Hirvijahtiin lauantaina Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa, muualla Suomessa vasta viikon päästä – näin monta pyyntilupaa on myönnetty

Metsästyskausi 2024–25 käynnistyi vaisuhkosti. Sepelkyyhkyjen metsästys alkoi 10. elokuuta, jolloin viljojen puinnit olivat eteläisessä Suomessa jo täydessä vauhdissa. Kun sänkipeltoja on tarjolla runsaasti, kyyhkyt eivät kokoonnu yhdelle lohkolle ruokailemaan ja metsästys käy haastavammaksi. Kyyhkyjahti jatkuu lokakuun loppuun.

Vesilintujen metsästys alkaa vuosittain 20. elokuuta kello 12. Tänä vuonna haulikkojen pauketta harvensi huoli vesilintukantojen taantumisesta. Sorsastuksen suosio on viime vuosina selvästi laskenut.

Vesilintujahdissa ampumisen saa aloittaa tunti ennen auringonnousua, ja se pitää lopettaa viimeistään tunti auringonlaskun jälkeen, huonolla säällä jo aiemmin. Linnustuksessa samoin kuin kaikessa metsästyksessä tulee luonnollisesti aina noudattaa sitä perussääntöä, että kohde pitää tunnistaa ennen liipasimen puristamista.

Monen itseään kunnioittavan metsämiehen ja -naisen perinteikkäin metsästysmuoto on metsäkanalinnustus. Sekä vesilintu- että kanalintujahdissa on tärkeässä roolissa myös metsästyskoiraharrastus.

Metson, teeren ja pyyn sekä riekon ja kiirunan alueelliset ja lajikohtaiset metsästysajat rajoituksineen vahvistettiin hieman ennen kauden alkua. Kanalintujahti käynnistyy vuosittain 10. syyskuuta.

Suuressa osassa Lappia ja Koillismaata metson ja teeren kannat ovat vahvat, kun taas Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa teerikanta on laskenut merkittävästi.

Etelä-Suomessa teeren ja metson kannat ovat usealla alueella hieman kasvaneet, sen sijaan pyykanta on pienentynyt.

Metsäkanalintujen kannat vaihtelevat vuosittain merkittävästi, mikä otetaan huomioon metsästysajoissa. Esimerkiksi Ylä-Lapin riekkokannat ovat pienentyneet noin puoleen syksyn 2023 huippumääristä. Viime vuoteen verrattuna kanalintujen metsästysajat lyhenivät monin paikoin.

Poronhoitoalueen ulkopuolella ei ole tänä syksynä voimassa olevia karhun kannanhoidollisen metsästyksen poikkeuslupia.

Lieksaan myönnetyt kymmenen karhulupaa menivät jäihin, kun hallinto-oikeus julisti ne luonnonsuojeluyhdistyksen valituksen jälkeen toimeenpanokieltoon.

Poronhoitoalueen sisällä tämän vuoden uudistetut lupakäytännöt ja uusi aluejako aiheuttivat sen, että lupamyynnin alkaessa eteläisen Suomen karhunmetsästäjät olivat kytiksellä Metsähallituksen Eräluvat-verkkokaupan ostoskorissa kuin hipsterit suosikkibändinsä lipunmyyntijonossa. Kun luvat väistämättä loppuivat minuuteissa, moni kiinnostunut jäi ilman.

Karhujahti päättyy, kun kaikki 70 lupaa on käytetty, tai viimeistään lokakuun lopussa.

Metsänomistajia kiinnostaa vuodesta toiseen se, miten paljon hirvikantaa verotetaan. Sopivasta hirvikannan koosta vallitsee jatkuvaa erimielisyyttä sidos- ja eturyhmien välillä. Yksi jakolinja on metsänomistajat vastaan metsästäjät siitä huolimatta, että moni maanomistaja harrastaa metsästystä.

Hirvijahdin ensimmäinen jakso oli Lapissa, Kuusamossa ja Taivalkoskella 1.–20. syyskuuta. Syyskuun alussa muualla maassa aloitettiin hirven, valkohäntäpeuran ja kuusipeuran vahtimismetsästys.

Varsinainen hirven metsästysaika alkaa 5. lokakuuta Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Muualla Suomessa seuruehirvijahdin aloituspäivä on lauantaina 12. lokakuuta. Hirven metsästysaika päättyy koko maassa tammikuun puolivälissä.

Valkohäntäpeuran varsinainen metsästysaika alkoi koko maassa 28.9. ja päättyy helmikuun puolivälissä. Myös metsäkaurista saa metsästää helmikuun puoliväliin asti.

Suomen riistakeskus on myöntänyt tälle metsästyskaudelle 34 007 hirven ja 59 035 valkohäntäpeuran pyyntilupaa.

Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan hirvikanta oli viime metsästyskauden jälkeen noin 84 000 hirveä. Hirvitalousalueille asetetut tavoitteet tähtäävät koko maan tasolla 70 000–90 500 yksilön talvikantaan.

Hirvikannan kasvun seurauksena pyyntilupien määrä nousi tälle kaudelle noin yhdeksän prosenttia. Yhdellä pyyntiluvalla saa kaataa yhden aikuisen tai kaksi vasaa.

Viime vuoteen nähden hirvilupien määrässä oli suhteellisesti eniten kasvua Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. Kaatolupien määrä väheni Etelä-Hämeessä, Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa.

Valkohäntäpeurakanta painottuu vahvimmin Lounais-Suomeen. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa oli viime talvena noin 117 000 valkohäntäpeuraa. Kanta pieneni 11 prosenttia viimevuotisesta, ja laskua oli erityisesti Varsinais-Suomessa, Etelä-Hämeessä ja Uudellamaalla.

Tälle metsästyskaudelle valkohäntäpeuran pyyntilupia myönnettiin noin 16 prosenttia vähemmän kuin viime kaudella. Peurahaittojen vähentämiseksi valkohäntien tihentymäalueilla tavoitellaan edelleen kannan leikkaamista. Osan kannanhoidosta tekevät varsinkin lounaisessa Suomessa yleistyneet sudet ja ilvekset.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 8/2024.