Olohuoneen lintutapetilla muiden taulujen joukossa on yksi Ville Viinikaisen monista Elvis-töistä. Kuva: Johannes Wiehn
Viinikaisten puutalossa on ripustettu tauluja kaikkiin vapaisiin kohtiin aina vessaa myöten – suuressa osassa niistä komeilee Elvis
Perhe Viinikaisen värikäs koti piilottelee rauhallisessa taskussa Kuusankosken Pokinpellolla. Seinät ovat täynnä tauluja, joista iso osa on talon isännän, kuvataiteilija Ville Viinikaisen tekemiä.Tilaajalle
Jaana ja Ville Viinikainen ostivat talonsa vuonna 2009 ja tekivät siihen perusteellisen remontin. Kuva: Johannes WiehnKeltaisessa puutalossa on punaiset nurkkalaudat. Pihatien vieressä seisoo maitolavaa muistuttava Kirja-Kipsa, josta voi hakea kirjoja ilmaiseksi ja tuoda omansa kierrätettäväksi. Pihapuussa sojottaa eläköityneitä mallinukkeja, ja lumiukolle on veistetty puutarhatontun kasvonpiirteet.
Ensihavainnot antavat vihjeitä siitä, että myös talon sisältä voi odottaa yllätyksiä.
Ainakin seiniä koristavat lukuisat taulut. Iso osa niistä on itse tehtyjä, sillä talossa asuu perheineen kuvataiteilija ja kuvataiteen opettaja Ville Viinikainen.
Olohuoneen polkuharmonin päällä on metallipatsaita, öljylamppu ja kuningatar Nefertitin kipsipää. Työpöydän viereen on mahdutettu levysoitin ja vinyylikokoelma. Seinällä on ikoninurkkaus ja lattialla Olavi Viljakaisen lystikäs puuveistos.
”Me emme sisusta”, Ville sanoo. ”Laitamme tavaroita esille sattumanvaraisesti.”
Musta nahkasohva on olohuoneessa siksi, ettei sitä raaski poiskaan heittää. Sohvapöytänä on oranssilla pitsiliinalla peitetty arkku. Tv-tasona palvelee Kymin paperitehtaan palokunnan letkulaatikko.
”Esineitä voisi olla vähemmänkin”, arvelee Villen puoliso, kehitysyhtiö Kinnon assistenttina työskentelevä Jaana Viinikainen.
Vakoiluretki polkuja pitkin
Ville ja Jaana tapasivat vuonna 2003. Ensimmäinen yhteinen koti oli kerrostalossa Kouvolassa. Molemmilla oli kaipuu omakotitaloon, jonka vieressä olisi metsää. Sellaisen etsimistä vauhdittivat esikoisen syntymä ja kuopuksen odotus.
Myynti-ilmoituksia selailtiin sanomalehdistä. Viinikaisten kiikarissa olivat myös raunioituneen villatehtaan viereiset talot, vaikka ne eivät olleet myynnissä.
”Olen tykännyt kierrellä autiotaloja. Tehtaaseen kuuluneisiin asuinrakennuksiin olisi mahtunut asumaan myös meidän ystäväperhe”, Ville sanoo.
Ensimmäisen kerran pariskunta vakoili nykyistä kotiaan tulemalla paikalle polkuja pitkin metsän läpi.
Sisälle he astuivat virallisessa asuntonäytössä. Vastassa oli roikkuvia johtoja ja laiminlyötyjä seinäpintoja. Silti talossa oli sitä jotakin. Myynti-ilmoituksessa ollut hinta tosin tuntui kalliilta neliöihin nähden. Kävi ilmi, että ilmoituksessa oli mainittu vain keskimmäisen kerroksen pinta-ala.
Talokaupat tehtiin vuonna 2009. Seinäpinnat korjattiin, sähköt ja salaojitus uusittiin. Puulattia vaihdettiin ja ulkoseinät maalattiin.
”Keittiö on yhä remontoimatta. Aluksi ei ollut rahaa, ja sitten kun oli, tuli kaikenlaista muuta projektia eteen”, Jaana kertoo.
Viinikaisten talon rakensi hartiapankilla Kymin paperitehtaan työntekijä 50-luvun alussa. Ensi kesänä Ville aikoo huoltomaalata talon. Värit pysyvät nykyisinä. Kuva: Johannes WiehnRauhaisassa taskussa
Koti sijaitsee sokkeloisessa Pokinpellon kaupunginosassa, joka on kuin piiloon ommeltu tasku Kouvolan Kuusankoskella.
”Moni paikkakuntalainen ei ole ikinä käynyt täällä. Taksit eivät välttämättä osaa tulla paikalle, eikä poliisi”, Ville sanoo.
Hän on katsellut Maanmittauslaitoksen tallentamista ilmakuvista, kuinka Pokinpeltoa rakennettiin 50-luvulla.
Viinikaisten talo alkoi nousta olympiavuonna 52; vuosiluku löytyi myös yhdestä seinälaudasta. Valmistumisvuosi oli 1953. Talon rakensi hartiapankilla perheelleen Kymin paperitehtaan paperimies.
Vastapäätä tien toisella puolella on samanlainen talo peilikuvana. Kaksi kaverusta oli rakennustöissä samaan aikaan.
Asuinalueen nimi Pokinpelto tulee siitä, että maat kuuluivat Pokin suvulle, jonka päätalo oli Ruotsulassa viiden kilometrin päässä. Vielä 50-luvulla Pokin isäntä haki pellolta hevosella heinää.
Talon kellarissa on kookas Jukka-uuni, suomalainen keksintö, joka kierrätti klapien lämmittämää ilmaa kanavissa kuin keskusilmastointi. Viinikaiset kokeilivat uunia, mutta se savutti.
”Muurari pyysi laittamaan Jukan umpeen, sillä uunin rakenteissa on puupohjaista materiaalia. Jos se syttyisi, tuli leviäisi roihun lailla kanavia pitkin”, Ville kertoo.
Nykyisin talo lämpenee pörssisähköllä sekä olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen asennetuilla pönttöuuneilla. Katon aurinkopaneelit ovat tähän aikaan vuodesta lumen alla.
Lintutapetti oli ainoa, jonka Viinikaiset hyväksyivät kotiinsa Prisman tapettimallistosta. Kuva: Johannes WiehnArtisteja ja ikoneja
Talon alakerrassa ovat olohuone, keittiö ja vanhempien makuuhuone. Makuuhuoneen yhtä seinää hallitsee kirjahylly ja toista Jaanan vaaterekin värikkäät asut.
Lasten makuuhuoneet ovat yläkerrassa, jonne johtaa punainen portaikko.
Portaikon puolipaneelin yläpuolelle tapetoidun kukkaloiston seasta kurkistaa kulttuurihistoriallisia päitä. Paul Stanley, David Bowie, James Dean, Freddie Mercury ja moni muu. Ne on maalattu kasvojen muodon mukaisesti leikatuille liimapuulevyille.
Portaikon päätyä vartioi liimapuuhun veistetty Marilyn Monroe koko komeudessaan ja oikeassa pituudessaan. Kämmenten mallina olivat Viinikaisen omat kourat.
Liimapuuteoksia löytyy myös olohuoneen seiniltä. Useimmin toistuva artisti kodin tauluissa on Elvis Presley, joka on sekä Villen että Jaanan suuri suosikki.
Olohuoneessa on myös perheen lasten töitä: Sointu Viinikaisen Elvis-taulu ja Veikko Viinikaisen etsaus.
Viime aikoina Ville on innostunut ikonien maalaamisesta sekä kirjomistöistä. Tekstiilitaulujen ympärille hän on rakentanut kehyksiä tuohesta.
”Kiehuvaan veteen upottamalla tuohesta saa käppyrän. Sitten niittaan tuohenpalaset kiinni ja käsittelen ne jänisliimalla.”
Lintutapetille kiinnitetyissä tauluissa on muitakin itse tehtyjä kehyksiä. Materiaaleiksi on valikoitunut niin piikkilankaa kuin riippakoivun oksia.
Tauluja on koko talossa ripustettu kaikkiin vapaisiin kohtiin. Vessassakin niitä on melkoinen kokoelma.
Portaikosta kurkistaa Villen liimapuulevyille maalaamia muusikko- ja taiteilijamuotokuvia. Kuva: Johannes WiehnKanala makuuhuoneen alla
Kellarissa on autotalli, saunatilat ja kanala. Kanoja siellä ei enää ole. Ne asustelivat Viinikaisilla yli viisi vuotta kesät talvet.
”Yksi tuttuni riensi ihastelemaan kanoja, mutta perille päästyään hän oli vähällä oksentaa. Itse me olimme tottuneet alakerran kanalan hajuun”, Ville kertoo.
Kanat otettiin lapsille kotieläimiksi, sillä koirat ja kissat eivät käyneet allergioiden takia eikä salamanterien sukuisissa aksolotleissa ollut hoivattavaa: Sulo ja Pena vain kyyhöttivät akvaariossaan. Kanala sijaitsi aika tarkalleen Villen ja Jaanan sängyn alapuolella. Kukon kiekumiseen herättiin kuudelta, joskus jo kolmelta.
Parhaimmillaan kanoja oli parikymmentä. Ensin Hy-Line Brown -rotuisia, joilta oli jalostettu hoivavietti pois.
Sitten iittiläisiä maalaiskanoja. Niistä tuli lasten kavereita, joita syliteltiin ja joille uskottiin murheet.
Kanalan menoa oli hauska seurata. Julmuus tosin hirvitti, kanat kun ovat kiusaamisen mestareita.
”Viimeinen kukko, Keksi nimeltään, oli omaa tuotantoa. Kukkopoikana se ei kelvannut isälleen, se ei saanut nukkua orrella eikä syödä pihalla. Se ei oppinut edes kiekumaan eikä noukkimaan jyviä”, Ville muistelee.
Isoveljet pahoinpitelivät Keksiä niin, että sen heltta repesi. Mutta kun isäkukko vietiin pölkylle, sai poika tilaisuuden. Keksi oppi vähitellen kiekaisemaan ja pitämään jöötä.
”Vanhana sitä taas kiusattiin. Mutta kiusaamisten välissä se eli.”
Perheellä on vielä päättämättä, minkälainen keittiö tulisi remontissa vanhan tilalle ja säästetäänkö osa vanhaa keittiötä vai ei. Kuva: Johannes WiehnElämäntapana taide
Naapurin portaiden alla asustelee kesäisin rantakäärme, ja talvisin hän ruokkii metsäkauriita. Pokinpellolla vierailee välillä kettuja, mäyriä, susia ja hirviä. Luonnon lähellä siis ollaan.
Muutama vuosi sitten Ville Viinikainen maalasi hirvi-ihmisiä: ihmisvartaloita, joilla on hirvenpää. Maalaukset hän antoi äänitysstudion omistajalle ja sai vastavuoroisesti ilmaista levytysaikaa.
”Elän opettajanliksalla ja suosin oravannahkakauppaa. Omista töistä on vaikea pyytää hintaa”, sanoo Viinikainen, joka myös kirjoittaa, säveltää, soittaa, laulaa ja keikkailee.
Hän hengittää taidetta mutta yrittää pysytellä poissa taidemaailmasta. Silloin, kun hän ei luo, hän lueskelee sängyllä.
Viinikaiset ystävineen ovat olleet monena vuonna järjestämässä poikkitaiteellista Jättömaa-festivaalia. Ensi kesänä tapahtumaa ei tule, sillä Villellä on muita suunnitelmia.
”Rakennan telineet, rapsuttelen vanhan maalin pois ja maalaan ulkoseinät uudelleen.”
3 x kotirauha
Mikä on kodissanne parasta?
Ville: ”Sijainti ja oma rauha. Ei tunnu siltä, että asuisi kaupungissa.”
Jaana: ”Suojassa oleva piha, jossa saa touhuta.”
Mikä on lempipaikkasi?
Ville: ”Sänky tai sohva, lueskelupaikat.”
Jaana: ”Keittiön pöydän äärellä ystävien ja lasten kanssa.”
Seuraava remontti?
Ville: ”Ensi kesänä ulkoseinien maalaus.”
Jaana: ”Keittiötä pitää vielä suunnitella.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 2/2024.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
