Lounais-Hämeen Rastin Venla-joukkueiden aloittajat Mikkelissä 2025. Vas. Siiri Julkunen (1-joukkue), Susanna Rokka (3-joukkue), Merja Myllys (4-joukkue) ja Anu Maltari (2-joukkue). Kuva: Merja Myllyksen kotialbumiMerja on osallistunut Venlojen viestiin kuudella vuosikymmenellä – katso nostalgiset kuvat vuosien varrelta
Merja Myllys suunnisti jo ensimmäisessä Venlojen viestissä ja jälleen kerran huomenna Kotkassa.TilaajalleLuonnonvarakeskuksen tutkija, Jokioisilla asuva Merja Myllys aloitti suunnistamisen 28.12.1974.
”Menin Riihimäen Suunnistajien karttalenkille ja tiesin heti olevani suunnistaja.”
Vuonna 1978 Kuoreveden Hallissa juostiin historian ensimmäinen Venlojen viesti, ja 16-vuotias Merja oli mukana. Ikää oli juuri riittävästi.
Siitä se lähti: ensin 13 kertaa RiSun riveissä ja sen jälkeen Lounais-Hämeen Rastin Venla-joukkueissa. Huomenna Myllys juoksee Kotka-Jukolassa 39. Venlojen viestinsä.
Jukola-viikonloppu on ollut hänelle kesän tärkein tapahtuma pian viisi vuosikymmentä.
”Opiskeluaikanakin lähdin harjoitteluun ulkomaille vasta, kun Jukola oli juostu.”
16-vuotias Merja Myllys juoksee maaliin kaikkien aikojen ensimmäisessä Venlojen viestissä kesällä 1978. Kuva: Merja Myllyksen kotialbumiPoissaoloille on ollut painava syy, joko oma tai lasten sairaus ja kerran pikkuveljen häät. Toipilaanakin hän on usein paikan päällä.
”Jos joskus olen katsonut kisat kotona, olen vetänyt patjan tv:n ääreen ja torkkunut siinä. Ihmeesti sitä yöllä havahtuu, kun kärki tulee vaihtoon.”
Opiskelija Merja Myllys Riihimäen Suunnistajien väreissä Valkeala-Jukolassa 1983. Kuva: Merja Myllyksen kotialbumiMyllys, 64, korostaa olevansa kunto- eikä kilpasuunnistaja.
Nykyään hän käy harvoin lenkeillä. Vuosikymmenten aikana hankittu pohjakunto ja lihasmuisti riittävät ihmeen pitkälle, kun käy iltarasteilla, talvella hiihtämässä ja kesällä möyrii maata sekä töissä että kotipuutarhassa.
Luken Jokioisten toimipaikalla työskentelevä Myllys tutkii turvemaiden viljelyn ympäristöhaittojen vähentämistä. Turvemaatutkijan taustasta on hyötyä myös suunnistamisessa.
”Kun ylittää soita, tietää, mihin pitää astua.”
”Kun ylittää soita, tietää, mihin pitää astua.”
Mieluisinta juoksumaastoa hänelle on kangasmaasto, mutta kaikkea on koettu.
Viime vuonna Mikkeli-Jukolassa rata oli erityisen rankka. Hän ei muista, että olisi aikaisemmin joutunut käyttämään osuuteensa kahta tuntia.
”Housuntakamukset olivat kurassa alamäkien takia ja kynnenaluset mullassa ylämäkien takia. Kädet pihkaantuivat, kun joutui ottamaan tukea puista.”
Onneksi vaatetus on laadukkaampaa kuin takavuosina. Merja aloitti kilpailemisen itse ommelluissa lakkanailonhousuissa. Seuraavana asuna olivat tuulihousut seuran väreissä.
Pihtileimasimista siirryttiin 90-luvun lopulla sähköiseen leimaukseen.
”Kartoissa oli aluksi mittakaavana 1:15 000, nykyään 1:10 000.”
Lounais-Hämeen Rastin seura-aktiivi Jyväskylä-Jukolassa 1997. Kuva: Merja Myllyksen kotialbumiMyllyksen vahvuuksiin kuuluu tarkka kartanluku. Isä opetti hänelle aikoinaan karttamerkkejä RUK:n kurssijulkaisun mustavalkoisesta suunnistuskartasta.
Keskittyminen ei saa herpaantua. Kerran hän ei kisakeskusta lähestyessään huomannut helppoa rastia tien vieressä. Yleisömeren edessä hän juoksi viimeiseltä rastilta vastavirtaan ja haki leiman edelliseltä. Siitä tuli viiden minuutin pummi.
”Sama ääni huusi yleisön joukosta kahteen kertaan, että hyvä Merja.”
Silmään osunut oksa on ollut isoin haaveri.
”Nilkkaa en ole koskaan nyrjäyttänyt, risukossa juoksen sen verran varovasti.”
”Kaatosateesta huolimatta pesupaikalla oli iloinen puheensorina.”
Myllys arvelee, että hänen suurimmat ansionsa suunnistajana ovat olleet seuratyössä. Lounais-Hämeen Rastissa hän on ollut vähän kuin toiminnanjohtaja, vaikka sellaista virkaa ei ole ollut.
FIN5-suunnistusviikon järjestäminen oli niin uuvuttava urakka, että sen jälkeen hän vähitellen luopui seuran vastuutehtävistä.
Eri vuosien Jukola-viikonlopuista mieleen ovat jääneet äärisäät mutta ennen kaikkea valtavaksi kasvaneen osallistujajoukon yhteishenki.
2006 Salossa oli korventavaa hellettä. Vuonna 1981 Kytäjä-Jukolassa ja 2016 Lappeenrannassa satoi kaatamalla.
”Pesupaikalla oli silti iloinen puheensorina.”
Suunnistajalla riittää tavaraa. Merja Myllys Jyväskylän Jukolassa 1997. Kuva: Merja Myllyksen kotialbumiMyllyksen mielestä ei suotta sanota, että Jukolan tunnelma on ainutlaatuinen. Joskus teltassa yöpyi koko kuusihenkinen perhe, vaikka omissa ja lasten tavaroissa oli melkoinen roudaaminen.
”Kun seisoo väkijoukossa ja tuntee kuuluvansa siihen, niin onhan se upeaa. Varsinkin nuorempana olin tunnelmasta aivan ekstaasissa.”
Koko viikonlopun hienoin hetki hänestä on miesten ensimmäinen vaihto, kun otsalamppujen jono lähestyy maalialuetta. Sitä ennen hän ei malta lähteä nukkumaan.
Ensi vuonna Jukola kisataan Vuokatissa, ja siellä Merja Myllys saa 40 osallistumiskertaa täyteen.
”Jos jaksan vuoteen 2028, sitten olen ollut ensimmäisessä ja 50. Venlojen viestissä. Se vähän kutkuttaisi, jos vain pysyn terveenä ja juoksukuntoisena.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
