Tie tiivistää tunteet

Puu, puomi tai iso kivi ajoesteenä yksityistiellä. Tahallisesti kaivettu kuoppa keskellä tiellä. Kiista siitä, kuka saa ajaa tietä. Y-risteykseen tahallisesti ajettu lumikasa. Lyömisellä tai ampumisella uhkaamista. Pahoinpitelyä.

Tällaisia tilanteita on nähnyt Oulun poliisi Tero Väyrynen. Näitä kaikkia tilanteita yhdistää se, että niiden juurisyynä on yksityistiehen liittyvä riita.

Monesti tällaiset tilanteet hoituvat, kun poliisi saapuu paikalle ja antaa neuvoja tiekunnan osakkaille. Se voi johtaa esimerkiksi siihen, että puomin laittomasti yksityistielle laittanut ihminen ottaa sen pois.

Väyrynen työskentelee Oulun poliisissa viestintäpäällikkönä, mutta uraan on mahtunut viiden vuoden tutkinnanjohtajan pesti rikostutkinnassa. Viimeksi vuosi sitten hän työskenteli kentällä.

”Meidän näkökulmastamme tieriita on kuin perintöriita, aika lihava sellainen. Riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta. Ihminen on kekseliäs silloin, kun riidellään jostakin asiasta”, Väyrynen sanoo.

Väyrysen mukaan poliisi ei ole oikea viranomainen ratkomaan yksityisteihin liittyviä riitoja, sillä ne ovat yksityisoikeudellisia asioita. Poliisi ei päätä sitä, kuka saa ajaa yksityistietä ja kuka ei. Silti tämäntyyppiset riidat näkyvät sekä rikosilmoitusten että hälytystehtävien taustatekijänä.

”Jos tieosakkailla on riita jostain tiehen liittyvästä asiasta, toinen heistä voi olla täysin vakuuttunut siitä, että toinen on tukkinut tien tahallisesti. Tilanteeseen liittyy monia tunteita. Poliisin näkökulmasta tilanne ei ole niin yksiselitteinen, koska se tarvitsee aina näyttöä siitä, että toinen on tahallisesti tehnyt asian.”

Esteen siirtäminen yksityistieltä vaatisi taajamassa sen, että siitä olisi konkreettista haittaa liikenteelle, kertoo poliisi. Kuva: Jarno Mela

Poliisi kannattaa soittaa paikalle silloin, kun on aihetta epäillä jotain rikosta.

”Esimerkiksi käydään käsiksi toiseen tai vahingoitetaan omaisuutta. Tilanteen osapuolien välillä täytyy olla kärjistynyt. Poliisi ei kuitenkaan lähde siirtämään puuta tai vastaavaa estettä pois, vaikka se estäisi jonkun yksityisen ihmisen matkan teon”, Väyrynen kertoo.

Hänen mukaansa esteen siirtäminen vaatisi taajamassa sen, että siitä olisi konkreettista haittaa liikenteelle.

”Esimerkiksi risteyksessä olevan esteen poliisi toimittaa pois.”

Poliisi ei ole oikea viranomainen ratkomaan yksityisteihin liittyviä riitoja, sillä ne ovat yksityisoikeudellisia asioita, kertoo Oulun poliisin viestintäpäällikkö Tero Väyrynen. Kuva: Paula Tavasti

Miten tiestä tulee niin suuri riidan aihe, että se kärjistyy konkreettisiin tekoihin?

Tieyhdistyksen toimitusjohtaja Simo Takalammi muistuttaa heti alkuun, että lähtökohtaisesti tiekunnissa menee hyvin.

Suomessa tiekuntia on noin 55 000, ja ne hallitsevat noin 370 000:ta kilometriä Suomen tiestöstä.

Silti erimielisyydet tiekunnissa ovat aitoja. Tieyhdistyksen neuvontapuhelimeen tulee hänen mukaansa päivän aikana viisi soittoa, jotka koskevat yksityisteihin liittyviä erimielisyyksiä.

Takalammin mukaan riidan osapuolina on sekä miehiä että naisia.

Yleinen riidan aihe on, mitkä ovat jokaisen tieosakkaan tieyksiköt, joiden mukaan jaetaan tien pitoon ja hallintaan uppoavat kulut. Yksiköinnit lasketaan sen mukaan, kuinka paljon osakas saa hyötyä tiestä eli toisin sanoen käyttää tietä. Raha on siis kiistan aihe.

Tyypillisimmin kiista lähtee Takalammin mukaan siitä, kun tien vaikutusalueelle tulee uusi maanomistaja. Hän voi olla esimerkiksi perintömökin saaja tai etämetsänomistaja.

”Vanhat maanomistajat saattavat haluta pienemmät maksut itselleen. He ovat sen keskenään sopineet aiemmin. Mutta sitten uusi osakas haluaa, että maksut menevät yksiköinnin eli lain mukaan. Vanha jengi, joka on ylläpitänyt tietä 20 vuotta, ei halua että joku uusi ihminen tulee sanomaan, mitä tiekunnassa pitäisi tehdä”, Takalammi kuvaa.

Takalammi kertoo joskus kutsuneensa tällaisia ryhmittymiä junttaporukoiksi.

”Joissakin tiekunnissa on junttaporukoita, jotka haluavat päättää kylän asiat oman tahtonsa mukaan. Naapurit eivät halua ehkä koskea tuohon jengiin pitkällä tikullakaan. Sitten kun uusi maanomistaja menee sorkkimaan tällaista mehiläispesää, soppa on valmis.”

Ylisukupolviset tiekiistat ovat harvinaisia, kertoo Simo Takalammi Tieyhdistyksestä. ”Tie kuitenkin pysyy siinä, vaikka sukupolvet vaihtuvat. Tiedetään että minkä talon kanssa ei haluta olla samaa mieltä”, hän kuvaa.  Kuva: Jarno Mela

Tieriidat johtuvat Takalammin mukaan pohjimmiltaan siitä, että tie on omaa omaisuutta ja elinpiiriä, johon halutaan vaikuttaa.

”Jos omistaa maata, ja sitten tulee joku maanmittari sanomaan, että tähän maallesi rakennetaan muuten tie. Kyllähän maanomistajan mielipidettä silloin kuullaan, mutta jokaisen maanomistajan oikeus rakentaa omalle kiinteistölleen vievä tie on hyvin vahva”, Takalammi sanoo.

Kyse on hänen mukaansa myös sattumasta, joka on heittänyt eri osapuolet saman pöydän ääreen. Omaa naapuriaan ei voi itse valita.

”Ongelmia syntyy siitä, kun erilaiset ihmiset joutuvat pakosta saman pöydän ääreen. Tilannetta pahentaa, jos on valmiiksi tulehtuneet välit jonkun naapurin kanssa.”

Yksi syy kiistoihin voi olla myös ymmärtämättömyys lain tulkinnasta.

”Ajatellaan, että kyllä me täällä tiedämme paremmin lain kuin Helsingin päättäjät.”

Takalammi kannustaa kuitenkin tiekuntia hoitamaan asiat hyvin, sillä kyse on alueen yhteisistä asioista.

”Toisten ihmisten kuunteleminen parantaa tilannetta. Ottakaa laki kauniiseen käteen ja eläkää sen mukaan niin riidat vähenevät huomattavasti”, Takalammi sanoo lempeästi.

Tiekunnissa menee lähtökohtaisesti hyvin, muistuttaa Simo Takalammi. Kuva: Jarno Mela