Ikkunat huurussa, yöpaita hiessä ja pää kipeänä – makuuhuoneen huono ilma voi heikentää unenlaatua

Tuntuuko makuuhuoneen ilma jatkuvasti ummehtuneelta? Nouseeko makuuhuoneessa hiki pintaan aina keskellä yötä? Makuuhuoneen sisäilmanlaatua parantamalla voi jopa parantaa unenlaatua, kertoo Hengitysliiton sisäilma-asiantuntija Kirsi Säkkinen.

”Nukahtaminen on yleensä helpompaa hieman viileämmässä, ja vastaavasti unenlaatu kärsii, jos makuuhuoneessa on liian kuuma.”

Asumisterveysasetuksen mukaan asunnon huoneilman lämpötilan pitäisi olla lämmityskaudella 18–26 astetta. Sopiva huonelämpötila lämmityskaudella on Säkkisen mukaan noin 20−22 astetta, mutta ihmiset kokevat lämmön hyvin yksilöllisesti.

Makuuhuoneen lämpötila voi olla hieman normaalia 20–22 asteen huonelämpötilaa viileämpi, Säkkinen lisää.

”Viileä sisäilma koetaan yleensä mukavana hengittää, sillä se on hieman kosteampaa kuin sisäilma korkeassa lämpötilassa. Liian korkea huonelämpötila saa ilman tuntumaan tunkkaiselta ja kuivalta.”

Ilman pitäisi päästä poistumaan asuintiloista keittiön, kylpyhuoneen ja saunan venttiileistä. Liesituuletin on syytä puhdistaa säännöllisesti, jotta ilma vaihtuu. Kuvituskuva. Kuva: Jaana Kankaanpää

Ilmanvaihdolla on suuri merkitys sisäilman laatuun. Säkkinen muistuttaa, että asunnoissa ilmanvaihdon tulee toimia aina.

Ilmanvaihdon tehtävä on poistaa sisäilmasta kosteutta ja epäpuhtauksia, kuten ihmisen hengityksessä tuottamaa hiilidioksidia, ja tuoda raitista ilmaa tilalle.

Jotta ilmanvaihto toimii, asuntoon pitää tulla riittävästi raitista ilmaa venttiilien kautta makuuhuoneisiin ja oleskelutiloihin. Lisäksi ilman tulee poistua keittiön, WC-tilojen ja kylpyhuoneen venttiileistä.

Ilman pitää myös päästä liikkumaan asunnon sisällä tuloilmaventtiileiltä poistoilmaventtiileille. Hyvä tuloilmasuodatus estää ulkoilman epäpuhtauksien kulkeutumisen sisäilmaan.

Sisäilman hiilidioksidipitoisuutta voidaankin Säkkisen mukaan käyttää yhtenä mittarina ilmanvaihdon riittävyyden arvioinnissa. Jos hiilidioksidipitoisuus asunnossa on korkea, kertoo se yleensä huonosta ilmanvaihdosta.

Asumisterveysasetuksessa sisäilman hiilidioksidipitoisuudelle on säädetty toimenpideraja-arvo. Säkkisen mukaan karkeasti voidaan todeta, että hiilidioksidipitoisuus on koholla, jos se asunnossa kohoaa toistuvasti yli 1550 ppm:n.

Hyvin korkeasta sisäilman hiilidioksidipitoisuudesta seuraa väsymystä, päänsärkyä, keskittymiskyvyn vaikeutta ja unenlaadun heikkenemistä.

Korkea sisäilman hiilidioksidipitoisuus voi aiheuttaa väsymystä, päänsärkyä, keskittymisvaikeuksia ja heikentää unenlaatua. Kuvituskuva. Kuva: Kari Salonen

Asunnon perusilmanvaihdon pitää toimia hyvin, jotta makuuhuoneen ilma on raikasta, Säkkinen muistuttaa. Jos asunnossa on painovoimainen tai koneellinen poistoilmanvaihto, makuuhuoneeseen pitää tulla jatkuvasti riittävästi raikasta ilmaa korvausilmaventtiilien kautta.

Jos taas asunnossa on täysin koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto, tulee raikas ilma makuuhuoneeseen ilmanvaihtokanavia pitkin tuloilmaventtiileistä.

Tämän lisäksi tulee Säkkisen mukaan varmistua siitä, että ilma pääsee kulkemaan myös pois makuuhuoneesta. Tämän takia ovien alla pitäisi olla parin sentin rako, ovessa siirtoilmaventtiilit tai ovi raollaan, jotta likainen ilma pääsee kulkemaan makuuhuoneesta ja poistumaan asunnon poistoilmaventtiilien kautta ulos.

”Jos ilmanvaihto ei toimi hyvin, voi myös kosteuspitoisuus nousta makuuhuoneessa turhan korkeaksi, mikä voi näkyä esimerkiksi ikkunan sisäpintaan tiivistyneenä kosteutena”, Säkkinen lisää.