

Useat suomalaiset tulevat rikkoneeksi lakia pinotessaan klapeja kuivumaan. Todennäköisesti monet tietämättään.
Halkopino minkä tahansa rakennuksen seinustalla rikkoo pelastuslakia, sillä se kieltää säilyttämästä helposti syttyvää materiaalia ullakolla, kellarissa, rakennuksen alla tai sen välittömässä läheisyydessä.
Merkitystä ei ole sillä, ovatko klapit asuinrakennuksen vai vajan seinustalla tai mistä materiaalista rakennus on tehty – eikä edes sillä, missä rakennus sijaitsee ja ovatko klapit kuivia vai märkiä.
Vanhempi asiantuntija Ilpo Leino Suomen pelastusalan keskusliitosta SPEKistä kertoo, että lainsäätäjä on joutunut ”menemään lavealla pensselillä” ja niputtanut siksi kaikki rakennukset yhteen.
Yhtä kaikki, tarkoituksena on etupäässä vaikeuttaa tuhopolttajien toimintaa ja suojella ihmishenkiä.
”Puut ovat suojassa räystään alla, mikä valitettavasti on kuumille palokaasuille erinomainen paikka nousta räystäälle ja ullakolle. Se on siis välitön reitti rakennuksen sisään.”
Leinon mukaan esimerkiksi roskispaloissa on nähty, miten myös tiilijulkisivusta palo lähtee hyvin eteenpäin yläpohjaan.
”Rakennusten tiiliseinissä oli lisäksi ikkunoita, jotka hajoavat kuumuudessa ja tarjoavat tulelle reitin sisälle.”
Moni varmasti ajattelee tässä kohdassa, että monet klapipinot seinustoilla ovat mökeillä kaukana vakituisesta asutuksesta. Tuhopolttajia luulisi siellä olevan harvassa, ja kuivumaan asetetut polttopuutkin lähes aina kosteita.
Leino on toista mieltä.
”Pessimisti ajattelee, että sitäkin suuremmalla syyllä puupino kannattaa sijoittaa turvalliselle etäisyydelle rakennuksista. Pöpelikössä pääsee rauhassa puuhastelemaan. Lisäksi etäisyydet ovat mökeillä pitkiä, joten rakennus palaa varmasti kivijalkaan ennen palokunnan saapumista.”
Hän lisää, että myös seinustan kosteat puut kuivuvat jossain vaiheessa ja helpottavat tihutöitä. Parempi siis siirtää ne suosiolla lukittuun puuvarastoon kuivumaan.
Pakkokeinoja on kaksi, jos halkopino ei siirry seinustalta pois.
Leinon mukaan paloviranomaisten pitäisi puuttua asiaan nähdessään halkopinoja rakennusten seinustalla, mutta into ja keinot tarttua asiaan vaihtelevat varmasti paikkakunnasta toiseen.
Viranomainen tekee määräaikaistarkastuksia omakotitaloihin, ja usein ne hoidetaan tiedottamalla ja asukkaalle toimitetulla omavalvontalomakkeella. Jos lomaketta ei palauta, seurauksena voi olla perinteinen palotarkastus.
Puutteet paloturvallisuudessa kirjataan palotarkastuspöytäkirjaan, jossa asukkaalla on mahdollisuus tulla kuulluksi.
Pakkokeinoja on kaksi, jos halkopino seinustalla ei kehotuksista huolimatta poistu.
”Paloviranomainen voi siirrättää puupinon jollakulla toisella ja periä kustannukset asukkaalta. Myös sakkorangaistus on mahdollinen, mutta niin pitkälle tarvitsee mennä äärimmäisen harvoin.”

Leinon mukaan herätteenä toimii, kun jotain on sattunut omalla asuinalueella. Onnettomuuksista oppiminen on sinänsä hyvä asia, mutta jollekin se voi tarkoittaa äärimmäistä tragediaa.
Halkopino seinustalla on myös taloudellisesti iso riski, koska tulipalon sattuessa vakuutuskorvausten määrää voidaan alentaa tai pahimmassa tapauksessa evätä kokonaan.
Klapit kannattaa siis siirtää kuivumaan muualle, mutta minne?
”Jokainen metri rakennuksesta poispäin, on hyvä asia. Kahdeksan metriä on jo erinomainen matka, sillä sellaiselle etäisyydelle naapurista voi jo rakentaakin”, Leino kertoo.
Mitä lähempänä rakennuksia puupino tai -vaja sijaitsee, sitä enemmän on tarpeen varautua.
”Puuvajaan voi asentaa palamattoman seinän gyprockista tai muusta sopivasta materiaalista. Asuinrakennuksen suunnassa se estää palon suoran leviämisen.”
Lisäksi Leino vinkkaa suuntaamaan puuvajan lipan asuinrakennuksesta poispäin, mikä ohjaa palokaasuja turvallisempaan suuntaan.
Yksi turvallisuutta lisäävä asia on hänen mukaansa helposti toteuttavissa ja palvelee monella tasolla, myös mökeillä.
”Valotunnistimet puuvajan luona helpottavat omaa liikkumista ja yhtä lailla ehkäisevät omalta osaltaan, ettei kukaan kutsumaton kulkija lähde raapimaan siellä tulitikkuja.”