Mikko Saarainen piirtää nykyään vain tietokoneella. Nopeita luonnoksia hän saattaa välillä tallentaa muistivihkoon käsin. Kuva: Sanne Katainen
Mikko Saarainen tekee työtä, jolla vain harva tienaa elantonsa
Mieluisat työtehtävät ovat Mikko Saaraiselle tärkeämpää kuin paksu lompakko. Perheellistyminen on kuitenkin tuonut oman rajansa pihistelyyn.Tilaajalle
Piirtäjän työpöytä on olohuoneessa. Mikko Saaraisen puoliso on lapsen kanssa kotona, joten hyvät kuulokkeet ovat työrauhan edellytys. Toisaalta pienen lapsen elämässä on ihan eri tavalla läsnä tällä tavalla. Kuva: Sanne KatainenToisia ei saa matkia.
Se oli lapsuudessa Mikko Saaraisen ja hänen isoveljensä tärkein sääntö, kun he tarttuivat kyniin ja paperiin.
Vaikka moni tenava piirsi mallista sarjakuvalehdistä tuttuja hahmoja, veljesten papereille sai syntyä vain omia ideoita ja hahmoja.
”Meidän mielestämme oli huijausta piirtää mallista. Ehkä se auttoikin kehittämään omaa tyyliä ja hahmoja”, Saarainen pohdiskelee nyt.
Ei ole mikään ihme, että Saarainen innostui piirtämisestä jo lapsena. Isoveljen lisäksi myös perheen isä oli kova piirtämään, vaikka hänen työpöydällään syntyi sarjakuvien sijaan huonekalusuunnitelmia ja teknisiä piirroksia.
Noin nelivuotiaana Saarainen sai lahjan, joka piirsi suuntaviivat hänen elämälleen. Kummitäti tilasi vielä lukutaidottomalle muksulle lahjaksi Aku Ankan.
”Silloin tajusin, että joku piirtää näitä. Päätin, että joskus se olisin minä.”
Aku Ankan lisäksi Saarainen luki paljon eurooppalaista sarjakuvaa. Asterix, Tintti ja Lucky Luke muodostuivat suuriksi suosikeiksi.
”Vaikka ei saanut matkia muita, ne ovat varmasti vaikuttaneet omaan tyyliini.”
Vuosien varrella maailma karaisi nuorta taiteilijaa ja muistutti, että harva suomalainen elättää itsensä sarjakuvapiirtäjänä. Oli keksittävä muita asioita, joilla pankkitilille kilahtelisi rahaa edes suhteellisen säännöllisesti.
Niin Saarainen päätyi opiskelemaan graafista suunnittelua.
Luennoilla oli välillä vaikea keskittyä, joten Saarainen piirteli vihkoonsa kaikenlaista. Erään kerran mieleen pälkähti omituinen sanayhdistelmä: käpylehmipojat.
Yhdyssanasta alkoi syntyä ideoita, jotka Saarainen tallensi sarjakuvastripeiksi. Hän tiesi, että Sarjis 2009 -kilpailun ilmoittautuminen oli pian päättymässä, joten hän ähersi kiireesti kasaan noin 30 strippiä.
”Ajattelin, että minulla voisi olla mahdollisuuksia, vaikka lähdin mukaan hätäisesti ja myöhässä.”
Ja niinhän siinä kävi, että Käpylehmipojat nappasi voiton kotiin. Juuri AMK:sta valmistunut Saarainen päätti hyödyntää palkintosumman unelmiensa tavoitteluun.
”Päätin, että yritän tehdä leipäni kuvittajana ja sarjakuvaa siinä samalla.”
Käpylehmipojat alkoivatkin vuonna 2010 ilmestyä Maaseudun Tulevaisuuden Kantri-kuukausiliitteessä, ja ovat ilahduttaneet lukijoita tähän päivään saakka.
”Tämä on vähän rankkaa, mutta silti palkitsevaa.”
Nykyään suurin osa Saaraisen töistä on tilattuja kuvituksia. Hän on tehnyt töitä esimerkiksi lehdille, Punaiselle ristille ja Alkolle. Valion maitotölkkiin hän suunnitteli kerran keväisen kuosin.
”Elätän itseni tällä, mikä sinällään ei ole huono juttu. Tämä on todella mukavaa hommaa ja aika marginaaliala sekin. On aika harvinaista, että kuvituksilla pysyy leivässä.”
Työelämässä Saarainen on keskittynyt hauskojen asioiden tekemiseen, vaikka se tarkoittaisikin pienempää tilipussia ja joistain asioista karsimista.
Se oli tosin helpompaa silloin kun hän oli sinkku. Silloin vuorokausirytmi kääntyi ympäri ja ruokaostoksissa saattoi pihistellä.
Nykyään viihtyisässä kerrostaloasunnossa Lahdessa majailevat myös puoliso sekä juuri yksi vuotta täyttänyt tytär, joten aivan askeettiseksi ei enää voi heittäytyä.
”Ennen pystyi ostamaan vaikka vain kananmunia ja puuroa. Perheellistyminen tuo omanlaisia velvoitteita.”
Mikko Saarainen ikuisti lapsensa kirjasarjansa toiseen osaan sankarinimellä Ulpukka Urhea. Kuva: Sanne KatainenTilaustöiden ja sarjakuvien lisäksi Saaraisen työpöydällä syntyy nykyään myös lastenkirjoja. Barbaari-Ari-sarjan toinen osa ilmestyi syyskuussa, ja parhaillaan hän työstää ensi vuonna ilmestyvää kolmatta osaa.
Lastenkirjan aukeaman viivapiirrokset syntyvät viidessä arkipäivässä, minkä jälkeen kuvitus viimeistellään väreillä ja varjostuksilla. Yhteensä työ vie 7–8 päivää.
Piirtäessään Saarainen jakaa aukeaman 25 samankokoiseen ruutuun. Kun hän täyttää viisi ruutua päivässä, hän pysyy aikataulussa.
Kirjoissa lukijan täytyy johdattaa Barbaari-Ari läpi sokkeloiden ja etsimistehtävien. Tekstiä on vähän, yksityiskohtaisia piirroksia sitäkin enemmän. Runsaiden kuvitusten esikuvina ovat olleet Mauri Kunnas ja Richard Scarry.
Lastenkirjasarjan idea lähti Mikko Saaraisen mieleen putkahtaneesta nimestä Barbaari-Ari. Se kuulosti hauskalta ja hahmon ympärille voisi luoda kokonaisen fantasiamaailman. Kuva: Sanne KatainenSokkelokirjat eivät suinkaan ole Saaraisen ensimmäinen julkaisu lapsille, vaan vuonna 2014 ilmestyi hänen ensimmäinen lastenkirjansa.
”Petyin, kun se ei ollutkaan niin hyvä. Minulle tuli piirtämiskriisi, ja pidin kymmenen vuoden tauon.”
Nyt kriisi on kuitenkin selätetty, ja Barbaari-Arien tekeminen on tällä hetkellä Saaraiselle mieluisin työtehtävä, vaikka kustannussopimuksen mukanaan tuomat aikarajat tuntuvatkin hieman kireiltä. Etenkin kun yksityiskohdat tuntuvat kirja kirjalta muuttuvan runsaammiksi.
”Unelmoin koko ajan kirjasta, joka ei olisi Barbaari-Ari vaan jotain muuta. Tämä on vähän rankkaa, mutta silti palkitsevaa.”
Vauvavuoden aikana harrastukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Legoilla rakentelu sujuu onneksi kotona. Kuva: Sanne KatainenLopuksi on vielä palattava Saaraisen ja hänen veljensä sääntöön: ei saa matkia.
Tekoäly on Saaraisen mukaan selkeästi jo syönyt työmarkkinoita kuvittajilta. Tavallaan Saarainen ymmärtää firmoja, sillä ei kaikkia kiinnosta, onko yhtiön sisäisen viestinnän kuvitus ihmisen vai tekoälyn tekemää.
”Kuvittamisesta tulee enemmän käsityömeininkiä. Tämä on kohta kuin sepän ammatti.”
Saarainen ei kuitenkaan ole liian huolissaan. Hän uskoo ihmisten jatkossakin arvostavan nimenomaan ihmisten tekemää kuvitusta. Etenkin lastenkirjoissa se on tärkeää.
”Kuvittaminen on itseilmaisua. Se on eri asia kuin algoritmi matkimassa muita.”
Mikko Saarainen
Kotoisin Vääksystä, asuu nykyään Lahdessa.
Opiskellut graafista suunnittelua Kymenlaakson AMK:ssa. Valmistui 2009.
Voitti Sarjis 2009 -kilpailun Käpylehmipojat-sarjakuvalla. Se on ilmestynyt Kantrissa vuodesta 2010 lähtien.
Julkaissut tänä vuonna lastenkirjat Barbaari-Ari rosvojahdissa ja Barbaari-Ari kummituslinnassa (Otava). Sarjan kolmas osa ilmestyy ensi vuonna.
Perheeseen kuuluvat puoliso ja yksivuotias lapsi.
Harrastaa liikuntaa, frisbeegolfia, legoilla rakentelua, sienestämistä, kalastamista ja ulkoilua.
Kolmas Barbaari-Ari ilmestyy vuonna 2026. Kuva: Sanne KatainenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
