Hirvitiheyttä puntaroidaan kannan kasvattamisen paineessa – maanomistajat jäävät päätöksenteossa sivuosaan

Alueelliset riistaneuvostot kokoontuvat jälleen keväällä päättämään hirvikantaa koskevat tiheystavoitteensa. Tavoitteet ohjaavat maamme hirvikannan suuruutta seuraavan kolmevuotiskauden, sillä Riistakeskuksen myöntämät hirviluvat tähtäävät asetettujen tavoitteiden toteuttamiseen.

Riistaneuvoston rakenne ja kokoonpano on pitkään ollut kritiikin kohteena siksi, että maanomistajan äänivalta ja näkemyksen painoarvo on vähäinen suhteessa siihen, miten merkittävästi asia heihin vaikuttaa. Ainoa taho, jonka elinkeinoon ja toimeentuloon Suomen hirvikannan suuruus suoraan vaikuttaa, on maanomistajat. Kuitenkaan heillä ei asian päätöksenteossa juuri sananvaltaa nykyisellään ole.

Jo etukäteen julkisessa keskustelussa on kuultavissa hirvien määrän lisäämispaine. Yleisölle välitetään mielikuvaa kutistuneesta hirvikannasta. Luken tilastojen mukaan kanta on alempana kuin vuosikymmeniin, mutta se ei tarkoita, että hirvi lajina olisi lähimainkaan vaarantunut. On syytä huomioida, että kanta on edelleen merkittävästi 1970-luvun maltillista tasoa suurempi. Hirviä oli tuolloin 40 000, nyt tuplasti sen.

Petoeläinten lisääntyminen nostaa painetta kasvattaa hirvikannan kokoa. Pedot verottavat erityisesti vasatuotantoa. Hirvikannan nostamisen nähdään myös tukevan metsätaloutta pitkällä tähtäimellä, sillä harvasta hirvikannasta metsästäminen käy liian työlääksi ja harrastuksen houkutus hiipuu. Jotta tulevaisuudessa löytyy hirvipassiin miehiä, naisia ja nuoria, hirvikanta tulee pitää kyllin suurena, jotta metsästyksen mielekkyys säilyy.

Riistahallinnon julkilausuma on, että hirvieläinten kannan koon määrittäminen on kompromissi, jossa on arvioitava monia tekijöitä. Jos halutaan saavuttaa yhteisymmärrys riistahallinnon ja maanomistajien näkemyksissä, edustajien painoarvoa päätöksenteossa tulee yhdenvertaistaa. Alueellisten erojen huomioimisessa on kuultava suuremmalla painoarvolla maanomistajia, joilla on tieto kannan paikallisista vaikutuksista. Samaa paikallistuntemuksen merkitystä olisi korostettava hirvijahtien toteuttamisessa, erityisesti talvilaiduntamisen vaikutusten vähentämiseksi.

Viime syksyn jahdissa omalla alueellani Etelä-Pohjanmaalla hirvikanta oli passista nähtynä aiempaa suurempi, mutta lupamäärä jäi edellisiä vuosia pienemmäksi. Talven mittaan alueelta saadut raportit ja videokuvat laumaksi kerääntyneistä hirvistä eivät metsänomistajaa ilahduta. Hirvilauman asettuminen taimikon liepeille tietää taloudellisia tappioita, menetettyjä kasvun vuosia ja hukkatyötä.