT että Metsästys ja Kalastus -niminen julkaisu kirjoittivat, että opetusministeriölle oli lähetetty anomus 10 000 markan suuruisesta määrärahasta.

Raha oli tarkoitus antaa muutamaa vuotta aikaisemmin perustetun Suomen Yleisen Metsästäjäliiton käytettäväksi, jotta maan hirvikanta voitaisiin pelastaa.

”Kaikki on tehtävä, mikä hirvikannan säilyttämiseksi perikadosta on välttämätöntä”, esityksessä kirjoitettiin.

Rahalla haluttiin säilyttää Parkanon alueella säilynyt hirvikanta. Parkanon metsänhoitoalueen metsänhoitaja oli nimittäin onnistunut metsänvartijoiden avustuksella säilyttämään alueella kuudesta eläimestä koostuva hirvilauman, jota oli saatu valvonnalla kasvatettua muutamaan kymmeneen yksilöön.

Määrärahan avulla laumaa saatiin kasvatettua lisää nopeasti, koska alueelle saatiin järjestettyä rahalla tehokas metsästyksen valvonta. Suojelun seurauksena hirvikanta vähitellen voimistui. Luvallinen metsästys aloitettiin varovasti taas kymmenen vuotta myöhemmin.

Suomessa hirvikanta on eri vuosikymmeninä vaihdellut rajusti. Varovaiset kaatokiintiöt sekä tehostuva vasaverotus johtivat 1970-luvulla miltei räjähdysmäiseen hirvikannan kasvuun. Hirvitutkija Tuire Nygrén kuvaa tilannetta väitöskirjassaan (2009).

”Kannan kasvaessa lisääntyivät hirvien aiheuttamat vahingot liikenteessä, pelloilla ja metsissä. Ne pakottivat hirvikannan säätelystä vastaavat tahot miettimään kannanhoidon tavoitteita.”

Keväällä 1976 Suomen hirvikannalle määriteltiin ensimmäiset alueelliset tiheystavoitteet, joita on jatkuvasti kehitetetty.

Lähteet:

Metsästys ja Kalastus 1924: Metsästys ja kalastus oli Suomen Metsästysyhdistyksen, Suomen urheilukalastajain liiton ja Suomen Yleisen Metsästäjäliiton äänenkannattaja.

Tuire Nygrén väitöskirja (2009): Suomen hirvikannan säätely - biologiaa ja luonnonvarapolitiikkaa