Muistatko, kuka tuttujen laulujen sanoittaja käytti ensimmäisenä salanimeä ja kuka puolestaan oli Emil von Retee?

Musiikkimaailmassa artistinimet eivät ole vain lempinimiä. Niillä rakennetaan uraa, erottaudutaan massasta ja joskus piilotetaan omaa identiteettiä.

Syitä artistinimen valintaan on monia. Oikea nimi voi esimerkiksi tuntua liian arkiselta.

Alkoihan protestilaulaja Antti Hammarbergkin kutsua itseään Irwin Goodmaniksi, jossa yhdistyivät amerikkalaismuusikkojen Irving Berlinin ja Benny Goodmanin nimet. Hanoi Rocksista tunnettu rock-kukko Michael Monroe taas on oikeasti Matti Fagerholm ja iskelmälaulaja Markku Aro oikealta sukunimeltään Puputti.

Täysin keksittyihin artistinimiin lukeutuvat Danny (Ilkka Lipsanen) tai Frederik (Ilkka Sysimetsä).

Suomalaiset lauluntekijät alkoivat käyttää salanimiä 1950-luvulla saadakseen lauluilleen enemmän radiosoittoa. Tiettävästi säveltäjä Toivo Kärki oli ensimmäinen, joka naamioitui salanimen, kuten Kari Aavan, taakse.

"Salanimet hämäsivät toimittajia soittamaan enemmän saman tekijän levyjä. Me alalla olevat tietysti tiesimme, kuka on kukin", sanoittajamestari Vexi Salmi kertoi MTV3:n haastattelussa vuonna 2011. Hänen salanimistään tunnetuin lie ollut Emil von Retee.

Salanimien historia juontaa kuitenkin jo 1920-luvulle, jolloin oopperatähdet tekivät lisätulojen toivossa viihdelevyjä salanimellä ollakseen ärsyttämättä nirppanokkaisimpia oopperan ystäviä.

Osa suomalaisista pop-artisteista on valinnut taiteilijanimekseen oman sukunimensä, kuten Behm-nimellä esiintyvä laulaja Rita Behm ja nykyisin Abreuna tunnettu Anna Abreu. Edellä mainitut myös kirjoittavat nimensä kokonaan isoilla kirjaimilla.

Pelkällä etunimellään esiintyvät esimerkiksi popparit Alma eli Alma Miettinen tai Evelina eli Eveliina Tammenlaakso. Tarpeeksi tunnettu artisti voi esiintyä sujuvasti joko pelkällä etu- tai koko nimellään, esimerkkinä Kirka Babitzin.

Haloo Helsinki! -yhtyeen solisti Elli Haloo (oik. Elisa Tiilikainen) on taas napannut taiteilijanimensä omalta bändiltään.

Lain mukaan artistinimeä ei ole pakollista rekisteröidä: se on usein osa poplaulajan brändiä ja taiteellista identiteettiä.

Artistinimi ei myöskään yksin kuulu tekijänoikeuden piiriin, mutta se voi toimia myös tavaramerkkinä, joka suojaa nimeä kaupallisessa käytössä.

Suomessa tavaramerkki eli tässä tapauksessa taiteilijanimi rekisteröidään Patentti- ja rekisterihallituksessa.

”Taiteilijanimen tulisi olla mahdollisimman yksilöivä ja persoonallinen, jotta sekaannuksia eri henkilöiden välillä ei tule”, Teosto.fi-sivustolla neuvotaan.

Rekisteröidyn tavaramerkin hakeminen voikin epäonnistua, jos nimi ei ole riittävän erottuva tai se on liian yleisluontoinen.

Artistinimen rekisteröimisen esteenä voi myös olla, että se on jo käytössä jollakin toisella. Jos artisti aikoo menestyä kansainvälisesti, hänen kannattaa hankkia kansainvälinen nimisuoja, kuten EU-tavaramerkki.