Video: Veli-Matti Kannosto käynnisti Natsi-Saksaa palvelleen vaijerikaivurin – ”Siinä oli omat askareensa”

Weserhütte-kaivuri seisoo Ilmajoen Koskenkorvalla ylväänä kuin aikansa monumentti. Syysaurinko värjää ruosteisen pinnan kauniiksi. Jos tämä konevanhus osaisi puhua, se voisi kertoa värikkään ja vaiherikkaan tarinan.

Veli-Matti Kannosto on mieltynyt raskaisiin maansiirtokoneisiin. Yksi kokoelman harvinaisuuksista on natsi-Saksan armeijalta takavarikoitu vaijerikaivinkone.

Historiallinen kaivinkone makasi pitkään pusikossa entisen koneistamohallin takapihalla, kunnes viime kesänä koskenkorvalainen Kannosto päätti käynnistää Mercedes-Benzin nelisylinterisen moottorin yli vuosikymmenen jälkeen.

“Käynnistämisessä oli omat askareensa. Ensin piti ruikkia öljyä imusarjaan, että männät tiivistyvät. Sen jälkeen ruiskutuspumppuun piti saada naftaa ja startti pyörimään. Näiden toimenpiteiden jälkeen kone lähti käymään”, Kannosto kertaa.

Weserhütte-tehdas perustettiin vuonna 1844, ja se alkoi valmistaa kaivinkoneita 1900-luvun alussa. Kuva: Johannes Tervo

Kannosto on puuhannut koneiden kanssa pienestä pitäen. Hän seurasi jo lapsena, kuinka paappa teki koneremontteja pajallaan. Myöhemmin hänestä tuli kolmannen polven konepajayrittäjä.

Kannosto alkoi 1990-luvulla kerätä maansiirtokoneita. Konekokoelma sisältää muun muassa 1950-luvulta peräisin olevat Caterpillarin 40-tonnisen puskutraktorin, harvinaisen kaavinvaunun, Fiat-telatraktorin sekä Tournadozerin pyöräpuskukoneen.

Hän on kunnostanut myös autoja ja moottoripyöriä, mutta kymmenien tonnien painoisissa koneissa on jokin erityinen viehätyksensä.

“Raskaiden koneiden laittaminen vaatii erikoistyökaluja ja kovaa uskoa. Kai sitä voi kutsua jonkinlaiseksi geenivirheeksi, että ryhtyy tällaiseen. Mutta ovathan nämä hienoja ja jykeviä”, Kannosto tunnelmoi koneiden ääressä.

Kannostolle koneet merkitsevät enemmän kuin pelkkää rautaa. Hän on kartoittanut koneiden historiaa, tekniikkaa ja entiset omistajat. Keräily on hänelle tapa säilyttää muistoja ja tarinoita.

Eläkkeellä olevan konepajayrittäjän Veli-Matti Kannoston konekokoelma on kasvanut mittavaksi vuosikymmenien saatossa. Kuva: Johannes Tervo

Weserhütte-kaivurin tarina on osittain hämärän peitossa. Koneen tarkka valmistusvuosi ei ole selvillä, mutta Kannosto sanoo sen osuvan 1930-luvun puoliväliin.

Saksalainen Weserhütte-tehdas perustettiin vuonna 1844, ja se alkoi valmistaa kaivinkoneita 1900-luvun alussa. Yritys kasvoi merkittäväksi konevalmistajaksi ja tuli osaksi Saksan aseteollisuutta toisen maailmansodan aikana.

Tehdas valmisti tykkejä ja panssaroituja ajoneuvoja, minkä vuoksi se joutui liittoutuneiden pommitusten kohteeksi ja monet työntekijät saivat surmansa.

Toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet takavarikoivat tehtaan. Kannoston omistama Weserhütte päätyi tiettävästi liittoutuneiden ylijäämävarastoon, josta se huutokaupattiin ja kuljetettiin laivalla Pohjanmaalle. Kaivuri oli pitkään Vaasan vesipiirin käytössä.

Kone myytiin 1960–70-lukujen vaihteessa isokyröläiselle urakoitsijalle vesipiirin huutokaupasta, mutta se jäi käyttämättömänä hiekkakuopan penkalle vuosikymmeneksi. Myöhemmin eräs romukauppias osti koneen mutta ei myynyt sitä Kannostolle.

Veli-Matti Kannosto on kokeillut Weserhüttea tositoimissa, mutta enempi käyttö vaatisi vaijerikoneiston remonttia. Kuva: Johannes Tervo

Kone painui vuosiksi unholaan. Vuonna 1995 Kannosto sai ilmoituksen, että Ilmajoen Könnin romuliikkeessä oli nähty kiinnostava kaivinkone.

“Menin katsomaan heti, ja siellähän sama kone seisoi. Romuliikkeen omistaja aikoi laittaa sen pillillä paloiksi ja myydä romuraudaksi. Onneksi ehdin ostaa koneen, ja nyt se on seissyt tässä pihalla kolmekymmentä vuotta”, Kannosto muistelee.

Weserhütte on täysin mekaaninen kaivuri. Hydrauliikan sijaan kauhan ja puomin liikutteluun käytetään vaijereita ja vinssiä. Koneessa on kaksivipuohjaus, joka oli 1930-luvulla moderni ominaisuus.

Kannosto saa usein vinkin myytävistä vanhoista koneista. Vuonna 1996 hän hieroi kauppoja Marion 7400 -jättikaivurin 16 tonnia painavasta kauhasta, mutta kaupat jäivät toteutumatta.

“Ainahan mieli tekisi hommata uutta. Katson joka päivä huutokauppasivuja, mutta järki sanoo nykyisin, että älä enää osta.”

“Tämä on melekoonen ajettava. Toivottavasti entisaikojen kaivurikuskeilla oli pumpulia korvissa”, hän naurahtaa. Kuva: Johannes Tervo

Kaavivaunun hän löysi kauhajokelaiselta turvetyömaalta käyttämättömänä. Suomessa ainutlaatuinen kone tuotiin aikoinaan Turkista Suomeen. Koneen renkaissa on avaamattomat venttiilit ja valunappulat tallella.

“Kolmessa kumissa on alkuperäiset paineet. Kun paikallinen yrittäjä Jari Mäki täytti 60 vuotta, meinasin päästää pulloon ilmaa ja antaa lahjaksi. Jari on niin kova Amerikka-mies, että aito illinosilainen ilma vuodelta 1956 olisi ollut varmasti mieluinen lahja.”