Leila kertoo ruokahalunsa vähentyneen laihdutuslääkkeen myötä. Liian pitkistä ateriaväleistä aiheutuu pahoinvointia. Tältä näyttää hänen nykyinen lautasmallinsa. Kuva: Leilan kotialbumi
Leila karisti kiloja nettilääkärin määräämällä laihdutuslääkkeellä – Kelan ylilääkäri varoittaa chat-lääkäreistä
Yhä useampi saa reseptin lihavuuslääkkeeseen etävastaanotolla. Selvitimme, voiko ylipainoa hoitaa tapaamatta lääkäriä kasvokkain.Tilaajalle
Laihdutuslääkkeitä osti viime vuonna lähes 108 000 suomalaista. Valtaosa maksoi reseptilääkkeet omasta kukkarostaan. Kuva: Aino SaarikiviEtelä-Savossa asuva Leila hakeutui yksityiselle painonhallintaklinikalle marraskuussa 2025. Painoindeksin mukaan hän oli sairaalloisen ylipainoinen.
Kyseinen klinikka on yksi Suomen suurimmista yksityisen terveydenhuollon palveluntuottajista.
Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi Leila esiintyy jutussa vain etunimellään. MT on nähnyt Leilan kyseiset potilaskirjaukset.
Leila on kahden lapsen äiti ja käy vuorotöissä. Hän kertoo raskauden tuoneen 30 kiloa lisää, minkä jälkeen paino on jojoillut edestakaisin. Hän kokeili erilaisia dieettejä, mutta paino nousi aina takaisin kuurin lopettamisen jälkeen. Suklaalevy meni illassa.
Leila sanoo pohtineensa pari vuotta avun hakemista ylipainoonsa.
”Huomasin, että työterveydessäni on painonhallintaan erikoistunut yksikkö. Käynnit piti maksaa itse. Yrityksellä oli tarjolla vain etäaikoja, lähivastaanotot olivat Helsingissä.”
Lääkärin videovastaanotto kesti tunnin. Sitä ennen oli puolen tunnin hoitajan tapaaminen puhelimitse, sillä etäyhteydet eivät toimineet.
Lääkäri kartoitti perusteellisesti Leilan painohistoriaa ja elintapoja ja määräsi tälle reseptin semaglutidivalmisteeseen.
”Lääkäri sanoi, että lääke ei ole oikotie onneen vaan pitää itse osata huolehtia ruokarytmistä.”
Leila kertoo laihduttaneensa lääkkeen avulla 16 kiloa vajaassa puolessa vuodessa. Makeanhimo hävisi. Nykyisin hän syö suklaalevystä pari palaa eikä enää koko levyä.
”Tavoite on päästä normaalipainoon ja käyttää lääkettä pari vuotta.”
Leilaa harmittaa, että laihdutuslääkkeisiin liittyy ennakkoluuloja ja että niistä puhuminen on yhä tabuaihe.
”Yksi nainen kertoi Instagramissa laihduttaneensa 30 kiloa. Ihmiset onnittelivat häntä, mutta kun selvisi, että paino oli pudonnut lääkkeen avulla, kommenttien sävy muuttui kielteiseksi.”
”Tavoite on päästä normaalipainoon ja käyttää lääkettä pari vuotta.”
Ylen tutkivan journalismin toimitus MOT ja Helsingin Sanomat ovat kertoneet tapauksista, joissa laihdutuslääkettä käytetään muutaman kilon karistamiseksi tai joissa lääkäri määrää lääkkeen näkemättä potilasta lainkaan.
Lääkäriliiton professiovalvontaneuvosto käsitteli 11.5. laihdutuslääkkeiden määräämistä, sillä kaksi sen jäsentä halusi nostaa asian käsittelyyn. Professiovalvontaneuvosto tarkastelee muun muassa lääkärin eettisten ohjeiden noudattamista.
Lääkäriliiton toiminnanjohtajan Janne Aaltosen mukaan osa etävastaanottoa tarjoavista, painonhallintaan keskittyneistä klinikoista toimii asianmukaisesti.
Asianmukaista toiminta on hänen mukaansa silloin, kun lääkkeen lisäksi annetaan esimerkiksi elintapaohjausta ja seurataan lääkehoitoa pitkäaikaisesti.
”Ei niin, että määrätään resepti ja sanotaan heipat, eikä nähdä potilasta edes kameran välityksellä. Potilaan ja lääkärin täytyy sitoutua siihen, että ylipainon hoito vaatii pitkäaikaista hoitoa ja seurantaa.”
Lääkäriliitto aikoo tiedottaa omissa viestintäkanavissaan sitä, ettei se hyväksy edellä kuvattua toimintatapaa. Liitto harkitsee myös etälääketieteen suosituksen päivittämistä. Suositus ohjaa etälääkäreiden toimintaa.
”Kysymys asianmukaisesta etävastaanottotoiminnasta ei koske vain laihdutuslääkkeitä vaan esimerkiksi masennus- ja adhd-lääkkeitä. Tällaiset lääkkeet vaativat ehdottomasti jatkohoitoa ja seurantaa.”
Lihavuuden hoitoon ja painonhallintaan käytettävien lääkkeiden käyttö on kasvanut 2020-luvulla voimakkaasti, selviää Kelan tutkimusblogista.
Vuonna 2025 lihavuuslääkkeitä osti jo melkein 108 000 suomalaista, ja niiden käyttö kasvoi 43 prosenttia vuoteen 2024 verrattuna. 93 prosenttia potilaista maksoi lääkkeet omasta pussistaan.
Tyypillinen lihavuuslääkkeen käyttäjä on keski-ikäinen nainen. Eniten lihavuuslääkkeitä ostavat eteläisessä Suomessa ja pääkaupunkiseudulla asuvat.
Sairausvakuutuksesta korvattiin viime vuonna lihavuuslääkkeiden käyttöä 6 miljoonalla eurolla, mikä oli 7 prosenttia lihavuuslääkehoitojen kokonaiskustannuksista. Kaikkiaan Kela-korvauksen piirissä olevia lihavuuslääkkeitä osti 17 000 henkilöä, ja korvauksia niistä maksettiin noin 10 000 henkilölle.
Tällä hetkellä Kela-korvausta voi saada vain Mysimba- ja Saxenda-nimisiin lihavuuslääkkeisiin, jos tietyt kriteerit täyttyvät.
Yksityisillä lääkäriasemilla lihavuuslääkkeitä määrätään huomattavasti enemmän kuin julkisella puolella. Viime vuonna yksityisellä sektorilla kirjoitettiin kaksi kolmasosaa (62 prosenttia) lihavuuslääkeresepteistä.
Sokerivero kannustaisi Kelan johtavan ylilääkärin mielestä vähentämään suklaan ja karkkien syömistä. Kuva: Aino SaarikiviPainoklinikka oy on yksi lihavuuteen keskittyneistä suomalaisista klinikoista, jotka tarjoavat video- ja puhelinvastaanottoaikoja muun muassa painonhallintaan erikoistuneille lääkäreille ja ravitsemusterapeuteille.
Osa lihavuusklinikoista tarjoaa myös lähivastaanottoaikoja.
Janne Aaltosen mukaan lääketieteen opinnoissa ei voi erikoistua painonhallintalääkäriksi. Lääkäreillä on kuitenkin oikeus käyttää sellaista nimikettä, mihin he katsovat hankkineensa pätevyyden.
Painoklinikka-yritystä luotsaa ylilääkäri André Heikius, joka on koulutukseltaan yleislääkäri ja toiminut aiemmin Suomen lihavuuslääkärit ry:n toiminnanjohtajana.
Heikiuksen mukaan on sattumanvaraista, missä päin Suomea saa hoitoa ylipainoon.
”Potilaat kertovat meille, että joillakin alueilla lihavuuden hoitoon pääseminen on vaikeaa tai jonot ovat pitkiä. Meille hakeutuu potilaita, jotka haluavat hoitoa erityisesti lihavuuden hoitoon perehtyneiltä lääkäreiltä, sekä niitä, jotka kokevat, etteivät ole saaneet riittävää apua muualta.”
Heikius näkee etävastaanotot tärkeäksi keinoksi parantaa lihavien hoitoon pääsyä.
”Etäpalvelut voivat tutkimusten mukaan esimerkiksi parantaa hoidon saatavuutta myös etäisillä alueilla, vähentää painostigmaan liittyvää kynnystä hakeutua hoitoon sekä helpottaa seurantaa”, hän sanoo.
Heikius sanoo, että Painoklinikan lääkärit arvioivat jokaisen potilaan tilanteen yksilöllisesti, ohjaavat tarvittaessa potilaan hakeutumaan muualle lähivastaanotolle ja vastaavat myös sen seurannasta. Joillekin potilaille lääkkeet ovat tärkeä keino ylipainon hoidossa.
“Seurannan pitää sisältää lääkärin seurantakäyntejä. Se voi myös sisältää hoitajan tai muun terveydenhuollon ammattilaisen yhteydenottoja, laboratoriokokeita ja muita tutkimuksia sekä tarvittaessa ohjauksen lähivastaanotolle.”
Kelan johtava ylilääkäri Janne Leinonen muistuttaa, että usein paino nousee takaisin lihavuuslääkkeen lopettamisen jälkeen. Kuva: Suvi-Tuuli KankaanpääKelan johtavan ylilääkärin Janne Leinosen mukaan lääketeollisuus hyödyntää tilannetta, jossa ylipaino on lisääntynyt. Kehittyvissä maissa on nyt enemmän ylipainoisia kuin alipainoisia lapsia. Lääketeollisuus hyödyntää tilannetta siten, että tietoisuutta lihavuuden aiheuttamista sairauksista lisätään ja näin kasvaa myös lääkkeiden käyttö.
”Nyt on kehitetty uusia lääkkeitä, jotka vaikuttavat olevan tehokkaita. Media on ollut osaltaan synnyttämässä myönteistä mielikuvaa lihavuuslääkkeistä esimerkiksi julkaisemalla juttuja rantakuntoon pääsemisestä lääkkeiden avulla.”
Leinonen muistuttaa, että tutkimusten mukaan valtaosalla lihavuuslääkkeiden käyttäjistä paino palaa takaisin lähtöpainoon, kun lääkkeen käyttö lopetetaan. Ihmisten elintavat eivät näytä muuttuvan lääkehoidon myötä.
Leinonen näkee chat-lääkäreiden toiminnan lääketieteellisesti vastuuttomaksi, sillä niihin liittyy ylilyöntien riski. Yleensä chat-lääkärit keskittyvät lähinnä lihavuuslääkkeiden määräämiseen.
Chat-lääkäri tarkoittaa sellaista lääkärin vastaanottoa, jossa käynti toteutetaan etänä verkon chat-keskustelussa.
”Lihavuuslääkkeen määrääminen ilman vastaanotolla tehtyä punnitusta tai kliinistä tutkimusta on epäasiallista. Terveydenhuollossa ei voi valitettavasti luottaa ihmisen omaan väitteeseen painostaan. Tarvitaan mahdollisimman objektiivisia tietoja hoitopäätösten tueksi.”
”Vastuu jää potilaille siitä, riittääkö etäkäynti vai tarvitseeko hän muuta hoitoa. Näin ei pitäisi olla, että potilas joutuu ottamaan vastuun hoidostaan.”
Joissakin tilanteissa voi Leinosen mielestä olla riittävää, että lääkäri perehtyy aiempien lääkäreiden kirjauksiin ja määrää niiden perusteella lihavuuslääkkeen, mikäli potilas on hiljattain punnittu vastaanotolla.
”Lihavuuslääkkeen määrääminen ilman vastaanotolla tehtyä punnitusta tai kliinistä tutkimusta on epäasiallista.”
Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Janne Aaltonen puolestaan katsoo, ettei potilasta tarvitse lähtökohtaisesti punnita laihdutuslääkettä määrättäessä, sillä lääkärin on voitava luottaa potilaan ilmoittamaan tietoon.
Kelan johtava ylilääkäri Leinonen toivoo tutkimusta siitä, minkä verran lihavuuslääkkeillä säästetään sairaanhoidon kustannuksissa.
”Lihavuuden hoito maksaa Suomelle yhteensä 3 miljardia euroa vuodessa. Mutta vaikka yhteiskunta investoisi 500 miljoonaa vuosittain lihavuuslääkkeisiin eli Kela-korvattavuutta lihavuuslääkkeisiin laajennettaisiin, ei 3 miljardin summaa saisi kokonaan nollattua.”
Kelan Janne Leinosen mielestä lihavuutta pitäisi hoitaa kokonaisvaltaisemmin kuin vain lääkkeillä. Yhteiskunnassa pitäisi ehkäistä lihavuuden syntyä. Esimerkiksi sokerivero, joka koskisi limsoja, karkkeja ja keksejä, voisi hänestä olla järkevä ratkaisu.
”Meidän ei pidä hyväksyä tilannetta, jossa jo lapset syövät lihavuuslääkkeitä”, Leinonen sanoo.
Terve Paino ry:n tuoreen kyselyn mukaan 60 prosenttia suomalaisista haluaisi Suomeen sokeriveron. Tutkimuslaitos Verianin toteuttamaan kyselyyn vastasi 1 023 ihmistä.
Virvoitusjuomaverotusta porrastettiin huhtikuussa siten, että sokeripitoisten juomien kustannuksia nostettiin enemmän kuin sokerittomien juomien.
Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on sokeriveron kannalla. THL:n hyvinvointiseurantayksikön tutkimuspäällikön Suvi Parikan mukaan lihavuutta ehkäistäisiin puuttumalla markkinointiin.
”Norja on kieltänyt epäterveellisten tuotteiden kuten karkin ja limsan markkinoinnin alaikäisille. Espanjassa taas on värikoodit tuotteille, esimerkiksi punainen väri kertoo korkeasta sokeripitoisuudesta”, Parikka kertoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
