Kokeilin graavata säyneä: Lopputulos yllätti

Verkostamme nousi loppukesästä yli puolen kiloinen säynävä.

Säyne tai säynävä, kummatkin nimet kelpaavat tuolle pullealle särkikalalle. Verkosta noussut oli kooltaan yli puolikiloinen. Kalassa on on sen verran lihaa, että säyneestä kannattaa tehdä kunnon ruokaa savustamalla tai graavaamalla.

Normaali perkaus, fileille suola-sokeri-jauhotus ja ainakin vuorokaudeksi jääkaappiin. Liha pehmeni mukavasti, ja kun ruotoja osasi varoa, nekin olivat todennäköisesti jo osin pehmenneet graavauksessa.

Maku? Ruisleivän päällä graavi säyne oli siian veroista, ja kun siikaa ei Ahti suonut, säyne sopi hyvin ruokapöytään.

Liekö väärä verkon silmäkoko tai muu, mökkirannasta on kesän mittaan noussut savustamiseen liian pientä lahnaa. Kätevä emäntähän pyöräyttäisi litteistä lahnoistakin jauhettuna kalapullia, jolloin ruodot eivät niin haittaisi.

Paistiahvenet ovat aina tervetulleita pöytään, hauestakin saa riittävällä voimäärällä kunnon syötävää, miksei graavikalaakin. Erään entisen talouslehden jo eläkkeelle siirtynyt kollega ja päätoimittaja kertoi ohjeeksi käyttää haukifileiden paistossa saman verran voita kuin kalassakin on painoa. Kalamies tiesi, mistä puhui.

Lähiruokaa särjestä on ollut tarjolla niin silakkamarkkinoilla kuin kaupan tiskeilläkin.. Rehevöitynyt meri ja järvi kiittävät ekoteosta.

Ruisleivän päälle graavi säyne kävi siinä kuin siikakin. Kuva: Kimmo Lundén

Säilöttynä sopivassa kastikkeessa särki on kuin Itämeren sardiinia, eikö totta?

Särkeä voi syödä monella tapaa: sitä voi paistaa pannulla tai grillata, fileoida ja graavata, tai sitä voi käyttää pihveinä, keittoihin, laatikkoihin ja muihin ruokiin. Särjen syöminen on myös ekoteko, sillä se auttaa vähentämään järvien rehevöitymistä.

Tekoäly kehottaa kypsentämään särjen huolellisesti, koska se voi sisältää loisriskin.