”Hauki on huikea. Sen pitäisi olla ahvenen sijaan Suomen kansalliskala ja Suomen vaakunassa leijonan tilalla. Hauki on jotenkin jylhä ja komea. Kalevalassakin se on todella merkityksellinen”, Yrjölä pohtii. Kuva: Sanne Katainen
Kuolema voi muuttaa kalan ulkonäön kokonaan ‒ veden kaunottaria piirtävä Sakke Yrjölä näkee sen vuoksi paljon vaivaa
Kuvittaja Sakke Yrjölä on piirtänyt kaikki Suomen kalat. Seuraavaksi on pohjolan kalojen vuoro.Tilaajalle
Lestikala on väritykseltään niin yksinkertainen, että Sakke Yrjölä katsoo mallia tietokoneen ruudulta. Monimutkaisempien kalojen kuvat hän tulostaa malliksi. Kuva: Sanne KatainenSade alkoi iltapäivällä, eikä se hellittänyt millään. Iltaan mennessä Sakke Yrjölä oli niin märkä, että kumisaappaat lotisivat, vaikka hänellä oli päällään mukamas vedenpitävä kelluntahaalari.
Elettiin viime vuoden marraskuuta. Kuvittaja oli saapunut Norjaan narraamaan kalaa malliksi tuleville kalapiirroksille.
Paikallinen kalastusharrastaja ohjasi venettä yli vuonon. Pienessä purtilossa ei ollut edes valoja, kun se puikkelehti suurten laivojen välissä.
Jännityksen lisäksi Yrjölän valtasi toinen, pakottava tunne. Kalastamaan oli lähdetty ennen aamuseitsemää, ja päivä oli jo ehtinyt laskea mailleen.
”Pelkäsin, että rakko repeää, mutta siinä ristiaallokossa ei ollut mahdollista tehdä mitään. En halunnut laskea alleni.”
Rankasta reissusta selvittiin, ja nekin tunnit aaltojen armoilla veivät Yrjölää kohti hänen seuraavaa tavoitettaan: maalata pohjolan kalat ja julkaista niistä kirja vuonna 2030.
Harva kuvittaja on erikoistunut kaloihin, mutta Yrjölä on. Hänen edellinen suurtyönsä on alun perin vuonna 2015 ilmestynyt Suomen kalat -kirja, joka nimensä mukaisesti esittelee kaikki Suomessa esiintyvät kalalajit.
Kun kotimaan vesistöt oli tutkittu, oli aika luovia uusille apajille.
Yrjölän tapa piirtää kaloja ei ole pelkkää työpöydän ääressä istumista. Hän haluaa kalastaa tai olla vähintäänkin vieressä, kun kaloja kiskotaan ylös vedestä.
Yrjölä tahtoo nähdä kalat tuoreina ja ikuistaa ne niin kameran muistiin kuin omaan mieleensä. Näiden muistojen perusteella hän sitten aikanaan piirtää kalat.
Kalojen näkeminen omin silmin mahdollistaa tarkat piirrokset. Voisi Yrjölä piirtää muidenkin ottamien kuvien mukaan, mutta hän on valinnut työläämmän tien.
Kalastusreissulla eväkäs on tärkeää kuvata välittömästi, kun se on nostettu vedenpinnan yläpuolelle. Joidenkin kalojen väritys muuttuu tyystin heti kuoleman jälkeen.
”Tietyistä kaloista sammuvat värit. Niillä on pigmenttisoluja, jotka toimivat sähköllä.”
Kalalla voi esimerkiksi olla hyvin selvästi tumma selkä ja valkoinen vatsa.
”Kun kalaa lyö pampulla ja se kuolee, niin viisi sekuntia, ja kala on ihan tasaisen harmaa.”
”En ole nähnyt mitään niin jylhää ja jyhkeää.”
Yrjölä on käynyt yli kymmenellä kalastusreissulla Norjassa, ja edessä on vielä lukuisia matkoja Pohjolan kalat -kirjaa varten.
”Alussa saimme parikymmentä lajia per reissu. Nyt lajeja on kuvattu jo niin paljon, että viikon aikana on saattanut tulla vain kaksi tai kolme uutta. Jotain kalaa on yritetty saada seitsemän kertaa, mutta ei ole saatu.”
Seuraavan kerran hän on lähdössä Norjaan huhtikuussa.
”Norja on ihmeellinen maa kaikkine eläimineen. Kalatkin ovat aivan käsittämättömiä.”
Yleensä saaliiksi jäävät kalat ovat maltillisen kokoisia, mutta edellisellä reissulla marraskuussa kalastusveneeseen kiskottiin parimetrinen ja satakiloinen pallas. Ikää sillä oli luultavasti noin 40 vuotta.
”En ole nähnyt mitään niin jylhää ja jyhkeää.”
Pallas sai jatkaa matkaansa kuvaamisen jälkeen, sillä se oli hyvässä kunnossa. Sen kaltainen suuri emokala tuottaa 5–7 miljoonaa mätimunaa ja on tärkeä kalakannalle.
Kaikkia kaloja ei voi kuitenkaan palauttaa takaisin veteen. Ongelmaksi muodostuu usein uimarakko, jollainen on esimerkiksi kampeloilla.
”Syvällä uivalla kalalla on paineistettua ilmaa uimarakossa. Kun kalaa nostaa ylös, uimarakko paisuu moninkertaiseksi. Rakko tulee ulos suusta ja puhkeaa. Ei sellaista kalaa voi vapauttaa.”
Hukkaan nämäkään eväkkäät eivät mene, sillä kalastusreissuilla toki syödään runsaasti fisua.
Tähän mennessä Yrjölä on maalannut 150 kalalajista melkein 200 kuvaa. Siinä alkaa kehittyä rutiinia evien ja suomujen ikuistamiseen. Kuvista voi jalostaa kortteja, julisteita tai vaikka puisia avaimenperiä. Kuva: Sanne KatainenKalastuksen ja kalan makuun Yrjölä pääsi jo lapsena kesämökillä, missä ukki opetti kalastamaan ja mummo paistamaan saaliin.
Erityisesti kalojen kimmellys ja värit kiehtoivat Yrjölää.
”Saan fyysisiä hyvänolontunteita, kun näen tietynlaisen värin tai kimmellyksen. Lapsena lempipaikkojani olivat ostoskeskukset kattokruunuineen. Kalojen suomuissa oli samaa värimaailmaa.”
”Kassilohet ovat geneettisiä hirviöitä.”
Myös taiteilu on sukuvika, isovanhemmilta peritty. Kaksi intohimoa yhdistyivät kuitenkin kunnolla vasta vuonna 2008, sitä ennen hän oli piirtänyt kaloja vain satunnaisesti.
Tuolloin työelämä kiristyi, ja sanomalehtiin kuvituksia tehneelle Yrjölälle tarjottiin uusia, epäedullisia sopimuksia. Hän oli tehnyt myös kirjasuunnittelua, mutta silläkin puolella säästökuurit alkoivat rajoittaa työn tekemistä kunnolla.
Samaan aikaan perhepiiriin osui surua ja kuolemaa.
”Silloin päätin, että alan kalastaa enemmän. Ostin veneen, joka on edelleenkin tuossa takapihalla.”
Kalasaaliiden ääressä heräsi kysymys, miksi piirtävä kalamies ei ole aiemmin piirtänyt kaloja. Silloin alkoi Yrjölän uran uusi vaihe kalakuvittajana.
Kevät on edennyt niin pitkälle Helsingissä, että takapihalla talvea viettänyt vene on aika valmistella kesää varten. Sakke Yrjölällä ei ole laituripaikkaa, vaan hän kuljettaa veneen trailerilla sinne, missä kulloinkin haluaa vesille. Kuva: Sanne KatainenTunnistusoppaiden lisäksi Yrjölä on tehnyt Kalankäsittelyn oppaan (Nemo, 2020), jotta suomalaiset voisivat hyödyntää kalaa ruokapöydässään monipuolisesti.
Yrjölä on iloinen, että monelle kalalajille langennut roskakalan maine alkaa hälventyä, mutta suomalaisten kalasuhteessa on yksi suuri ongelma: Norjan lohi.
”Lohen pitäisi kuulua juhlapöytään, mutta nyt siitä on tehty samanlainen arkiruoka kuin makaronilaatikko. Nämä kassilohet ovat hemmetin vaarallisia Norjan omalle lohikannalle. Ne ovat geneettisiä hirviöitä.”
Kyllä Yrjölä ymmärtää, että halpa hinta houkuttelee kalatiskillä, ei kuvittajan tuloillakaan ole varaa maksaa 25 euroa kilosta kotimaista kalaa. Siksi kotona ruokapöydässä onkin itsepyydettyjä Ahdin antimia.
Sakke Yrjölä piirtää välillä oman hahmonsa heijastumaan kalan silmästä, aivan kuten hän näkyy ottamissaan valokuvissakin. Suurimmalta osalta tämä on mennyt ohi, mutta Yrjölän serkku bongasi hahmon eräästä maalauksesta. Kuva: Sanne KatainenKun nyt on puhe kalastuksesta, on artikkelin päätteeksi kerrottava vielä yksi kalajuttu. Ja tämä on aivan tosijuttu.
Yrjölä oli kalastamassa Märketin majakalla Ahvenanmerellä, aivan Suomen ja Ruotsin rajalla. Valokuvauksellisella luodolla saattoi narrata esimerkiksi turskia ja isosimppuja.
Eräänä lokakuisen harmaana päivänä Yrjölän syöttiin tarttui turska. Hän alkoi kelata kalaa rauhaksiin kohti pintaa.
Äkkiä turska pysähtyi ja muuttui todella painavaksi.
”Ajattelin, että siima oli tarttunut johonkin roskaan.”
Yrjölä jatkoi kelaamista ja kiskomista. Lopulta pinnalle alkoi nousta kuplia ja kirkkaassa vedessä erottui jotain vaaleaa. Jotain paljon isompaa kuin turska.
”Vedestä nousi 150-kiloinen halli, jonka suussa turska oli poikittain. Se tuijotti minua ruskeilla nappisilmillään muutaman metrin päästä. Olimme kumpikin ihan yhtä lailla haavi auki.”
Yrjölän voinee julistaa hämmentyneen tuijotuskilpailun voittajaksi, sillä hylje sylki turskan suustaan ja sukelsi takaisin meren syliin.
”Se oli mahtava kokemus.”
Ensin Yrjölä piirtää kalan, sitten hän värittää sen vesiväreillä. Yleensä kalateos valmistuu 3–5 työpäivän aikana, mutta pahimmillaan pelkkään maalaamiseen on mennyt viikko. Kuva: Sanne KatainenSakke Yrjölän Pohjolan kalat -näyttely on esillä Kotkan Maretariumissa 1.4.–31.5.Vihavuoden koskikahvilassa on esillä Sakke Yrjölän ja hänen isoisänsä Yrjö Yrjölän maalauksia viikonloppuisin 1.5.–8.6.Sakke Yrjölä
Sakke Yrjölä on kuvittaja, kalataiteilija ja kalaharrastaja.
Valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun graafiselta osastolta 1997.
Työskennellyt muun muassa graafisena suunnittelijana ja tehnyt kuvituksia esimerkiksi Helsingin Sanomille ja Kalastus-lehdelle. Opetti Taideteollisessa korkeakoulussa 20 vuotta muun muassa käsivarapiirtämistä.
Laatinut Suomen kalat -kirjan (2015/2021) yhdessä Hannu Lehtosen ja Kari Nybergin kanssa.
Tuotantoon kuuluvat myös esimerkiksi Kalankäsittelyn opas (2020) ja kuvitus Sanna Vainikaisen Karppi kaupassa -runokirjaan (2025).
Asuu Helsingissä. Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi poikaa.
- Osaston luetuimmat
