Luken raportti: Hirvituhot voivat maksaa metsänomistajalle pahimmillaan yli 4 400 euroa hehtaarilta

Luken Metsätuhojen kokonaisvaltainen arviointi -raportin tiedot perustuvat valtakunnan metsien 12. inventoinnin (VMI12) tietoihin vuosilta 2014–18.

Noin puolet hirvituhoista tapahtuu mäntytaimikoissa kehitysluokissa kaksi (pienet taimikot) ja kolme (varttuneet taimikot). Koivutaimikot puolestaan ovat niin alttiita hirvituhoille, että vain harva uskaltaa valita uudisalan pääpuulajiksi rauduskoivun.

Luken raportissa arvioitiin mäntytaimikoiden hirvivahinkojen metsän kiertoajan kuluessa aiheuttamat tukkivähennykset. Siinä siis lasketaan, kuinka paljon hirvien vaurioittamia puita joudutaan myymään kuitupuuksi sen sijaan, että niistä saataisiin sahoille päätyvää arvokasta tukkia.

Tukkivähennysten mukaiset taloudelliset tappiot määritettiin erikseen tuoreen ja kuivahkon kankaan mäntytaimikoille. Simulointeja varten Suomi jaettiin kolmeen suuralueeseen. Kullekin suur­alueelle valittiin kaksi paikkakuntaa, joille Motti­ohjelmistolla tehdyt simuloinnit toteutettiin.

Paikkakunnat olivat Etelä-­Suomessa Puumala ja Loimaa, Keski-Suomessa Nurmes ja Kokkola sekä Pohjois-Suomessa Rovaniemi ja Taivalkoski.

Hirvivahinkojen taloudellinen arvo laskettiin kolmelle tuholuokalle, jotka ovat todettavat tuhot, vakavat tuhot ja täystuho.

Tuhojen suuruutta arvioitiin kolmella laskentakorkokannalla, joita olivat kaksi, kolme ja neljä prosenttia. Kahden prosentin korkokannalla laskettuna hirvivahingot ovat suurimmat, koska tällöin metsän kiertoaika on pisin ja laskennallinen tukkipuun menetys suurin.

Pahimmillaan hirvivahingot maksavat Luken laskelmien mukaan metsänomistajalle peräti 4 463 euroa hehtaarilta. Tällöin kyseessä olisivat Puumalassa sijaitsevan tuoreen kankaan varttuneen taimikon vakavat tuhot, kun laskentakorkokanta on kaksi prosenttia.

Kyseinen summa on vaihtelu­välin maksimi. Luken laskelmien mukaan samaisessa taimikossa hirvituhojen arvo olisi alimmillaan 3 678 euroa. Jos samassa taimikossa olisi lievempiä eli todettavia hirvivahinkoja, niiden kustannukset olisivat 2 517–4 156 euroa hehtaarilta.

Jos Puumalassa sijaitseva varttunut taimikko sijaitsisi kuivahkolla kankaalla, vakavien hirvituhojen hintalappu olisi 2 528–3 091 euroa hehtaarilta ja todettavien tuhojen arvo 1 721–2 894 hehtaarilta kahden prosentin laskentakorkokannalla.

Mitä pohjoisemmaksi ja karummalle maaperälle mennään, sitä pienempi on hirvituhojen taloudellinen merkitys. Pienimmillään Luke arvioi hirvituhojen arvoksi vain 0,90 euroa per hehtaari.

Halvimmassa hintalapussa kyse olisi Taivalkoskella tuoreella kankaalla sijaitsevasta varttuneesta taimikosta, jossa olisi todettavia tuhoja ja kun laskennassa käytetään neljän prosentin korkokantaa.

Neljän prosentin laskenta­kannalla harvennuksissa saatavan kuitupuun merkitys tuloissa kasvaa. Hirven syönnistä kärsineestä männyntaimesta voi kasvaa kuitupuuta, mutta ei välttämättä tukkipuuta.

Halvimman hirvivahingon vaihteluväli oli 0,90–265 euroa hehtaarilta. Kyseisessä taimikossa todettavien tuhojen arvo olisi kahden prosentin kannalla laskettuna 801–1 535 euroa hehtaarilta.

Hirvi syö pihlajaa, pajuja, haapaa ja katajaa, ja myös mänty ja rauduskoivu maistuvat sille hyvin. Kuva: Juho Rahkonen

Hirvien aiheuttaman täystuhon kokeneen taimikon taloudellinen kustannus ei Luken laskelmissa ollut aina suurempi kuin todettavien tai vakavien hirvi­tuhojen arvo.

Tämä johtui siitä, että laskennassa otettiin huomioon vain se, mitä uuden taimikon vaatima maanmuokkaus, viljely, varhaisperkaus ja taimikonhoito sekä viivästynyt metsänkasvu tarkoittaisivat euroissa.

Täystuholaskelmissa oletettiin, että uudelleen istutettu taimikko välttyisi hirvivahingoilta. Käytännössä se on epätodennäköistä, mikäli alueen hirvikanta pysyy suurin piirtein samana.

Täystuho tulisi kalleimmaksi Etelä-Suomessa eli laskennallisesti Puumalassa tuoreella kankaalla sijaitsevassa varttuneessa taimikossa. Kahden prosentin korkokannalla täystuhon hinnaksi tulisi 2 952 euroa, neljän prosentin korkokannalla hinta olisi 1 175 euroa hehtaarilta.

Hirvi syö pihlajaa, pajuja, haapaa ja katajaa, ja myös mänty ja rauduskoivu maistuvat sille hyvin.

Jos näitä puulajeja ei ole tarjolla, myös kuusen taimet ja varttuneemman kuusen kuoren alla oleva jälsikerros maistuvat hirvelle.

Myös kuusitaimikkoon voi siis tulla hirvivahinkoja, mutta harvemmin täystuhoa. Sen sijaan varttuneempaan kuusimetsään voi tulla merkittäviä hirvituhoja.

Hirvelle näyttäisi maistuvan erityisesti vastaharvennettuun kuusimetsään kasvamaan jätettyjen, parhaiten kasvaneiden ja ravintopitoisimpien kuusi­puiden jälsi.

Kun kuoreen tulee hirven hampaiden tekemä vaurio, kuuseen leviää nopeasti lahovika, joka estää puun myöhemmän ainespuukäytön.

Harvennetun kuusimetsän vaurioiden mittaluokan voi laskea vaikka niin, että päätehakattavasta kuusikosta saisi 10 000 euroa hehtaarilta ja hehtaarilla olisi 400 kuusenrunkoa. Näin ollen yksittäisen kuusipuun arvo olisi päätehakkuvaiheessa 25 euroa.

Hirvien vuoksi kuusta istutetaan myös kuusenjuurikäävän saastuttamille alueille, mikä aikanaan johtaa laatutappioihin. Tyvilahovaaran takia tällaisilla alueilla pitäisi vaihtaa puulajia ja istuttaa kuusen sijasta koivun taimia – jotka houkuttelevat hirviä.

Kuusta istutetaan entistä enemmän myös männyn kasvupaikoille. Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan kuusen osuus uudistetuista puulajeista on selvästi lisääntynyt. Yleinen olettama on, että tämä johtuu hirvi­vahinkojen välttelystä.

Metsänomistaja voi hakea korvausta hirvieläinten aiheut­tamista metsävahingoista. Korvata voidaan taimikon tai sitä varttuneemman puuston arvon merkittävä aleneminen sekä täydennysviljelyn tai uudelleenmetsityksen kuluja.

Sen sijaan hirvivahinkojen välttelemiseksi istutettujen kuusten heikompi kasvu ja laatutappiot eivät oikeuta hirvi­vahinkokorvauksiin.

Artikkelia varten on haas­ta­teltu Luken erikoistutkijaa Juho Matalaa ja Suomen metsä­keskuksen johtavaa asian­tuntijaa Markku Remestä.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/2024.