

Argupentit on Radio Dein uusi ohjelma, joka ottaa kantaa yhteiskunnallisiin ja kirkollisiin kysymyksiin satiirin keinoin. Ohjelmaa juontavat tietokirjailija ja tuore pappi Ville Kormilainen ja pitkän linjan pastori Teuvo V. Riikonen.
Heidän suustaan lähtee niin lennokkaita heittoja, että kuuntelija saa samaan aikaan sekä nauraa että hämmentyä, jopa punastua.
Satiirille tyypillistä onkin liioittelu, kärjistäminen, karnevalisointi ja jopa shokeeraaminen. Näillä keinoilla pyritään nostamaan esiin esimerkiksi yhteiskunnallisia ongelmia.
Radio Dei on valtakunnallinen kristillinen radiokanava, joka on nykyään myös podcasteja, videopodcasteja ja liveradiota tarjoava suoratoistopalvelu.
”Terve yhteisö tai instituutio kykenee myös nauramaan itselleen.”
Radio Dein päätoimittajan Kai Kortelaisen mukaan Argupentit-ohjelman tarve nousi siitä, kun kristinuskosta ja kirkosta tehdään paljon huumoria sekulaarilla puolella. Kirkollisista piireistä ja kristillisestä mediasta satiiri kuitenkin puuttuu lähes kokonaan.
”Minusta terve yhteisö tai instituutio kykenee myös nauramaan itselleen. Uskonnollisuus ja huumori tarjoavat keinoja nostaa vaikeitakin asioita tikun nokkaan, niillä on jopa yhteisöjä hoitava ja tervehdyttävä vaikutus.”
Avaussarjan otsikko kuului näin: Jos menet kukkakauppaan, tiedät, että siellä on kukkia ja kenkäkaupassa kenkiä. Mutta jos menet tuomiokapituliin, niin mitä sieltä saa?
Varsin hyvä kysymys, sillä harva kirkosta erkaantunut tietää, mikä on tuomiokapitulin tehtävä.
Jakeleeko tuomiokapituli tuomioita? Joku voi miettiä, onko siellä töissä tuomareita? Tai mustapukuisia ja kalmanhajuisia tyyppejä? Näin juontajat avaavat tuomiokapituliin liittyviä mielikuvia.
Juontajat heittävät, että tuomiokapitulissa vallitsee hiljaisuuden ja pelon henki.
Näin he tulevat sanoneeksi ääneen monen papiksi aikovan pelon tuomiokapitulissa järjestettävästä ordinaatiopubliikista, jossa teologeja tentataan kysymyksillä, joita ei tiedä ennakkoon.

Perjantaina 1.5. julkaistavassa podcastissa perataan uhriutumisen kulttuurin syitä. Etenkin sosiaalisessa mediassa ihmiset saattavat loukkaantua monenlaisista asioista.
Aikaisemmin sarjassa on puitu muun muassa turkulaisessa kirkossa järjestettyä 190 euron illallista. Sarjan arkistosta löytyy myös poikkeuksellisen revittelevä jakso otsikolla: ”HS löysi Saatanan”. Itse jakso ei kuitenkaan kerro paljoakaan Helsingin Sanomien eräästä artikkelista, vaan siinä jutellaan sitä, miten hyvin kirkolla menee.
Kirkko ja uskonto nousevat juontajien mukaan yhä useammin mediaotsikoihin.
Juontaja Teuvo V. Riikonen antaa ajankohtaisen esimerkin, miten kirkolla pyyhkii hyvin.
”Kun valtakunnan syyttäjä jatkoi oikeusprosessia, niin sehän tarkoitti sitä, että joudutaan kaatamaan puuta, jotta saadaan monistettua paperia lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että metsäyhtiöidenhän pörssikurssit ovat olleet hyvässä tapissa.”
Esimerkki viittasi Päivi Räsäsen raamattukäräjiin, jossa Korkein oikeus tuomitsi hänet sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Jakeleeko tuomiokapituli tuomioita? Onko siellä töissä mustapukuisia ja kalmanhajuisia tyyppejä?
Moni varmasti miettii, voiko tällaista ohjelmaa tehdä. Tätä pohtiville Kortelainen haluaa sanoa näin:
”Mietin itse, mitä Jeesus tekisi vastaavassa tilanteessa. Jeesus viljeli vertauksissaan valtavasti absurdeja ja koomisiakin elementtejä. Matteuksen evankeliumissa on kohta, jossa Jeesus kysyy, kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi.”
Kortelainen paljastaa ohjelman poikineen sekä myönteistä että kielteistä palautetta. Piispoilta ei ole palautetta postilaatikkoon kuulemma ropissut.
”Sarjaa on luonnehdittu söpöksi, liikuttavaksi ja erinomaisen oivaltavaksi”, Kortelainen kertoo kuuntelijoiden palautteesta.
Ohjelma sopii sellaiselle kuuntelijalle, joka ei ole Kortelaisen mukaan ”tosikko”. Pitää kuulla lauseiden välissä oleva huumori ja karrikointi sekä toisaalta suhteuttaa jutut asiayhteyteensä.