Tuli kannattaa sytyttää puupinon päältä, sillä silloin puu palaa puhtaammin ja hiukkaspäästöt jäävät pienemmiksi. Kuva: Johannes Wiehn
Polttopuihin liittyy sitkeitä harhaluuloja ‒ erityisesti yksi voi olla jopa hengenvaarallinen
Koivu on polttopuiden ykkönen, mutta muita puulajeja väheksytään turhaan.
Klapivarasto käden ulottuvilla kuulostaa houkuttelevalta, mutta asiantuntijoiden kanta on selvä: asuintiloissa saa säilyttää kerralla vain yhden käyttökerran verran puuta. Kuva: Jaana KankaanpääTaloudellisuus, omavaraisuus ja varautuminen sekä tunnelman luominen ja ympäristömyötäisyys ovat syitä, joilla suomalaiset perustelevat kotinsa lämmittämistä puulla. Bioenergia ry:n toimialapäällikkö Hannes Tuohiniityn mukaan taustalla varmasti vaikuttavat myös kulttuuriset syyt.
”Puulämmityksen katsotaan vahvasti kuuluvan suomalaiseen elämäntapaan.”
Tuttuudestaan ja perinteikkyydestään huolimatta elää klapeilla lämmittämisestä paljon harhakäsityksiä.
Esimerkiksi klapien säilyttämisen sisätiloissa käden ulottuvilla saattaa houkutella monia, mutta sekä Tuohiniitty että nuohoojamestari Tapio Lehtimäki tyrmäävät ajatuksen.
”Tulisijan läheisyydessä ei saa säilyttää klapeja eikä muuta palavaa, tulisijasta lentänyt kipinä on sytyttänyt tulipaloja”, Lehtimäki toteaa.
”Se on paloturvakysymys, mutta klapeissa voi myös olla itiöitä ja hometta”, Tuohiniitty korostaa.
Klapien säilytykseen ei sovellu asuintilojen ulkopuolellakaan mikä tahansa paikka.
Kuivassa autotallissa säilytetyt klapit ovat ylimääräistä palokuormaa, jos kotona syttyy tulipalo. Kosteassa kellarissa säilytetyt kalpit eivät taas pysy välttämättä riittävän kuivana käyttöä varten. Pelastuslaki kieltää myös rakennuksen räystään alla klapien kuivattamisen ja säilönnän.
Avainasemassa on Tuohiniityn mukaan säilytysolosuhteiden ilmavuus. Klapit säilyvät käyttökelpoisina ulkoilmassa jopa useita vuosia, kunhan ne suojataan sateelta ja ilma pääsee vaihtumaan.
Sitkeimmin puulämmittäjien keskuudessa vuodesta toiseen elää käsitys koivusta polttopuiden kiistattomana ykkösenä. Tosin kuin ajatellaan, ei Tuohiniityn mukaan koivu kuitenkaan ole lämmityspuiden yksiselitteinen voittaja.
”Pelkän koivun polttaminen ei välttämättä ole parasta. Sekapuu poltto usein vähentää noen kertymistä pinnoille ja savukaasun nokipäästöjä, sillä eri puulajien palaminen keskenään aikaansaa todennäköisesti täydellisemmän palotapahtuman”, Tuohiniitty kertoo.
Asiantuntijat arvelevat koivun olevan monelle houkutteleva vaihtoehto juuri energiasisältönsä perusteella. Innossa piilee kuitenkin mahdollisuus törsäilyyn: Puuta lykätään takkaan paljon, vaikka vähempikin riittäisi.
”Usein jää huomioimatta pesään ladonnan yhteydessä pienemmän määrän tarve. On selvää, että takka lämpiää enemmän koivulla, kun laitetaan sama määrä, kun sekapuuta”, Lehtimäki kertoo.
Lehtimäki on toiminut nuohoojana yli 40 vuotta, ja vaikuttanut Nuohousalan Keskusliitossa parikymmentä vuotta. Hän on myös vetänyt puunpolttoiltoja tulisijojen lämmittämisestä kiinnostuneille, joissa samat teemat kiinnostavat vuodesta toiseen.
Keskustelua esimerkiksi puukilon energiasisällöstä viriää osallistujien keskuudessa Lehtimäen mukaan lähes aina.
”Usein kysytään, että ’pitääkö punnita puut, kun laittaa takkaan?’. Ei tarvitse punnita, kunhan vain sisäistää ajatuksen. Kun puu palaa puhtaasti, sitä tarvitaan vähemmän ja energia takka lämpisi silti riittävästi lämmön ylläpitämiseen.”
”Usein kysytään, että ’pitääkö punnita puut, kun laittaa takkaan?’. Ei tarvitse punnita, kunhan vain sisäistää ajatuksen.
Eri näkemyksiä siitä, kannattaako puut latoa takkaan pysty- vai vaaka-asentoon, liikkuu myös paljon. Tähän Lehtimäki esittää hyvän nyrkkisäännön.
”Jos tulisijassa on arina, silloin ladotaan vaakaan. Jos kyseessä on esimerkiksi vanha pönttöuuni, jossa arinaa ei ole, kannattaa puut latoa joko pystyyn tai vaakaan. Jos puut laitetaan vaakaan, kannattaa yksi klapi asettaa alle poikkisuuntaan. Näin alle jää palamista parantava ilman kulku.”
Siitä, kannattaako tuli sytyttää ladotun pinon päältä vai alta, ovat asiantuntijat yhtä mieltä: Päältä sytytys on parempi, sillä silloin puu palaa puhtaammin ja hiukkaspäästöt jäävät pienemmiksi.
Osassa talouksista tulisija lämpiää klapin sijaan pelletillä. Tuohiniityn mukaan todellista kilpailutilannetta klapien ja pelletin polton kesken ei aina kuitenkaan synny, sillä monesti samassa laitteessa niitä ei voi yhtä lailla polttaa.
Jos tulisijaa ei ole alun perin suunniteltu pelletin polttamiseen, on pelletinpoltto Lehtimäen mukaan niin sanotuissa taloustulisijoissa, kuten takoissa, kamiinoissa, liesissä ja kiukaissa, jälkiasennuksen vaativia lisäominaisuus.
”Kun tulisija on suunniteltu klapille, silloin on hyötysuhteen näkökulmasta taloudellisempaa käyttää klapeja”, hän kertoo.
Puhtaasti energiasisällön kautta tarkasteltuna kuivissa klapeissa ja pelleteissä on asiantuntijoiden mukaan suunnilleen yhtä paljon energiaa kiloa kohden.
”Pelletti on tiiviimpää, joten kuution säkki sisältää noin tuplasti enemmän energiaa, kuin pinokuutio klapia”, Tuohiniitty toteaa.
”Klapit ovat tuotettua energiasisältöä kohti kalliimpia tämän hetken säkkipelletin hintatasolla, jos klapin hinta toimitettuna on noin yli 75 euroa irtomottia kohden.”
Tulisijassa poltetavan materiaalin sanelee Lehtimäen mukaan myös niin kutsuttu CE-merkintä, joka osoittaa, että valmistaja vakuuttaa tuotteen läpikäyneen vaaditut tarkistukset ja se täyttää sitä koskevat EU:n direktiivien vaatimukset.
”Kaikki uudet tulisijat pitää olla CE-merkitty ja käyttöohjeessa pitää olla merkintä testatuista polttoaineesta”, Lehtimäki kertoo.
”Jos on tulisijaa ei ole CE-merkitty testatuksi pelleteillä , ei siinä saa polttaa pellettiä.”
Esimerkiksi vanha säästeliään lämmittäjän ajatus siitä, että polttamalla kosteaa puuta pienellä vedolla saataisiin tuli palamaan kauemmin ja lämmittämään pitempään, on Lehtimäen mukaan onneksi jo historiaa.
Lehtimäen mukaan nykyään tulisijan käyttäjät ovat yhä kiinnostuneempia ja valmiita kuutelemaan vinkkejä. Virheistä opitaan ja tapoja ollaan valmiita muuttamaan, mikä näkyy myös suoraan nuohoojan työmaalla.
Esimerkiksi vanha säästeliään lämmittäjän ajatus siitä, että polttamalla kosteaa puuta pienellä vedolla saataisiin tuli palamaan kauemmin ja lämmittämään pitempään, on Lehtimäen mukaan onneksi jo historiaa.
”Näin hormit ovat todella nokiset, hyötysuhde on todella heikko ja jopa nokivalkean eli hormissa leimahtaneen tulen vaara kasvaa.”
Kokeneen nuohoojan vinkki on ytimekäs: ”Polttakaa puhdasta ja kuivaa puuta, tulisija ei ole roskanpolttouuni.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
