Hirvikannan hallintahimmeli varmistaa eri näkökulmien huomioinnin: ”Yhtälö on aina hankala”

Hirven kaatoa edeltää monivaiheinen ja jopa hieman sekavahko prosessi, jossa hirvikannan verotusta pohditaan monella eri tasolla.

”Syy tähän on se, että on monta tahoa, jotka haluavat vaikuttaa hirvien metsästykseen. Niinpä on pitänyt varmistaa, että prosessi on sellainen, että kaikki pystyvät vaikuttamaan ja olemaan osallisena”, selvittää hirvitalousaluesuunnittelija Joni Saunaluoma Suomen riistakeskuksesta.

Kaiken perusta on hirvieläinten kansallinen hoitosuunnitelma, joka määrittelee suuret linjat. Sen tavoitteena on edistää hirvikantojen säilymistä elinvoimaisina sekä pitää riistavahingot ja -konfliktit hallinnassa. Näiden lisäksi pitää vielä varmistua siitä, että suurpedoille riittää ravintoa ja että metsästyksellekin jää kohtuulliset edellytykset.

Saunaluoman mukaan hirvikannan hoitoon liittyviä keskeisimpiä kysymyksiä on jo pitkään ollut hirvikannan sopiva koko. Hirvien määrä on vaihdellut 1900-luvun alun muutamasta tuhannesta yksilöstä vuosituhannen vaihteen 140 000 yksilön talvikantaan. Suomen hirvikannan koko syksyn 2023 jahdin jälkeen oli noin 84 000 hirveä.

Nykyisin Suomi on jaettu 59 hirvitalousalueeseen. Saunaluoman mukaan hirvitalousalueiden perustamisella haluttiin päästä kokonaisvaltaisempaan hirvikannan hoitoon. Pinta-alallisesti hirvitalousalueet ovat niin suuria, että alueen hirvikanta pysyy alueella koko vuoden. Sekä talvi- että kesälaitumet sijaitsevat siis alueen sisällä. Hirvitalousalueiden avulla voidaan ottaa myös alueelliset erityispiirteet paremmin huomioon. Eri alueet ovat hyvin erilaisia esimerkiksi elinkeinoiltaan, liikenteeltään ja petokannoiltaan.

Ennen kuin tarkat tavoitteet asetetaan, kuullaan laajaa joukkoa eri sidosryhmiä. Tavoitekeskustelun tueksi ja verotussuunnittelua varten Luonnonvarakeskus (Luke) tuottaa hirvieläinten kanta-arviot sekä muut hirvien verotussuunnittelussa tarvittavat tiedot. Havaintotietoja Lukelle tuottavat pääasiassa metsästäjät, jotka metsästyksen yhteydessä kirjaavat ylös hirvihavaintoja.

Alueelliset riistaneuvostot vahvistavat jokaiselle hirvitalousalueelle maaliskuussa omat hirvieläintavoitteet kolmelle vuodeksi kerrallaan. Tänä keväänä kantatavoitteet asetetaan vuosille 2024−2026.

Alueellisessa riistaneuvostossa on edustajat maakuntaliitosta, ELY-keskuksesta, Suomen metsäkeskuksesta ja alueellisesti merkityksellisestä maanomistajajärjestöstä. Mukana on myös kuusi edustajaa alueen riistanhoitoyhdistyksistä. Usein kritisoidaankin sitä, ettei riistaneuvostoissa ei kuulu metsätalouden edustajien ääni.

”Yhtälö on aina hankala. Hirvikanta on kuitenkin jo nyt puolitettu. Jos metsävahingoista ei olisi puhuttu, näin ei olisi varmasti tapahtunut”, Saunaluoma toteaa.

Tällä kertaa tavoitteita asetetaan aiempaa monimutkaisemmassa tilanteessa, sillä hirvikanta on pienentynyt ja vasatuotto pienentynyt. Samalla tiedetään, että suurpetokantojen kannanhoidollinen metsästys ei onnistu lähivuosina.

Vuosittainen verotussuunnittelu hoidetaan riistanhoitoyhdistyksissä. Riistanhoitoyhdistysten tehtävänä on laatia oman alueensa hirvieläinten verotussuunnitelmat 15.4. mennessä.

Hirvitalousaluepalaverissa riistanhoitoyhdistykset kokoontuvat ensin pohtimaan, miten paljon alueelta voidaan ampua hirviä, jotta päästään asetettuun hirvitiheystavoitteeseen. Tämän jälkeen jokainen riistanhoitoyhdistys tarkentaa vielä suunnitelmat omille alueilleen.

Hirveä koskeva pyyntilupa voidaan myöntää yhtenäiselle yli 1 000 hehtaarin maa-alueelle, joka sopii hirven metsästykseen ja jossa hakijalla on oikeus hirven metsästykseen. Tämän vaatimuksen takia lupia hakevat pääsääntöisesti metsästysseurat ja -seurueet.

Huhtikuussa metsästysseuroille pidetään verotussuunnittelutilaisuus, jonka jälkeen metsästäjät hakevat pyyntilupia Suomen riistakeskukselta. Hirvieläinten metsästys käynnistyy vaiheittain syyskuun alussa ja pääsee täyteen vauhtiin lokakuussa.

18.3. klo 11: Korjattu hirvikannan koko syksyn 2023 jahdin jälkeen.